Elämä on tällä hetkellä siinä mielessä mukavaa, että mulla on ollut paljon tekemistä ja vieläpä enimmäkseen mieleistä sellaista. On nimittäin ollut aikoja, jolloin mä en oikeasti tehnyt töiden lisäksi oikeestaan yhtään mitään. Siis istuin vaan ja olin. Tein silloinkin vuorotyötä samassa paikassa, jossa olen edelleen osa-aikaisena, mutta silloin ihan viittä vuoroa viikossa. Ennen ja jälkeen työvuoron vaan enimmäkseen istuin koneella nollat taulussa ja ootin vaan joko nukkumaan menoa tai työvuoroon lähtöä. No kävin ehkä silloin tällöin lenkillä, silloinen koirani sai tarvittavan liikunnan juoksemalla entisen kotitaloni pihapiirissä ja pelloilla. Ruokavalio oli myös mitä oli ja varmasti vaikutti siihen, että ei tosiaan muuta jaksanut kuin vaan istua ja olla. Kotiin on aika helppoa jämähtää, mutta se ei tee hyvää kyllä pidemmän päälle kenellekkään.
Ylläolevista kuvista oikean puoleiset puhuvat puolestaan... Kuvat on vuodelta 2009 ja vasemmalla oleva kuva viime kesältä. Pari vuotta kun mentiin eteenpäin vuodesta 2009 niin alkoi tapahtua kauan kaivattua muutosta painon kanssa. Kokeilin karppaamista sekä Fitfarmin ensimmäistä Superdieettiä. Paino tippui aika mukavasti ja palasin pitkästä aikaa salille. Aloitin elämänmuutoksen myötä myös opiskelut ja valmistuin jouluna 2011 ammattiopistosta. Syksyllä 2012 aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa eli pientä reipastumista tuli muillakin elämän osa-alueilla.
Tällä hetkellä elämä on melkoisen hektistä, ollut jo pidemmän aikaa. Välillä tuntuu, että oonkohan haukannut liian ison palan kakkua ja saanko pidettyä homman paketissa... Mutta mielummin näin päin, ehdottomasti. Nykyään tuntuu heti jos tulee vähän rauhallisempia hetkiä eikä ole äksiöniä, että turhaudun ja kaipaan tekemistä. Toisaalta hyvä välillä vähän höllätä ja toki osaan rauhoittua ja levähtää kun sen aika on.
Ammattikorkeaopinnot on jääneet hyvä alun jälkeen vähän jumittamaan, ekana vuonnahan sain opintopisteitä kasaan todella reippaasti. Toinen vuosi meni jo vähä tahkeammin ja loppua kohti alkoi kyllä motivaatio koko opiskelua kohtaan laskemaan kuin lehmän häntä. Mutta periksi ei ole vieläkään annettu, vaikka välillä teki mieli jättää koko koulu kesken. Nyt mulla on jopa opparin väliesitysseminaari pidetty ja syksyllä esitän valmiin työn, vihdoin ja viimein! Eli tässä aletaan oikeesti olla siinä vaiheessa että valmistun jouluksi. Vaikka tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että valmistun koskaan :D
Hoitsuopinnot on mennyt huomattavasti paremmin, ensimmäinen osio työssäoppimisineen on taputeltu ja kevät meni kyllä tosi nopeasti. Jos koko koulu menee näin vauhdilla niin kohtahan mää valmistun jo hoitsuksi! Täytyy kyllä sanoa, että motivaatio tässä toisessa opinahjossa on huomattavasti enemmän kohdillaan. Mulla oli aivan ihana työssäoppimispaikka esikoulussa, viiden viikon aikana ehti oppia tuntemaan pienen ryhmän lapset ja kyllä tuli kauhea ikävä lapsukaisia, kun harjoittelu tuli päätökseensä. Myöhemmin sain kuulla, että lapset ovat kyselleet mun perään eli tunne taisi olla molemmin puoleinen ;) Eskariryhmä tuli syömään mun työpaikalle pari viikkoa sen jälkeen, kun mun harjoittelu oli loppunut ja voi sitä jälleennäkemisen riemua <3
Talvi ja kevät hurahtivat melko nopeasti ja tosiaan opintoja sain hyvin edistymään. Muilla elämän osa-alueilla olikin sitten vähän haastavampaa ja elämä tuntui jälleen melkoiselta hapuilulta. Mutta aina sitä vaan oppii kaikista pettymyksistä ja vastoinkäymisistä, muista ihmisistä ja mikä tärkeintä; itsestään.
Mulla on kaiken kiiren keskellä takaraivossa kytenyt koko ajan ajatus siitä, että omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin pitäis panostaa enemmän. Välillä jopa stressasin asiasta, mutta tajusin onneksi että ei tässä nyt enää siitä asiasta kannata alkaa erikseen stressaamaan. Voin kyllä myöntää, että kevättalvella tuli syötyä karkkia ihan sikana :D Kevään edetessä ja hommien vähetyessä onneksi alkoi vähän tulemaan ryhtiliikettä.
Työssäoppimisjaksolla tutustuin erääseen opettajaan ja hänen kanssaan tuli vaihdettua paljon ajatuksia erityisesti ravintoon liittyvistä asioista. Koin ehkä jonkinlaisen "valaistumisen" näiden kaikkien keskustelujen ja opettajalta saatujen vinkkien kautta. Sain paljon kirjavinkkejä ja hankinkin jo yhden opuksen luettavaksi.
Melkeen kuin huomaamatta talven aikanaa hankittu pöhö ja turvotus alkaa olla poissa ja olo on kohentunut kaikinpuolin. Toki lisääntynyt valo ja kesän tulo on virkistänyt omalta osaltaan, mutta kyllä sokerin ja vehnän minimoiminen ruokavaliosta on tehnyt ihmeitä. Hiljalleen puhtaaseen ruokavalioon palaaminen on tapahtunut kuin itsestään. Oon suhtautunut ruokaan ehkä hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Enää en esimerkiksi kammoksu rasvaa kuin ruttoa vaan uskallan valita rasvaisemmankin vaihtoehdon, jos kyseessä on siis terveellistä rasvaa sisältävä ruoka-aine. Ainaisen rahkan syömisen vaihteluksi oon vetänyt välipalaksi kreikkalaista jogurttia ja ai että on hyvvää!
Kuten kuvasta näkyy, edelleenkään en ole hoikka. Mutta olen kuitenkin terve ja se on pääasia. Keväällä teetin verikokeet ja katottiin mm. kilpirauhasarvot ja tehtiin sokerirasituskoe. Kaikki oli oikeinkin hyvin, ainoastaan verensokerit humahtaa välillä liian alas mutta parempi niin päin. No mitä tästä talvesta ja keväästä oppi? Ainakin sen, että jos elämäntilanne ei ole muutokselle suopea, sitä kannattaa suosiolla siirtää parempaan ajankohtaan. Kyllä se sieltä näköjään aina jossain vaiheessa tulee! Vaikka painoa on pari kiloa enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan, olen tyytyväinen ettei sitä ole vaikka kymmentä kiloa enemmän.
Ylläolevista kuvista oikean puoleiset puhuvat puolestaan... Kuvat on vuodelta 2009 ja vasemmalla oleva kuva viime kesältä. Pari vuotta kun mentiin eteenpäin vuodesta 2009 niin alkoi tapahtua kauan kaivattua muutosta painon kanssa. Kokeilin karppaamista sekä Fitfarmin ensimmäistä Superdieettiä. Paino tippui aika mukavasti ja palasin pitkästä aikaa salille. Aloitin elämänmuutoksen myötä myös opiskelut ja valmistuin jouluna 2011 ammattiopistosta. Syksyllä 2012 aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa eli pientä reipastumista tuli muillakin elämän osa-alueilla.
Tällä hetkellä elämä on melkoisen hektistä, ollut jo pidemmän aikaa. Välillä tuntuu, että oonkohan haukannut liian ison palan kakkua ja saanko pidettyä homman paketissa... Mutta mielummin näin päin, ehdottomasti. Nykyään tuntuu heti jos tulee vähän rauhallisempia hetkiä eikä ole äksiöniä, että turhaudun ja kaipaan tekemistä. Toisaalta hyvä välillä vähän höllätä ja toki osaan rauhoittua ja levähtää kun sen aika on.
Ammattikorkeaopinnot on jääneet hyvä alun jälkeen vähän jumittamaan, ekana vuonnahan sain opintopisteitä kasaan todella reippaasti. Toinen vuosi meni jo vähä tahkeammin ja loppua kohti alkoi kyllä motivaatio koko opiskelua kohtaan laskemaan kuin lehmän häntä. Mutta periksi ei ole vieläkään annettu, vaikka välillä teki mieli jättää koko koulu kesken. Nyt mulla on jopa opparin väliesitysseminaari pidetty ja syksyllä esitän valmiin työn, vihdoin ja viimein! Eli tässä aletaan oikeesti olla siinä vaiheessa että valmistun jouluksi. Vaikka tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että valmistun koskaan :D
Hoitsuopinnot on mennyt huomattavasti paremmin, ensimmäinen osio työssäoppimisineen on taputeltu ja kevät meni kyllä tosi nopeasti. Jos koko koulu menee näin vauhdilla niin kohtahan mää valmistun jo hoitsuksi! Täytyy kyllä sanoa, että motivaatio tässä toisessa opinahjossa on huomattavasti enemmän kohdillaan. Mulla oli aivan ihana työssäoppimispaikka esikoulussa, viiden viikon aikana ehti oppia tuntemaan pienen ryhmän lapset ja kyllä tuli kauhea ikävä lapsukaisia, kun harjoittelu tuli päätökseensä. Myöhemmin sain kuulla, että lapset ovat kyselleet mun perään eli tunne taisi olla molemmin puoleinen ;) Eskariryhmä tuli syömään mun työpaikalle pari viikkoa sen jälkeen, kun mun harjoittelu oli loppunut ja voi sitä jälleennäkemisen riemua <3
Talvi ja kevät hurahtivat melko nopeasti ja tosiaan opintoja sain hyvin edistymään. Muilla elämän osa-alueilla olikin sitten vähän haastavampaa ja elämä tuntui jälleen melkoiselta hapuilulta. Mutta aina sitä vaan oppii kaikista pettymyksistä ja vastoinkäymisistä, muista ihmisistä ja mikä tärkeintä; itsestään.
Mulla on kaiken kiiren keskellä takaraivossa kytenyt koko ajan ajatus siitä, että omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin pitäis panostaa enemmän. Välillä jopa stressasin asiasta, mutta tajusin onneksi että ei tässä nyt enää siitä asiasta kannata alkaa erikseen stressaamaan. Voin kyllä myöntää, että kevättalvella tuli syötyä karkkia ihan sikana :D Kevään edetessä ja hommien vähetyessä onneksi alkoi vähän tulemaan ryhtiliikettä.
Työssäoppimisjaksolla tutustuin erääseen opettajaan ja hänen kanssaan tuli vaihdettua paljon ajatuksia erityisesti ravintoon liittyvistä asioista. Koin ehkä jonkinlaisen "valaistumisen" näiden kaikkien keskustelujen ja opettajalta saatujen vinkkien kautta. Sain paljon kirjavinkkejä ja hankinkin jo yhden opuksen luettavaksi.
Melkeen kuin huomaamatta talven aikanaa hankittu pöhö ja turvotus alkaa olla poissa ja olo on kohentunut kaikinpuolin. Toki lisääntynyt valo ja kesän tulo on virkistänyt omalta osaltaan, mutta kyllä sokerin ja vehnän minimoiminen ruokavaliosta on tehnyt ihmeitä. Hiljalleen puhtaaseen ruokavalioon palaaminen on tapahtunut kuin itsestään. Oon suhtautunut ruokaan ehkä hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Enää en esimerkiksi kammoksu rasvaa kuin ruttoa vaan uskallan valita rasvaisemmankin vaihtoehdon, jos kyseessä on siis terveellistä rasvaa sisältävä ruoka-aine. Ainaisen rahkan syömisen vaihteluksi oon vetänyt välipalaksi kreikkalaista jogurttia ja ai että on hyvvää!
Kuten kuvasta näkyy, edelleenkään en ole hoikka. Mutta olen kuitenkin terve ja se on pääasia. Keväällä teetin verikokeet ja katottiin mm. kilpirauhasarvot ja tehtiin sokerirasituskoe. Kaikki oli oikeinkin hyvin, ainoastaan verensokerit humahtaa välillä liian alas mutta parempi niin päin. No mitä tästä talvesta ja keväästä oppi? Ainakin sen, että jos elämäntilanne ei ole muutokselle suopea, sitä kannattaa suosiolla siirtää parempaan ajankohtaan. Kyllä se sieltä näköjään aina jossain vaiheessa tulee! Vaikka painoa on pari kiloa enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan, olen tyytyväinen ettei sitä ole vaikka kymmentä kiloa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti