Läski lähtee syömällä

Nyt kun oon taas jälleen palannut niin sanotusti ruotuun, multa on kysytty vinkkejä siihen, miten syödä ja miten saada tulosta aikaan. Aihe on mulle mieleinen ja omakohtaista kokemusta painonpudottamisesta on, vaikkakin paino aina välillä seilaa. Minkään sortin asiantuntija en todellakaan ole, enkä omaa mitään koulutusta aiheesta.  Mielelläni kyllä aina neuvon ja kerron, jos vaan joku kysyy ja tarvitsee apua. 

Painonpudottaminen on teoriassa helppoa ja  yksinkertaista, mutta käytännössä ei ehkä niinkään. Asiaan vaikuttaa monet seikat ja täytyy muistaa, että ihminen on yksilö. Onnistumisen avaimet koostuu monesta osa-alueesta, eikä oikotietä onneen ole edelleenkään olemassa. Sen allekirjoitan täysin, että koko homma lähtee korvien välistä. 

No sitten siihen kaikille rakkaaseen aiheeseen, eli ruokaan. Yksi tärkeimmistä faktoista, jonka haluaisin jokaisen painoa pudottavan ymmärtävän on se, että syömättömyydellä ei saada aikaan tulosta, ainakaan pysyvää. Itsekin oon joskus tietämättömyyttäni nuorempana tätä kokeillut ja saanut vaan lisää kiloja. 

Kun painoa halutaan alkaa pudottamaan, on hyvä tietää sen hetkinen peruskulutus. Peruskulutuksen määrästä sitten vähennettään joku tietty määrä kaloreita, jotta paino alkaa tippumaan. Ruokaa ja kalorimäärää ei ole hyvä laskea rajusti, vaan hiljalleen. Näihin asioihin on olemassa alan ammattilaiset, joilta saa lisää tietoa ja apua. 

Itselläni on käytössä Fitverstaan personal trainerin tekemä ruokavalio. Syön aika samaan tyyliin, kuin aikaisemminkin kun sain painoa tippumaan. Avainsanoja on säännöllisyys, monipuolisuus ja terveellisyys. Syön viisi kertaa päivässä noin neljän tunnin välein. 

Kaurapuuro raejuustolla maistuu vuodesta toiseen, välillä marjoja ja välillä hedelmiä sekaan.

 

Smoothie rahkasta, banaanista ja puolukoista stevialla makeutettuna.

Kovaan makeannälkään puddingia ja banskua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on todella tärkeää syödä monta kertaa päivässä ja säännöllisesti. Joskus tietysti voi olla poikkeustilanteita, että ruokailuväli pääsee venymään. Hyvä olisi kuitenkin välttää liiallista nälkää ja näin välttää repsahduksia ja ylilyöntejä. 

Tummaa pastaa, broileria, paahdettuja kasviksia, salaattia ja kermaviilikastiketta.

Broilerpyöryköitä, bataattiranskalaisia ja salaattia.

Salaattia ja naudantäyslihapihvi.

En ole itse mikään huippukokki, enkä ruoanlaitosta koskaan erityisemmin edes välittänyt. Nyt kun on täytynyt vähän muuttaa asennetta aiheeseen, niin ei se kokkaaminen nyt niin tylsää olekaan. Tässä ruokahommassakin joutuu toteamaan, että jos jotakin haluaa, niin täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Oon joutunut opettelemaan syömään esim. kasviksia, joita en ennen ole erityisemmmin lautaselleni laittanut. 

Myös ennakointi ja valmistelu on tärkeiksi havaitsemiani juttuja, ja oikeastaan edellytyksiä onnistumiselle. Käyn pari kertaa viikossa ruokaostoksilla ja mietin ennen kauppareissua valmiiksi, mistä ja mitä ruokaa teen. Valmistan ruokia yleensä aina pariksi kolmeksi päiväksi eteenpäin. Jotkut tekee koko viikolle lounaat ja päivälliset valmiiksi, jotkut myös ihan aamu- väli- ja iltapalatkin. Itse teen siis vain lounaita ja päivällisiä. Muut syömiset saan tehtyä aika nopeasti, kuten esim. puuron tai smoothien. 

Ruokahommissa on hyvä käyttää mielikuvitusta ja etsiä vinkkejä vaikka näistä blogeista (ei siis tästä mun, vaan jonkun hyvän ruoanlaittajan ;D ) ja ruokasivustoilta. Jos viikosta ja kuukaudesta toiseen syö purkista riisiä ja kanaa tai jauhelihaa ja pastaa, niin voi alkaa jossain vaiheessa tökkimään. Tietty tämäkin voi jollakin toimia, jokainen tyylillään. 

Eli 

- Suunnittele ja tee ruokia valmiiksi.

- Kokeile, maista ja tee rohkeasti myös uusia ruokia. Uusilla mausteilla saa vaihtelua!

- Syö niitä ruokia joista oikeasti tykkäät, turha yrittää väkisin syödä mitään, mikä yökkäyttää vaikka se olisi kuinka terveellistä. 

- Syö riittävästi.

-  Varaa aikaa ruoanlaitolle ja syömiselle.

- Mieti asennettasi ruokaan ja syömiseen, mitä se merkitsee onnistumisen kannalta? 

- Syö säännöllisesti noin neljän tunnin välein ja huolehdi, että verensokeri pysyy tasaisena koko päivän.

- On hyvä varautua yllättäviin tilanteisiin, esim. varaamalla laadukas proteiinipatukka (kannattaa katsoa tuoteseloste ettei ole pelkkää sokeria) ja hedelmiä laukkuun. 

- Heikolla hetkellä mieti, kumpaa haluat enemmän, saada painoa pois vai saada hetken nautinnon siitä suklaalevystä/kakkupalasta/hampurilaisesta, joka huutaa sun nimeä? 

- Muista, että ei ne herkut tästä maailmasta lopu, niitä kyllä on sittenkin saatavilla yllin kyllin kun se herkutteluhetki tulee ja kylläpä ne vaan maistuu pirun hyvälle, kun harvemmin herkuttelee! 

- Jos repsahdus sattuu, älä jää murehtimaan ja lyö koko hommaa läskiksi, kaikille sattuu virheitä elämässä eikä se siihen lopu! 

  Tsemppiä ja mukavaa viikonloppua :) <3

  -Neenu-

Kevyttä kesäruokaa ja banaanijäätelön testausta

Vaikka ravintola-alalla olen jo kymmenisen vuotta ollut, en voi vieläkään sanoa loistavani keittiön puolella. Mutta oonkin aina toiminut enemmän tarjoilupuolella, mikä on ehdottomasti enemmän meikäläisen heiniä. Mun motto keittiössä on aina ollut lähinnä "nopeasti ja helposti". En erityisemmin jaksa hifistellä tai seisoa tuntikausia kokkailemassa seitsemän ruokalajin illallista. Saattaa mulle ehkä kerran tai kaks vuodessa iskeä joku inspiraatio ja saatan kokeilla jotain uutta...tai sanottasko kerran kahdessa vuodessa :D 

Osaan toki valmistaa ihan perusruokia, joita on meillä lapsuudessa kotona tehty ja äitin opastuksella oon ne oppinut tekemään. Eli puuroa ja pottuja en polta pohjaan ja jauhelihankin osaan paistaa. Kanafileen tosin opin vasta nyt paistamaan pannulla niin, että se jää meheväksi eikä kuivaksi kengän pohjaksi eli vanhakin oppii uusia temppuja vielä! Oon joskus puolileikillään heittänyt, että ehkä on ihan hyvä ettei mulla oo miestä eikä lapsia kun ne kuolis nälkään. Äiti kyllä kumos tämän väitteen ja ehkä se nyt ei ihan niinkään tosiaan olis. Leipominen on se mikä multa luonnistuu keittiön puolella huomattavasti paremmin ja josta tykkään. Taisin tykätä joskus vähän liikaakin ;) 

Tämän kevään aikana oon pikkasen enemmän innostunut ruoan valmistamisesta ja uusien juttujen kokeilusta. Vieläkin pidän suhteellisen iisin ja simppelin linjan, mutta oon ihan asiasta tehden tutustunut eri ruokasivustoihin ja jopa paria alan kirjaakin tuli tuossa taannoin selattua. Nyt kesällä on enemmän aikaa miettiä ja suunnitella plus käyttää aikaa kokkailuun, kun on vain työt ja oppari. Syksyyn mennessähän mä osaan varmasti jo käden käänteessä valmistaa parempiakin dinnereitä ja voin nauttia niistä sitten talvipimeällä opiskelujen ja työn oravanpyörässä...se jää nähtäväksi. 

Nyt kesällä on tullut syötyä tosi paljon ihanan raikkaita ja tuoreita kasviksia, tuntuu että niihin on tullut suorastaan himo ja se jos mikä on hyvä himo! Ainakin jos vertaa vaikka karkkiin ;) Tähän aikaan vuodesta on todella hyvin saatavilla tuoretta kotimaista herkkua pöytään ja vielä naurettavan edullisesti joten nauttikaamme niistä. 

Peruna on myös löytänyt tiensä mun keittiöön taas; uusia pottuja, bataattia ja uuniperunaa on tullut syötyä kesän aikana. Peruna taitaa olla yks ikuinen kiistelyn aihe eli kannattaako sitä syödä vai ei. Joskus olin pari vuotta syömättä perunaa (karppasin sillon), mutta mulle se sopii kuitenkin huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi pasta jonka taas oon jättänyt paljon vähemmälle. Eli hiilaria kasvisten ja hedelmien lisäksi nautin perunan ja riisin muodossa unohtamatta aamupuuroa. 

Maustekaapin sisältökin on kasvanut tässä huushollissa kevään aikana ihan kivasti ja edelleen etsin uusia vaihtoehtoja maustamiseen. Jauhelihakin saa potkua ihan vaan tomaattimurskasta ja pippurista eikä turhia kaloreita tule. 

Oon päässyt aika hyvään ruokarytmiin, vaikka vuorotyötä teenkin ja työvuorot on vaihtelevan pituisia ja ne voi alkaa joko aamuvarhain, puolen päivän aikaan tai iltapäivällä. Mutta hyvä suunnittelu ja ruokien etukäteen valmistelu on se, mikä pitää tämänkin naisen kaidalla polulla. Ruoan laadun parantaminen takaisin siihen parempaan on kyllä antanut uutta potkua muutenkin koko elämän laatuun. Kyllä se vaan on niin, että olet mitä syöt. 

Ikuisena herkkuperseenä ja sokeriholistina mun on tietysti pakko saada välillä jotain makeaa hyvää. Tämä kesä on kyllä paha, koska oon ihan hulluna jäätelöön! Ja meillähän on tietysti töissä saatavilla jäätelöpalloja, pehmistä ja pirtelöä... Voisin syödä jäätelöä ihan joka ikinen päivä, mutta se ei nyt oikein käy. Onnekseni löysin netin ihmeellisestä maailmasta yhden hyvän jäätelöhimon taltuttajan, joka taitaa olla tämän kesän hitti. Eli kyseessä on banaanista valmistettava jäätelö. Myönnetään, että aluksi olin hieman skeptinen mutta eilen Leenan kokeilevassa keittiössä kokeiltiin jäätelöhimoon banaanijäätelöä.

No nyt tulee sitten konkreettinen esimerkki mun keittiötaidoista: Olin siis ohimennen Facebookkia selatessa huomannut tämän ihanaisen banaanijäätelön reseptin, mutten sen kummemmin ohjetta lukenut missään vaiheessa... Eilen kärsin ihan järkyttävästä jäätelöhimosta ja iltasella kotona päätin että nyt on testattava banaanijädee tai tuun hulluksi. No en tässäkään vaiheessa vaivautunut kaivamaan tarkempaa ohjetta vaan löin reteesti pari banaania pakkaseen. Kuorineen päivineen. Siellä ne köllötteli pari tuntia kun otin vähän lepiä työpäivän jälkeen. Sitten koitti hetki kun ajattelin alkaa tositoimiin ja sen verran muistin, että banskut lyödään blenderiin. 

Päätin nöyrtyä katsomaan ohjetta ja mitäs siinä lukikaan "Kuori ja pilko banaanit kulhoon ja laita pakastimeen, mielellään vuorokaudeksi". Raavin siinä hetken päätäni ja mietin että niin, mulla on kaks jäistä banaania tuolla pakkasessa...mitenhän saan niistä kuoret irti ja niin pois päin. No onneksi bannaanit ei ollut kerenneet kovinkaan jäätyä vaan olivat lähinnä kohmeisia. Kuoret irtosi suhteellisen helposti ja sain kuin sainkin ne blenderiin. Laitoin sekaan jäisiä mangokuutioita, joita sattui löytymään pakkasesta. Näin sain mun jäätelöstä edes hitusen jäisempää kun banaanit ei tosiaan kovinkaan jäiseksi ehtineet. Eli ei mennyt ihan niinku Römsöösä, mutta yllättävän hyvää oli ja vielä jopa helpotti jäätelön tuskaa. Ens kerralla sitten ohjeen mukaan ja vois vähän jopa hifistellä eli kokeilla maustaa esim. vanilja-aromilla. Äiti yritti tyrkätä Tuplaansa, mutta en tietysti huolinut vaan nautiskelin oman herkkuni.

Harjoitus tekee mestarin siis tässäkin asiassa. Kyllä musta vielä hyvä kokki kehkeytyy! Pääasia on nyt, että pysyy pääsääntöisesti monipuolisessa ja terveellisessä ruokavaliossa, joka tukee jaksamista ja hyvinvointia jokapäiväisessä elämässä. Ilman turhaa hifistelyä ja kikkailua, koska se ei nyt vaan taida olla mun juttu ;) Kai se nopea ja helppokin voidaan saada maistuvaksi? 

Ruoka-aiheesta sitten liikuntaan ja siihen, kuinka ihanaa tää kesä on! Vaikka välillä sataa, niin onneksi kuitenkin aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Ollaan lenkkeilty nyt enemmän kuin koko viime talvena yhteensä, tietysti jalan vamma rajotti tosi paljon mutta onhan se ulkoilu vaan eri mukavaa kesäisin. Nilkka on parantunut jo melkein entiselleen, pientä ärtymisen merkkiä on tosin nyt alkanut tulla jos on tehnyt pidempiä lenkkejä monena päivänä peräkkäin. Ei vaan malttas olla lähtemättä ulos varsinkaan jos aurinko paistaa! Pyöräilyäkin on tullut harrastettua ja se on nilkalle ja muutenkin nivelille vähemmän kuormittavaa liikuntaa. Jatkuispa tämmöset kelit vaikka lokakuulle asti! 

 

 

Pienin askelin eteenpäin

Vielä vuosi sitten ja viime kesänäkin, mulla oli niin sanotusti hyvä draivi päällä treenirintamalla sekä yleensäkin elämäntavat oli hyvällä mallilla. Syksyllä alkaneen sairasteluputken jälkeen tuli jalan loukkaantuminen ja myös muita treeni-intoa vieviä mutkia matkaan. Syksy ja loppuvuosi meni kaikkinensa melko sumussa, mutta onneksi se on nyt taakse jäänyttä aikaa ja siitä selvittiin. Elämään kuuluu niitä alamäkiä mutta onneksi myös näitä ylämäkiä :)

Viime kesältä vielä tyytyväinen muija :) 

Kun oli pikkuhiljaa alkanut lipsumaan asia kerrallaan terveellisemmistä elämäntavoista, oli aina vain vaikeampaa palata entiseen, vaikka tiesi että se on paaaaljon parempi. Jossain vaiheessa mulla oli ihan kauhea sokerikoukkukin päällä ja mietin jo välillä, että tarviikohan tässä jo ammattiapua :D Onneksi ei sentään.

Viime syksynä tunsin myös olevani epätyytyväinen moneenkin elämäni osa-alueeseen ja tuli mietittyä, mitä voisin tehdä jotta elämä tuntuisi pikkuisen keveämmältä. Mitään dramaattista ei näihin ajatuksiin liittynyt, ehkä jotain kolmenkympin kriisiä oli vain havaittavissa. Kovat pohdiskelut ja stressi esim. keskeneräisistä jumittavista opinnoista pisti sen verran mielen koville, että uniongelmat astuivat jälleen kuvioihin. 

Väsymys ja stressi ovat pahimpia vastuksia, kun halutaan pudottaa painoa ja saada kroppaa kuntoon. Vaikka pääpiirteittäin sain pidettyä syömiset jollain tasolla kurissa, niin jatkuvasti teki mieli kuitenkin muntata herkkua kitusiin. Aina löytyi hyvä syy ostaa karkkia tai keksipaketti milloin ketutukseen, ahistukseen tai vaikka sitten ihan sen kunniaksi että oli pitkästä aikaa parempi päivä! Voi hyvää päivää...

Vuoden vaihteen jälkeen aloitin uudet opiskelut ja samalla päätin myös, että nyt loppuu märehtiminen. En kuitenkaan ajatellut tehdä tällä kertaa virhettä, joka kyllä sopisi luonteelleni kuin nenä päähän. Eli hetimullekaikkinyt ja mielellään kaikki ylimääränen läski sais lähtä alle viikossa ja tilalle pitäs tulla lihaksia samantien. Päätin edetä rauhallisesti ja pienin askelin, laittaa asia kerrallaan homman kuntoon. 

Perussettiä :)

Vaihtoehtona oli pasta tai salaatti...ehkä melko rasvaista mutta parempi kuitenkin kuin pasta, tässä tilanteessa :)

Kun koulu nyt tammikuussa alkoi, tuli päivärytmiin enemmän säännöllisyyttä pitkään tehdyn vuorotyön jälkeen. Tykästyin uuteen opinahjooni ja koko uuteen alaan niin paljon, että koko elämänlaatu tuntui kohenevan rytinällä. Uniongelmatkin alkoivat väistyä hiljalleen ja ei tämä elo enää niin kurjalta tuntunutkaan. 

Aamupuurosta ja raejuustosta en ole luopunut missään vaiheessa!

Säännöllinen päivärytmi ja hyvin nukutut yöt saivat sen verran piristymään, että alkoi kummasti kiinnostaa taas se, mitä suuhunsa laittaa. Kaupasta on alkanut hiljalleen tarttua mukaan tuttuja ja turvallisia ruokia, ihan niinkuin hyvinä vanhoina aikoina :) Valintatilanteessa valitsen taas mielummin sen keveämmän vaihtoehdon ja eikä enää ole hälläväliä asennetta, jolla tekee hallaa itseään kohtaan ja vain pahentaa oloaan. Pientä hiomista tietenkin vielä on, mutta en halua olla liian ankara itseäni kohtaan. 

Kouluruokaa :)

Vaikka loukkaantuneella jalalla pystyi jo joulun aikaan kävelemään normaalisti, ei pidemmistä lenkeistä tai kyykkäämisestä tullut yhtään mitään. Muutaman lenkin koitin tehdä, mutta joka kerta tuli takapakkia eli turvotus ja kipu palasivat. Kerta toisensa jälkeen olin kovasti lähdössä salille, kyllähän siellä pystyy treenaamaan vaikka nilkka on paskana. Mutta ei vaan huvittanut, ei kertakaikkiaan. 

Nyt kun uni, lepo ja ruokavalioasioiden suhteen on löytynyt jonkinlainen kultainen keskitie, on aika panostaa viimeisimpänä muttei vähäisimpänä sitten siihen liikuntaan. Jalka on saanut parantua kevään aikana enkä ole sitä ns. turhaan rasittanut. Jonkin verran ollaan nyt kevään edetessä lenkkeilty ja olen jopa kerran tai pari hölkännytkin. Edelleenkään jalka ei ole täysin kunnossa ja voi olla, että se ei tuosta paljon kummemaksi tule...

 

Uskon, että kyllä tämä tästä taas lähtee rullaamaan. Eipä tästä oikeen ole suunta kuin ylöspäin. Kyllähän se harmittaa, että kunto on huonontunut ja kiloja on tullut takaisin mutta eipä homma paljon märehtimällä parane. Vielä kun sais taas poltteen salitreenamiseen...se on kuitenkin ollut mulle mieluinen on/off-harrastus vuosikausia. Sen verran oon jo saanut asiaa liikkeelle, että oon ostanut uuden treenikassin ja smartshakerin :D Niin ja tein Fitnesstukkuun tilauksen, jonka pitäis tulla tällä viikolla. Että kyllä tämä tästä ;) 

 

 

Sokeriton syyskuu?

Viimeisen reilun viikon aikana silmilleni on hyppinyt useampaankin otteeseen sosiaalisessa mediassa pelottavalta kuulostava sokeriton syyskuu. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata terveellisempien elämäntapojen pariin, mikäli kesä on mennyt syömisten osalta rennosti ja kiloja on päässyt kertymään vyötärölle. Perinteiset suomalaisten kesäherkut sisältävätkin melkoisesti sokeria! Jäätelöt, siiderit ja ne ihanan raikkaat kesäleivonnaisetkin sisältävät hurjia määriä sokeria joka  alkaa mukavasti kasvattamaan parin kuukauden jälkeen sitä vatsamakkaraa. 

Vauvan pään kokoinen jäätelöpallo!

Vaikka itselläkin on viimeisten viikkojen aikana käsi uponnut irtokarkkipussiin pari kertaa ja jäätelöä on kadonnut kitusiin useamman kerran viikossa, en ajatellut lähteä mukaan sokerittomaan syyskuuhun. Oon varmaan vieläkin jonkin promillen sokerihumalassa, mutta kuukausi ilman karkkia tai jäätelöä tuntuu aika kamalalta. Kuukausi on lyhyt aika melkeinpä mistä vinkkelistä tahansa katsottuna ja varsinkin tämän tyyppisessä asiassa. Kyllähän sitä jo lapsena tuli oltua karkkilakossa ja aikuisenakin on tullut ihan huomaamatta oltua sokerittomalla terveellisen ruokavalion myötä. Kaikkihan on kiinni asenteesta.

Mulla on yks "sielunsisko" yli kaiken painonpudotukseen ja kaikkeen siihen liittyvään suhteen. Tänään sitten ruokatauolla töissä istuttiin saman pöydän äären ja otinpa itse puheeksi tämän sokerittoman syyskuun. Itse vieläkin suhtauduin vähän nihkeästi ajatukseen, mutta kaveri oli heti sen verran intona ja sai sitten meikäläisenkin pään kääntymään pikkuhiljaa. Olin aluksi ajatellut että kokeilen ainakin enkä sen kummemmin kuuluta tätä kokeilua missään. Mutta nyt kirjoitan sitä tässä blogiini ja tätä lukee tilastojen mukaan useampi sata ihmistä. Taitaa siis olla niin, että meikäläinen on seuraavan kuukauden sokeriton. 

Facebookista löytyy oma tapahtumasivu Sokeriton Syyskuu, johon liityin. Introverttina ihmisenä oon vähän huono tällaisten ryhmien suhteen, mutta tulipa liityttyä. Voi olla että käyn lukemassa muiden fiiliksiä ja vinkkejä, kuinka selvitä kuukaudesta joka on meikäläiselle pitkä kuin nälkä vuosi. Asenne kohdillaan ;) 

Sokerittoman syyskuun voi jokainen määritellä tarkemmin itse. Toiset karsii pois sokeriset herkut, toiset taas vetää tiukemman linjan ja jättää pois esimerkiksi hedelmät. Sokeria löytyy niin yllättävistäkin paikoista, että sokerittoman syyskuun aikana olisi varmaan ihan hyvä vaikka perehtyä tuoteselostuksiin paremmin mikäli niitä ei yleensä tule katseltua sen kummemmin. Jos ja kun itse noudatan ruokavaliota, jonka ainesosat osaa luetella vaikka unissaan, niin ei tarvi sen kummemmin syömisiään miettiä kun on sokerittomalla. Hedelmiä syön päivän aikana jonkinverran enkä niitä jätä syyskuuksi pois. Jos kerta mun ruokavalio ei sisällä sokeria, niin miten sokeriton syyskuu sitten vaikuttaa meikäläisen hommiin? No ainakin niin, että esimerkiksi proteiinipatukat joita silloin tällöin makeanhimoon vedän huiviin, on kiellettyjen aineiden listalla. Protskupatukoiden sokerimäärä kannattaa tarkistaa, näissäkin on melkoisia sokeripommeja. Oon saattanut aikaisemminkin tästä blogissa mainita, mutta kertaus on opintojen äitee.

Toivon nyt, että sairasteluputki olis tullut päätökseen. Harmittaa että pari kuukautta meni enemmän ja vähemmän sairastellessa, mutta se on tämmöstä tämä elämä välillä. Pääasia että nyt ollaan taas terveenä ja elossa. Jälkimmäinen tauti taisi olla jälkitautia edellisestä, ainakin oireista päätellen. Jälkitaudin jälkitautina (ihan itse keksin) tuli aivan jäätävä väsymys, jota kesti viikon. Viime viikolla tuntui jo, että elämä voittaa kunnes iski omituisen vetämätön ja väsynyt olo vaikka oon saanut nukkuttua sopivasti enkä ole töitä kummempia rehkinyt.

Lämmin syksy ja hiljalleen luontoa kaunistava ruska on kyllä piristänyt mieltä. Aamut ja illat alkavat olla jo melko kylmiä, mutta muuten kyllä tykkään syksystäkin omalla tavalla. Ainakin niin kauan kun ei sada vettä, en erityisemmin välitä kuraisista tassuista ja massuista. Eikä Fridakaan niin hirveästi nauti niistä pesuhetkistä ulkoilun jälkeen ;) 

 

Kevyt kermainen herkku

Bongasin viime viikolla herkullisen näköisen reseptin kevyempään herkutteluun ja tänään vihdoin sain aikaiseksi testattua sen. Kyseessä on valkuaisrahka ja kuten arvata saattaa, herkussa yhdistetään valkuaiset ja rahka. Oikeinkin simppeli ja nopea sekä ennen kaikkea tässä on ravintoarvot kohdallaan. Sopii siis painoa pudottavallekkin herkkuhetkiin. Mullahan on niin monta päivää kun oon edellisen kerran herkutellut ;)

Ensin erotellaan siis valkuaiset kananmunasta, mitään tarkkoja määriä mulla ei ollut mutta tähän satsiin otin kahdesta munasta valkuaiset. Sitten vaan sähkövatkaimella valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Huomasin vasta jälkeenpäin että olis pitänyt vatkata vielä pikkusen kauemmin, valkuaiset alkaa nopeasti vetistymään eli jos tätä tekee isomman satsin jääkaappiin niin koostumus voi kärsiä säilytyksessä. 

Valkuaisvaahdon sekaan rahkaa, itse laitoin yhden purkin kahta valkuaista kohti eli 250 grammaa. Rahka kannattaa vatkata valkuaisvaahtoon hyvin ja tämän jälkeen sekaan voi laittaa melkeinpä mitä vaan omien mieltymystensä mukaan. Otin pakkasesta mansikoita joita käytin pikaisesti mikrossa ja lisäsin kohmeisina valkuaisrahkavaahtoon. Jotenkin ajatus vähän viileämmästä herkusta houkutteli jäätelöhullua. Ens kerralla ajattelin kokeilla jotain hedelmäsosetta, esimerkiksi Bonnen persikka- tai mangososetta. Myös mustikat vois olla jees ja mikseipä myös banaani. Makeutusainetta voi myös lisätä jos haluaa makeamman herkun ja tietysti myös sokeria jos oikein hurjaksi heittäytyy.

Kahdesta valkuaisesta plus purkista rahkaa tuli hyvän kokoinen annos, josta riittää vaikka kahdelle mutta yksinkin tämän satsin saa syötyä jos nälkä on :) Tätä herkkua voi hyödyntää vaikka leivonnassa esimerkiksi kakun väliin. Gluteenitonta leivontaa olis tarkoitus jossain vaiheessa kokeilla ja vois samassa yhteydessä kokeilla tämän sopivuuden leivontaan. 

Välipalana ja iltapalana tämä ainakin toimii, vähän vaihtelua ja jotenkin tuntuu että tuo vaahtomainen koostumus täytti vatsaa enemmän. Että nyt vaan testaamaan jos ei oo vielä tullut kokeiltua :)

 

Hello Monday

Maanantai oi ihana maanantai. En oo oikein koskaan ymmärtänyt sitä, kun niin monet suorastaan inhoavat maanantaipäiviä. Tämä varmaan johtuu siitä, että melkein koko sen ajan kun oon ollut työelämässä, oon tehnyt enemmän ja vähemmän vuorotyötä. Pari vuotta tein pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään konttorirottahommia, mutta oli ne maanantait silloinkin ihan kivoja :) 

Maanantain aamupuuro meinas kiehahtaa yli...

Ymmärrän kyllä sen, että niille jotka viikolla painavat duunia ja viikonlopun nauttivat vapaista, on varmasti välillä ankeaa kun maanantaina aamulla herätyskello rimpauttaa ylös. Viikonloppuisin kuitenkin usein nukutaan niin pitkään kuin vain mahdollista ja pyritään tietysti lepäilemään ja keräämään voimia uudelle viikolle. Unirytmi olis suotavaa pitää suht samanlaisena viikonloppunakin kuin viikolla, jos kovin kääntyy päälaelleen niin ei varmaan ole ihme jos se maanantainen herätys on ihan pyllystä. 

Nyt varmaan sohaisen muurahaispesää, mutta oon monesti miettinyt että miten nämä jotka melkein joka viikonloppu käyvät baarissa.... Itse harvoin käyn ja silloinkin tuntuu etten vielä tiistainakaan oo saanut unirytmiä ja ylipäätään olotilaa normaaliksi. Mutta eipä se varmasti kaikilla näin pitkän kaavan kautta  palautuminen viikonlopun riennoista mene :)

Vuorotyötä tekevänä oon viikonloppuisinkin töissä, paitsi joka viides viikonloppu. Vapaapäivät osuu monesti alkuviikolle, mutta periaatteessa ne voivat olla minä päivinä tahansa. Eli mun "viikonloppu" voi olla vaikka esimerkiksi näin maanantaina ja tiistaina kun oon vapaalla. Joskus oon miettinyt että olisi kiva olla ns. tavallisessa päivätyössä ja viikonloput vapaalla, mutta tähän vuorotyöhön ja viikonlopputöihin on niin tottunut. Mulle ne vapaat viikonloputkaan ei oo koskaan merkannut sen kummempaa, kunhan on vaan ne vapaapäivät pari kertaa viikossa niin se on mulle ihan fine. Toki voisin ajatella eritavalla jos mulla olis vaikka mies ja lapsi. Mut nyt on ihan hyvä näin. 

Vuorotyön ja oman vakityöni ehdottomasti parhaita puolia on nämä pidemmät vapaat, nyt mulla on neljä peräkkäistä vapaapäivää töistä. Eilen sunnuntaina kerkesin valmistaa tälle viikolle valmiiksi taas ruoat. Pyrin siihen että aina sunnuntaisin teen seuraavalle viikolle ruokia mahdollisimman paljon, sunnuntaisin oon usein kyllä töissä mutta kyllä sitä aina jossain välissä ehtii. Uus viikko on mukava aloittaa kun ruokapuoli on kunnossa eikä tarvi sitä miettiä sen enempää, muuta kuin vetää ääntä kohti aina kun ruokailun aika koittaa. Oon myös pyrkinyt nykyään kantamaan sieltä kaupasta sitä ruokaa niska vääränä, ettei viikolla tarvis käydä mahdollisest kuin yhdesti hakemassa jotain pientä täydennystä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :)

Tälle viikolle on taas tiedossa muutama spesiaalijuttu, erityisesti huomista odotan innolla! Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa, tälle viikolle taidetaan saada muutakin kuin sadetta :)

 

Herkullinen viikonloppu

Lauantai 1.8

 

klo 20:30

 

Oumaikaad. Mun maha on niiiiin täynnä. Oli ehkä hieman määrittelemättä, että herkuttelenko eilen eli perjantaina vai tänään lauantaina. Noo mä herkuttelen molempina niin pärjää taas hetken ;) Veli avovaimoineen plus masuasukki on viikonlopun täällä vieraana joten otan itsekin melko rennosti viikonlopun syömisten suhteen. 

 

Eilen kävin töiden jälkeen kaupassa ja suunnittelin kaikenlaisia pieniä iltapalahommia. Vieraat saapuivat kuitenkin melko myöhään ja ilta menikin niin, että pojat söivät äidin tekemää pitsaa ja mun tekemää pastasalaattia plus kahvit päälle ja keksit suoraan paketista. Se niistä hienosta iltapalakattauksesta :D 

 

Tämä pastamössö kävi hyvin kaupaksi!

 

Vaikka aikaisemmin viikolla olin jo vähän miettinyt, mitä viikonloppuna vois vieraille tarjota ja mitä itse voisin heittää huiviin kun saa luvan kanssa herkutella, niin työviikon ja päivän jälkeen ruokakaupassa ajatus ei luistanut sitten yhtään. Muutenkin nuo perjantai-iltapäivät taitaa olla sellaisia, että ruokakauppoja vois tämmönen perheetön ikisinkku välttää mikäli mahdollista. Kyllä silti jotakin herkkuja sinne ostoskoriin sain heiteltyä...

 

 

Olin eilen jotenkin toooosi väsynyt ja kaupasta kotiin päästyäni kovin nälkäinenkin. Kauppakassit purettua ekana halusin vaan ruokaa ja pääsinkin "äiskän lihapadoille" eli sain kunnon perinteistä kotiruokaa. Pottuja ja lihasoosia, ai että oli hyvvää! Maha tuli täyteen ja arvatkaapa sainko tuhottua kuvassa olevia makiaisia? Totesinkin illalla että nyt oli meikäläiseltä melko säälittävä esitys, ennen olis mennyt ihan hetkessä isompikin määrä herkkuja. Mutta onneksi tänään oli päivä uus. 

 

 

Aamun alottelin perinteisesti puurolla. Kotimaiset marjat heitän monesti jäisenä niin jäähtyypä puurokin nopeampaa :D Ennen en tykännyt yhtään mustaherukoista, mutta nyt mulla on kehkeytynyt niihin joku aivan jäätävä himo! Innolla odotan että oman pihan pensaat täyttyy mustaherukoista, täytyy varmaan kehitellä jotkut verkot pensaiden päälle ettei linnun rätkäkkeet vie mun herkkuja!

Meillä oli tälle päivää suunniteltuna, että mennään porukalla ulos syömään. Puolen päivän jälkeen sitten mentiin syömään ravintolaan, josta löytyi jokaiselle ruokailijalle mieluisa vaihtoehto. Tarjolla oli lounasta, a la cartea, pitsaa ja hampurilaisia. Äiti ja käly ottivat lounasta ja itsekin meinasin jo kallistua sen puoleen, mutta päätin kuitenkin repäistä ja ottaa velipojan kanssa hampparit! 

Hamppariin sai valita itse täytteitä ja otin pekonia, chilimajoneesia, cheddarjuustoa ja tomaattia. Tämä Ravintola Myllyrannan hampurilainen on oikein hyvän kokoinen, ei liian iso muttei liian pienikään. Toki ei kannata etukäteen paljon tankata :) 

Jäätelöhammasta on kolottanut ehkä eniten tällä viikolla. Vierestä oon kuolannut yhtenä päivänä kun yhdellä pikkuveljistäni oli Ben&Jerrys jäätelöpönikkä. Olin kyllä ajattelut jättää jäätelöt väliin tällä kertaa mutta kävin ravintolareissun jälkeen kaupassa...

Oooolalalaaa!

Hyvvää oli!

Pieni valinnan vaikeus meinasi yllättää jäätelöhyllyllä, mutta päädyin Utter Peanut Butter Clutter cookie coreen. Maistui tosi voimakkaasti maapähkinälle ja maapähkinävoikeksisydän oli ehkä hieman erikoisen makuinen. Onpa musta tullut jotenkin kauhean kriittinen näiden ruokien ja varsinkin herkkujen suhteen? No ehkä se on hyvä asia.

Näiden mättöjen jälkeen mulla lähtikin jo taju pariksi tunniksi ja vetelin sikeitä tyytyväisenä. Heräsin tänään aamulla seitsemältä vaikka en laittanut edes kelloa soimaan ja ajattelin nukkua niin kauan kuin unta riittää. Yöksi menen töihin, joten oli hyvä vaan vetästä kunnon päikkärit. 

 

Klo 3:45

 

Noniin nyt oon sitten kotona, tässä istun puolialasti koneen ääressä ja oon valmis nukkumaan. Oli jännää olla pitkästä aikaa yötöissä. Aika meni toooosi nopeesti ja lyhyt vuoro mulla kyllä olikin. 

 

Innolla lähössä duuniin!

 

Klo 03:05 ja ei muuta kuin himaan!

  

Eli perjantaina kuivaharjoteltiin vähän mässyjen kanssa ja lauantaina vedin sitten kunnon mätöt naamaan. Nyt on sunnuntai aamuyö ja mulla on nälkä. Meen nukkumaan ja aamulla saan taas puuroo. Ja huomenna on taas normi meininki ruokahommissa. Huomenna on myös täysin vapaa päivä, ei mitään suunnitelmia eli ihan fiiliksen mukaan :) Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Quest Bar

Vielä pari päivää niin mää saan karkkia! Kieltämättä pari päivää on käynyt mielessä, että kylläpä se karamelli vois jo maistua. Mutta ylitsepääsemättömäksi eivät ole himoni yltyneet. Kylläpä se niin taitaa olla, että mitä pidemmän aikaa sitä on ilman makeita herkkuja niin sitä vähempi niitä edes tekee mieli. Ehkä. Jos nyt jotain syitä etsisi tähän kuitenkin hiljalleen hiipivään makianhimmoon, niin meinaa kyllä tätä naista jo pikkusen väsyttää ja tuleva pidennetty viikonloppuvapaa tulee kyllä tarpeeseen. Väsymys ja makeanhimo taitavat olla melko yleinen yhdistelmä, ainakin meillä naisilla. Kylläpä tuota itsekin on eräänkin kerran tullut jostain syystä "palkittua" itsensä suklaalevyllä tai jäätelöllä kun on ollut vähän tiukempi työrupeama ja/tai muuta kiirettä. Toki itseään voi välillä hemmotella, mutta jatkuva itsensä ns. palkitseminen herkuilla on taas jo ihan eri asia. 

Tänään käydessäni ruokaostoksilla Prismassa, nenäni eteen tuli toistamiseen nämä monien hehkuttamat Quest Bar -proteiinipatukat. Protskupatukoita on kyllä nykyään ihan joka lähtöön ja makuja tulee jatkuvasti lisää. Eipä ihan äkkiä tule mieleen, minkä makuisena ei vielä saisi. Melko tarkkaan saa kuitenkin proteiinipatukoidenkin ravintosisällön lukea, mikäli haluaa välttää sitä sokeria. Melko moni patukka sisältää melko paljon sokeria per patukka. Joskus joku terveysalan ammattilainen taisikin todeta, että melkeinpä sama patukkahimoissa ottaa karkkihyllyltä se ihan oikea suklaapatukka jos on ihan pakko saada. Mutta toki on protskupatukoissakin niitä hyviä vaihtoehtoja! 

Olin kahdenvaiheilla, että pääseekö tämä patukka mun ostoskärryyn vai ei. Hinta-laatusuhde mietitytti eniten, tällä patukalla hintaa oli pikkusen vajaa kolme euroa. Parin euron pintaanhan ne kaikki patukat taitaa olla, mutta nämäkin on niitä hyödykkeitä joita ilmankin pärjää vallan mainiosti ja joihin taas toisaalta saa kulumaan euroja ihan huomaamattakin. Noooooh kuten kuvasta näkyy, mun ostoskärryyn sitten kuitenkin lensi tämä Quest Bar ja tiukan valinnan jälkeen päädyin chocolate chip cookie dough makuun. Toinen mitä mietin oli cookies&cream...tai jotain sinne päin. Muitakin makuvaihtoehtoja olisi ollut mutta nämä kaksi iski keksihullun silmään ekana. 

 

Kotiin päästyäni tyhjentelin ostoskassit ja laitoin kahvit tippumaan. Melkein jännitti kun odottelin kahvin valmistumista ja pyörittelin patukkaa käsissäni :D Sumpit kuppiin, loraus maitoa ja ei muutakuin patukka kourassa pöydän ääreen. En ollut sen kummemmin etukäteen miettinyt, mikä on tämän pötkylän ulkonäkö, mutta yllätyin kun tässä ei ollutkaan suklaakuorrutetta kuten yleensä kaikissa protskupatukoissa on. Muutaman sekunnin maltoin ihmetellä ulkomuotoa, muistutti keksitaikinaa. Eka haukun jälkeen totesin, että ei tämä patukka ainakaan makea ole...ja hetken päästä totesinkin että no onpa suolaista keksitaikinaksi. Siis se suolaisuus paistoi läpi mun makuun ihan liikaa. Makean ja suolalaisen yhdistelmä on ihan ok, mutta kohtuuden rajoissa. Kahvin kanssa tämä ei ainakaan sopinut yhtään! Jatkossa tämä patukka taitaa jäädä meitsiltä väliin, mutta onpahan nyt tullut testattua.

 

Mutta mikäpä piristäisi pettynyttä naista enemmän kuin...

 

Sokeria siellä ja sokeria täällä

Hellurei! Täällä on päästy mukavasti jo ruotuun. Onhan nyt jo keskiviikko niin voi hyvin hehkuttaa ;) Viikonlopun aikana paiskin töitä ja päätin vielä pari päivää ottaa iisisti, että oon varmasti kondiksessa eikä tuu enää takapakkia flunssan kanssa. Nyt en enää sanallakaan mainitse tuota saakelin FLUNSSAA täällä blogissa.

Liikunnan oon pikkuhiljaa aloitellut taas tauon jälkeen ja on kyllä ihana päästä liikkumaan. Ja mikä parasta oon saanut sokerihimolle stopin, kerrasta poikki vaan niks ja naks. Vaikka mitään hälyttävää repsahdusta ei siis oo sattunut, itseni ja omat heikkouteni tuntien tuhon tiellä oltais taas aika äkkiä oltu, jos meno olis jatkunut samana. En vaan kertakaikkiaan enää halua niitä vanhoja huonoja elämäntapoja mistään hinnasta takaisin. En sitä kilomäärää, en sitä jatkuvaa väsymystä, turvotusta, epämääräisiä kipuja, en yhtään mitään.

Puntarille uskaltauduin maanantaina aamulla, kilon verran oli tullut parissa viikossa painoa lisää eli nou pänik! Seuraavan kerran vois hypätä puntarille vaikka ens maanantaina. Paitsi mulla on ihan semmonen tunne, että se yks kilo on jo parissa päivässä lähtenyt ;) Mutta jos vakavasti puhutaan, niin on kyllä huomattavasti keveämpi olo tullut jo parissa päivässä kun on siistinyt syömisiä ja laittanut läskin tutisemaan lenkipolulla. 

Kaikenlaisia houkutuksia on jo eteen tietysti tullut, mutta oon niin tyytyväinen että oon pysynyt lujana. Työssäni oon käytännössä tekemisissä kokoajan herkkujen kanssa, mutta töitäpä sinne on menty tekemään eikä herkuttelemaan :) Oon tullut siihen tulokseen, että se on ihan ehoton ei. Vähän sama homma kuin alkoholisteilla, ei pisaraakaan tai lähtee käsistä. Tästä oon parin ystävän kanssa puhunutkin, että se on "korkki" kiinni kokonaan tai muuten ei tuu mittään. 

Sain tuossa ajatuksen, että voisin testata pystynkö olemaan kaksi viikkoa ihan täysin ilman herkkuja. Oon nyt pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mielellään niin että ei koko päivää vedä ihan läskiksi kuitenkaan. Mutta uskon että painon putoamisen saisi paremmin vauhtiin, jos jättäs nämä herkkuhetket toistaiseksi kokonaan pois. Ajatus siitä miksi ajattelin nyt kaksi viikkoa olla "kuivilla" , syntyi siitä että veljeni ja hänen avovaimonsa ovat tulossa parin viikon päästä käymään ja oli puhetta kälyn kanssa leipomishommista. Voihan se toki olla, että oon vieroittunut niin hyvin siihen mennessä että jätän leipomukset muille ;) Varsinkin jos leivottais Nutella-juustokakkua! 

Mutta pointtina on siis se, että ruokavaliolla pysytään ja kaikki ylimääräinen minimiin. Kysyy hitosti sinniä ja kurinalaisuutta. Mutta tiiän että pystyn. Oon ennenkin pystynyt ja moni muukin pystyy. Miksi en pystys...? Pari vuotta sitten kun tiputtelin painoa kymmenisen kiloa noin puolen vuoden aikana, en muista syöneeni kovinkaan montaa kertaa karkkia tai muuta sokerimömmöä sinä aikana. Eikä mulla edes tehnyt mieli. Muistan yhdenkin illan kun pöytä suorastaan notkui äidin ostamia herkkuja ja muut veteli niitä mielissään naamaan, niin itse katselin vierestä eikä tuntunut oikeasti missään. Olin niin onnellinen kun olin saanut painoa pois enkä halunnut antaa minkään pilata sitä. Silloin tällöin herkutteluhan nyt ei tietysti pilaa mitään, mutta kuitenkin. 

Sokerista vielä sen verran, että tietysti oon  ollut tietoinen jo pidempään siitä kuinka paljon piilosokeria elintarvikkeet sisältävät. Melko usein törmää valistaviin kuvaesimerkkeihin siitä, kuinka monta sokeripalaa mikäkin tuote sisältää. Tällä viikolla kuitenkin uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä tutkin sokeriasioita vielä enemmän ja meinasi leuka loksahtaa auki muutaman "yllärin" kohdalla. Vaitiolovelvollisuus sitoo meikäläisen suun, mutta sitä sokeria todellakin löytyy mitä yllättävämmistä ruoista ja ihan saakelin paljon, olin oikeasti ihan järkyttynyt. Onkohan tässä ikäänkuin marinoitunut sokerilla?