Morijensta! (Huom. rakas lukijani Heidi) Blogi on edelleen hiljainen eikä sille oikeastaan ole mitään erityistä syytä. Tämmöstähän tämä on ollut melkeen koko parin vuoden ajan kun blogia olen kirjoitellut, välillä juttua tulee ja välillä ei. Bloggaajan tärkeimpiä työkaluja ovat tietysti tietokone ja kamera (tai puhelimen kamera), itselläni nämä molemmat tekevät hidasta kuolemaa. En omista tällä hetkellä kunnon kameraa vaan käytän siis puhelimen kameraa. Varsinkin puhelin alkaa vedellä viimeisiään ja olenkin viimeisen pari kuukauden aikana kovasti suunnittelut uuden luurin ostoa. Mutta jos se nyt kuitenkin vielä pienen hetken menis, loppuun asti. Tietokone toimii vielä suht moitteettomasti, mutta nettiyhteyksissä on viime aikoina ollut ihan järkyttävää hitautta enkä ole pahemmin koneen ääressä viime aikoina edes istuskellut, eikä se ole mielestäni edes huono asia.
Mitäs mulle sitten kuuluu? No eipä ihmeitä, viime aikoina on tuntunut lähinnä siltä että oon aina töissä. Normaalia enemmänhän tässä onkin tullut töitä tehtyä kun oon tehnyt keikkahommaa jonkin verran päätyön ohella. Oman yrityksen toiminta ei ole oikein lähtenyt pyörimään mutta tarkoitus onkin hiljalleen aloitella ja keskittyä nyt enemmän suunnitteluun. Fakta on se, että kaikkea ei kerkeä eikä yhden naisen resurssit riitä ihan kaikkeen. Asioita pitää kuitenkin pyrkiä laittamaan tärkeysjärjestykseen ja mun opiskelut tulis saada nyt päätökseen ennen kuin yrityksen toiminta alkaa kunnolla. Mutta kaikki aikanaan.
Oon tässä miettinyt, että millonkahan sitä taas menis salille? En oo flunssan jälkeen käynyt varmaan kertaakaan, tää on taas niin tätä. Mulle tulee aina joku kynnys lähteä sinne jos en ole aikoihin käynyt, ihan niinku en uskaltais?! Oon varmaan outo mutta ihan niinkuin joku muukin olis joskus tuumannut samaa. Kai se vaan pitäs joku kaunis päivää vaan ottaa ja lähteä miettimättä asiaa sen kummemmin. Rutiinihan siitäkin hommasta kuitenkin aina tulee. Lenkkeily kyllä maistuu ja pääasia lienee, että ylipäätään liikkuu ja pitää itsestään huolta. Täytyy nyt nauttia täysillä näistä ihanista lämpimistä ja kauniista syyspäivistä ulkoillen. Tänäänkin päivällä käytiin reilu tunti Fridan kanssa lenkillä ja hetki käytiin jokirannassa fiilistelemässä.
Eli eipä tänne ihmeitä, ihan perus meininkiä. Paino on pysynyt samoissa lukemissa mutta olo alkaa kuitenkin ilman salitreeniä olla plösö plus selkä eikä niska-hartiaseutu tykkää yhtään siitä etten huolehdi lihaskunnosta. Eli kyllä tässä täytyy alkaa taas treenaamaan, että pysyy paikat kunnossa ja mieli virkeänä. Nyt taitaa olla iltateen aika, kahvia on alkanut viime aikoina kulumaan semmosta tahtia että taitaa olla katkaisuhoidon paikka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti