Ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen

Ensimmäinen viikko Ms. Fitnessiä takana, vaaka näytti aamulla reilun parin kilon pudotusta viikossa! Yleisesti ajatellen koko viikko meni ihan älyttömän nopeasti. Koulu alkoi ja töissäkin tuli oltua viikonloppu. Paljon kaikkea uutta ja jännää. Onneksi oon kerennyt suht hyvin nukkua ja levätä, paitsi yhtenä yönä työvuorojen välissä ehti nukkua vain neljä tuntia. Levon merkityksen ymmärtää aina vaan paremmin. 

Uutta ruokavaliota aloin noudattamaan heti maanantaina. Ruokaa on tosi paljon, alkuviikosta tuli oltua suorastaan ähkyssä. Aineenvaihdunta oli kieltämättä hieman jumissa ja ajoittain oli jo melko "tukkoinen" olo vai mitenkäs sen nätisti ilmaisisin ;) Loppuviikosta kuitenkin aineenvaihdunta alkoi toimia oikeenkin hyvin ja olo keveni heti kertaheitolla, turvotuskin oli poissa. Ruokavalio on pitkältä samantyylinen, mitä aikaisemmin on tullut noudatettua. Muutamia juttuja tehdään nyt eritavalla ja näköjään pienilläkin asioilla saa mukavaa vaihtelua. Minkäänlaisia ruokakuvia en oo muistanut ottaa, enkä luonnollisesti tarkemmin ruokavaliosta voi blogissani kirjoitella. Mutta kyllä se niin on, että puhdas ruoka naisen tiellä pitää! Ja miksei miehenkin ;) 

Treeniohjelmasta tein vain kahtena päivänä treenit, tällä viikolla lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että teen kaikki neljä. Aerobista tosin tein puolet suosituksista enemmän, johtuen luonnollisesti siitä, että mulla on tuo nelijalkainen joka tarvii lenkkeilyä. Kaikkinensa ekasta viikosta Ms. Fitnessiä jäi tosi hyvä ja luottavainen fiilis. Ryhmän tuki on tosi kannustavaa, Facebook-ryhmässä on vilkasta keskustelua ryhmässämme. Se että tavoitteessa ei tarvi olla ensi viikolla eikä ensi kuussa vaan puolen vuoden päästä, tuo ainakin mulle motivaatiota. Tämmönen pitkäaikaisempi projekti tuntuu paremmalta kuin muutaman viikon tiukat puristukset. 

Sitten vähän aiheen vierestä: Kävin huollattamassa ripsiäni Parturi- Kampaamo Marilynissa entisellä koulukaverillani Terhillä. Tähän asti olen käynyt toisella ripsienlaittajalla ja mulla on ollut klassiset ripsienpidennykset. Klassisiin ripsiini oon ollut todella tyytyväinen, mutta välimatka ja aikataulujen sovittaminen kävivät sen verran haasteellisiksi että päätin vaihtaa ripsienlaittajaa. Lisäksi volyymiripset on houkuttanut jonkin aikaa ja halusin vaihtaa niihin. Mulla oli ajatuksena vielä pari viikkoa sitten, että pitäisin hieman taukoa ripsienpidennyksistä. Arki on kuitenkin nyt niin kiireistä, että päätin kuitenkin helpottaa aamujani. 

Ms. Fitness 4

Noniin! Täällä ollaan jo kohta viikko vedetty Bodycampin Ms. Fitness IV:n parissa! Hyvin on mennyt tähän asti ja tämä vaikuttaa lupaavalta. Ainut asia, mikä aluksi ehkä vähän harmitti, oli se että ruokavalio- ja liikuntaohjelmat tulivat nähtäville vasta maanantaina kun homma alotettiin. Olisin toivonut että ne olisi ollut nähtävillä jo esim. perjantaina, jotta ehti hommata kaikki tarvittavat raaka-aineet ruoanlaittoon. Mutta kävin ruokakaupassa perjantaina ja osti suunnilleen samoja ruoka-aineita, joita oon aikaisemminkin painonpudotuksessa käyttänyt ja joita osasin aavistella ruokaohjelman sisältävän. 

Valmistin heti maanantaina ison satsin ruokaa valmiiksi ja annoksia tuli muistaakseni yhteensä viisi. Eilen tein taas lisää ruokaa useammaksi päiväksi. Oon aina aatellut, että oon huono ton "meal preppauksen" suhteen, mutta sehän helpottaa kyllä tosi paljon varsinkin nyt kun kiirettä pitää. Eväiden kuskaamisessa kouluun ei ole mitään hankalaa, muutakuin nappaa aamulla lähtiessään eväsrasian laukkuun! Jos siis muistaa ;) 

Ruokamäärä nyt ensimmäisessä ruokavaliossa on todella runsas, oon välillä ollut suorastaan ähkyssä ja miettinyt miten jaksan enää iltapalaa. Tänään oon ensimmäistä kertaa tuntenut nälkää, mutta siihen on kyllä syy. Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja saliohjelmani on nelijakoinen. Ensimmäinen treeni vaikutti oikeinkin mukavalta ja meni ilmeisesti perille kun sen verran hellänä on paikat vieläkin. Kaikinpuolin mulla on todella luottavainen mieli itseni ja tän ohjalman suhteen, puoli vuotta on hyvä aika tehdä muutoksia. 

Ihan hyvä fiilis!

Viikonloppuna vietin vielä "rokuliviikonloppua" eli söin aivan kaikkea mitä mieli teki ja mistä kerkesin vielä nauttia. Lisäksi kävimme tyttöjen kanssa viettämässä Venetsialaisia Kalajoella eli juhlimassakin tuli vielä käytyä. Sunnuntaina tunsin olevani niin paisunut, että olin jo täysin valmis luopumaan kaikista herkuista. Vaikka maanantaina pöydällä kummitteli vielä irtokarkkipussi, ei käynyt mielessäkään ottaa ensimmäistäkään, mua suorastaan ällötti! (?!). 

Odottavan aika on pitkä!

Parin kuukauden jännitys loppuu ihan kohta, enää viis tai oikeestaan neljä päivää Ms. Fitnessin alkuun. Käyn vähintään kerran päivässä tarkastamassa profiilistani, että jokos ohjelmat olis tullut, mutta ei vielä. Jotenkin tuntuu tosi hyvältä alottaa tämä projekti, oon saanut ihan tarpeeksi nyt hengähtää näistä hommista. Muutenkin nyt kun koulu taas alkaa ja on syksy, niin kaikki uudet kuviot tuo vähä piristystä arkeen. 

Viimestä täyttä työviikkoa viedään!

Pakko tehdä tunnustus: vaikka oon pyrkiny arkisin pysymään ruodussa ruoan suhteen, on tää viikko menny vähä lörinäksi. Jotakin tämmöstä tosin osasin itseni tuntien odottaa. Eli oon siis pikkusen joka päivä pistänyt poskeeni jotain "kiellettyä". MUTTA! Ihan vaan siihen vedoten, että ens viikosta lähtienhän mä en saa syödä enää mitään hyvää ;) Joo tiiän että on taas selittelyn makua, koska munhan on tähän asti pitänyt herkutella vaan viikonloppusin. Mutta enpä ota tästä ressiä, jos tää viikko menee vielä löysemmin. 

2007

7/2013

8/2014

Kuten ylläolevista kuvista näkee, on muutosta tullut parempaan suuntaan vaikka nyt paino on taas ollut nousussa. Mutta peliähän ei ole vielä menetetty. Pari viikkoa sitten aloin katselemaan koneelta kuvia viime kesältä ja kieltämättä kauhistuin. En muistanut kuinka hyvälle mallille viime kesänä tämän homman jo sain, enkä voinut olla ajattelematta minkälainen peilikuva olisi nyt, jos olisin jatkanut samaan malliin... Noh, matka jatkuu. Nyt lähen naposteleen irtokarkkeja ja viemään koiran iltapissalle :D

 

Uusi viikko ja vanhat kujeet

Melko perus maanantai. Oon kyllä aina tykännyt maanantaipäivistä, enkä pelkästään siksi että silloin on aina hyvä aloittaa taas laihduttaminen ;) Jos edellinen viikko on syystä tai toisesta mennyt penkin alle, maanantaina saa taas uuden mahdollisuuden ja uudesta viikosta voi tehdä edeltäjää paremman. 

Viikonlopun karkkiostoksille sain näin vauhdikasta seuraa. Lapset on kyllä mainioita ja saan työssäni olla heidän kanssaan melko paljon tekemisissä. Lapsilta tulee ihanan suoraa palautetta! Olispa vielä itsekin tuollainen pieni tyttö ja vois hiukset hulmuten pomppia ilman huolen häivää :)

Koko viime viikon mua vaivas jatkuvasti pienet flunssan oireet eli kurkku- ja pääkipua sekä muuten huonoa oloa. Kuumetta ei noussut, vaikka välillä olin varma että kyllä tässä nyt kunnolla iskee tauti. Ärsyttävää kun ei voi kerralla tulla kunnolla pariksi päiväksi kipeäksi, vaan kokoajan saa miettiä että no ollaanko tässä nyt edes työkuntosia vai ei. Salitreenit jäi viime viikolta kokonaan välistä, lenkillä tuli käytä pari kertaa. Se on kumma kun flunssaa pukkaa, niin alkaa herkkuhammasta kolottaa. Kai sitä vaan hakee jotain lohtua huonoon oloon ja fiilikseen. 

Onneksi kuitenkin sain pidettyä mässäilyt hallinnassa. Oon nyt ennen Bodycampin valmennuksen alkua sallinut itelleni viikonloppusin pieniä herkkutteluhetkiä ja sitten viikolla koittanut pysyä suunnilleen pt:n mulle tekemällä ruokavaliolla. Tämä viikko tulee vielä menemään vanhalla kaavalla, mutta ens viikolla alkaa koulu ja se Ms.Fitness eli tiedossa on varmasti kiireinen ja vauhdikas syksy, mutta meikä on valmiina! 

Neenulla on asiaa...

Pitkästä aikaa, taas kerran :) Tämä mun blogi on kuitenkin suurimmalta osin liittynyt mun painonpudotus- ja kropanmuokkausprojektiin, mutta näiden aiheiden osalta täällä päässä ei tapahtunut yhtään mitään niin eipä ole paljon blogillekkaan ollut annettavaa.

Kesä on perinteisesti mennyt töissä, lämmintä on piisannut ja vuorotyöläisen arki tuntuu välillä siltä, että oon aina vaan töissä. Sitä mää vaan taas ihmettelen, että mihin se kesä taas meni... Syksy on taas täällä! Syksyhän on alkuvuoden ohella uusien elämäntapojen aloittamisen ja laihduttamisen kulta-aikaa, joten täytyyhän tämänkin pyllerön olla menossa mukana.

Elämään on taas mahtunut monenlaista myllerrystä ja oon suosiolla jatkanut taukoa tässä läskien karistelussa. Oon edelleen sitä mieltä, että välillä on hyvä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tehdä vaan niitä asioita, joihin voimat sillä hetkellä riittää. Kaikella on aikansa. 

Onkohan meillä vähä kakkanen peili :)

Reilun viikon päästä eli maanantaina 1.9 alkaa Bodycampin Ms. Fitness ja arvatkaa kuka on ostanut paketin jo pari kuukautta sitten?! No meikä! Alkuinnostus on vaihtunut pikkusen kauhunsekaisiin tunteisiin... Mihin oon taas pääni pistänyt! No ehkä mä selviän :) Kyse on kuitenkin puolen vuoden projektista, joka on tavallaan pitkä aika ja tavallaan ei. 

Kuva lainattu Bodycampin sivuilta

Oon nyt pari viikkoa itekseni koittanut tiristellä rasvoja ja saada pahimmat kesäpöhöt pois. Pari kiloa on lähtenyt jätskiä ja siideriä vatsan sekä vyötärön seudulta ;) Pienestä jännityksestä huolimatta odotan innolla tulevia ruokavalio- ja treeniohjelmia sekä erityisesti sitä, mihin suuntaan kroppa Bodycampin avulla lähtee muokkautumaan.

Jälleen pienen itsetutkiskelun paikka

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkein kuin lomaa. Töitä on ollut vain muutamia vuoroja ja kouluhommia oon tehnyt niin vähän että ei voi ees laskea :) Pahimmat stressitekijät alkaa olla selätetty ja sen myötä myös uniongelmat on tältä erää voitettu. Selkäkin alkaa olla kunnossa ja rannekipukin kesti vain yhden päivän. Tämä nainen alkaa siis olla taas iskussa :) 

Iloisena iltalenkille!

Pieni relaaminen ja hengähdystauko kaikesta "pakollisesta" kuten treenamisesta, laihduttamisesta, kouluhommista deadlineineen jne. on tehnyt kyllä ihan hemmetin hyvää! Syksystä asti elämä on ollut jatkuvaa selviämistä päivästä toiseen ja keväällä alkoi näyttää siltä, että sitä helkkarin valoa ei siellä tunnellin päässä ole! Mulla on vielä ikävä taipumus stressatessa vaipua liian syvälle synkkyyteen... Mutta nyt mulla on ollut aikaa levätä ja miettiä kunnolla kaikkea, mitä en ole ehtinyt aikaisemmin kunnolla miettiä. 

Yksi suurimmista ja samalla pienimmistä murheistani on ollut tämä oma kroppa. Huomasin tässä keväällä, että stressaan aivan liikaa tästäkin. Oon nyt yrittänyt alkaa suhtautua terveemmin omaan kroppaani. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun ei tee liian suurta numeroa ja stressiä siitä, että ne selluliitit, mahamakkarat, roikkuvat allit, paksut reidet ja iso peräsin on tässä ja nyt. Niille voi kuitenkin tehdä jotain, mutta jos nyt tuntuu siltä että aika ja voimavarat ei riitä, niin pitää odottaa parempaa hetkeä. Kirjoitinkin aikaisemmin siitä, että itselle pitäisi olla armollisempi ja tämä ajatus on vaan vahvistunut.

Irtokarkkeja <3 Näitäkin oon vetänyt ilman huonoa omaa tuntoa :D

Viime viikonloppuna tein pienen reissun siskoni luo Ouluun. Lauantaina päivällä hyppäsin junaan ja matkassa ei vierähtänyt kuin reilu tunti. Kävimme päivällä Torinrannassa syömässä Suola-aitassa sekä jälkkäriksi piti pienen sulattelun jälkeen hakea jätskipallot. 

Massut tuli oikein täyteen herkkuhetkien jälkeen ja lähdettiinkin hetkeksi siskoni luo levähtämään ja vaihtamaan kuulumisia. Illalla maisteltiinkin viiniä ja päätettiin vähän tällätä ja lähteä katsomaan kaupungin menoja...

Hauskaa meillä oli ja seuraavana päivänä meinas vähäsen väsyttää :) Mutta tällä reissulla tunsin taas eläväni ja mulla oli pitkästä aikaa oikeesti hauskaa! 

Pääsinpäs sanomaan...

Juuri kun viime postauksessa kerroin, kuinka kerta toisensa jälkeen meinaa tulla kaikenlaista kuraa niskaan... Noh alaselänkivut on ollut kohta viikon poissa (joten eiköhän ne sieltä kohta tule takasin heh heh) ja muutenkin olo on ollut parempi. Eilen herätessä huomasin vasemman ranteen olevan kipeä. Se ei ollut turvonnut eikä siinä ollut näkyviä vammoja, ajattelin että oon vaan yöllä röhnöttänyt sen päällä ja kipu menee ohi. Vaan eipä mennyt ja jouduin hakemaan sairaslomaa. 

Tänään vasta pääsin lääkärille ja yllättäen ranne ei ollut läheskään niin kipeä kuin eilen. Nopeasti meni ohi, mutta voi tulla kuulemma piankin uudestaan kipeäksi. Viikonlopun käsi saa levätä, kun mulla on viikonloppuvapaa. Tämä viikko on muutenkin ollut tosi rento, koulusta on lähiopetus loppunut ja työtkin jäi nyt vaan yhteen vuoroon. Sattui melkoisen makiat kelit tälle viikolle! Tänään oon ottanut vähä arskaa, mutta eipä se meikäläisen valkoiseen hipiään meinaa tarttua. 

Vissiin eka pullistelukuva?! On haba vähä kadoksissa kun ei oo tullu reenailtua!

Tosiaan tiedossa olis vapaaviikonloppu, mikä on melko harvinaista herkkua töissä käyvälle opiskelijalle. Huomenna lähden yhdeksi yöksi siskoni luo Ouluun ja saas nähdä mitä jännää keksitään ;) Ihan päästä viettämään tyttöjen iltaa siskon kanssa <3

Armoa itselle

Kuten aikaisemmista kirjoituksista on voinut päätellä, mun elämässä on ollut hyvin monta laihdutusyritystä. Ei tietysti voida puhua pelkästään yrityksistä, jos painoa on kuitenkin lähtenyt noin kaksikymmentä kiloa. Jotain on siis saatu aikaan. Viime kesänä pääsin vaakalukemalla uusiin ennätyksiin omissa tavoitteissa. Olin erittäin tyytyväinen ja kovasti porskutin eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Elämässä ei kuitenkaan aina voi tietää mitä tapahtuu ja joskus tapahtuu sellaisia asioita jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti.

Toiset meistä ovat vahvempia ja kestävät enemmän, menevät eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven, tapahtui mitä tapahtui. Sitten on taas ne, jotka herkemmin reagoivat ja ottavat asiat raskaammin. Itse taidan kuulua enemmän näihin jälkimmäisiin, vaikka yritän aina ajatella että periksi ei anneta. Iän myötä on ehkä enemmän alkanut sietämään alamäkiä, mutta siitä en pääse mihinkään että jos jossain asiassa menee päin persettä, niin se vaikuttaa sitten ihan kaikkeen mitä teen ja miten toimin. 

Viime syksynä tapahtuineiden asioiden johdosta mun hyvin edennyt projekti kropan suhteen tyssäsi melko hyvin, tästä oonkin avautunut jo. Näihin päiviin asti kerta toisensa jälkeen on mennyt niin, että kun yksi asia on selvinnyt ja siitä on päästy yli, on tullut lisää kuraa niskaan. Kaikkien asioiden takia mun voimat ja kiinnostus laihduttamiseen on ollut rehellisesti sanottuna melkeen täys nolla. Välillä oon noussut kuopastani ja päättänyt että nyt loppu narina ja aletaan hommiin. Sitten on taas tullu jotain ikävää eteen ja oon repsahtanut. 

Varsin hyvin tiedän että liikunnasta ja painonpudottamisesta ei sais tulla stressi. Mutta mulle on niistä tullut just se! Oon oikeestaan ollut ihan hiton kyllästynyt koko laihduttamiseen. Vaikka puhunkin tästä aina elämäntaparemonttina. Mutta siitähän tässä on kyse, että uusilla elämäntavoilla saan läskit pois. Viimeaikoina musta on vaan tuntuntut siltä, että mun koko elämä on ollut vaan yhtä laihdutusta. Jo pienenä ala-aste ikäsenä tyttönä jokaisella terkkarireissulla mulle sanottiin että painoa pitäs saada vähän pois ja käteen lyötiin erilaisia esitteitä ruokaympyrästä ja ravintosuosituksista. Lähes kaikkia laihdutuskeinoja on tullut kokeiltua. Yläasteella ysiluokalla aloitin eka kertaa painonvartijat. Kaalikeittokuuria taisin kokeilla myös yläasteikäisenä. Karppausta ja superdieettiä sitten aikuisempana. Että periaattessa oon tässä laihdutellu enempi ja vähempi parikymmentä vuotta, että ei ihme että kyllästyttää.

Noh eihän mun tässä tarvis valittaa, jos oisin kerralla hoitanut homman kuntoon aikanaan. Se laihduttaminenhan on niin helppoa, ei muutaku liikut enempi ja syöt vähempi! Että lopettas sen valittamisen ja alkas hommiin! Miten meitä ylipainosia onkin niin paljon, jos homma on niin helppoa... 

Stressaamista laihduttamisesta voisi helpottaa se, että olisin itselleni armollisempi. Mun silmät avautui tämän asian suhteen viikonloppuna töissä, kun ventovieras nainen alkoi kyselemään että oonko laihtunut ja sanoi että mun kasvot on kaventuntut paljon. Näen töissäni paljon ihmisiä enkä muista törmänneeni naiseen aikaisemmin. Mutta kommentti lämmitti mieltä ja erityisesti se, että nainen kertoi ihailevansa ihmisiä jotka pystyvät pudottamaan painoa. Kerroin hänelle kuinka painoni on vuoden pysynyt lähes samana eikä oikein etene tämä homma. Nainen sanoi että voin olla tyytyväinen saavutuksiini ja pitää olla itselle armollisempi. Jäin miettimään naisen lausetta tajusin itsekin, että mun pitäis tosiaan olla tyytyväisempi saavutukseeni ja ehkä hieman löysätä pipoa. 

Nyt kun oon saanut taas vähä tota kuraa tuolta niskasta pois ja mietittyä asioita uudelta kantilta, oon kaivanut ruokapäiväkirjan esille. Oon palannut puhtaampaan ja kevyempään ruokavalioon sekä alkanut taas liikkua, fiiliksen mukaan ilman stressiä :) 

Ripsihuolto ja hiusten päivitys

Tällä viikolla oon saanut vähän kohennettua kuontaloa. Reilu kuukausi sitten vaihdoin hiusten väriä radikaalisti blondista tummaksi (vähän liiankin tummaksi), pientä muokkausta on pitänyt vielä tehdä. Oon aikaisemminkin ollut tummatukkainen ja täytyy myöntää, että omaa silmää miellyttää enemmän tämä tumma pää. Kokonaan hiukset eivät ole tummat, vaan niissä on liukuvärjäys jota mulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. 

 Kaikkien kampaajien kauhuksi tein tämä muutoksen ihan omin pikku kätösin. Tosin oon käyttänyt osittain kampaamotuotteita, joten hiukset on pysyneet ihan hyvin päässä. Kaupan väreistä oon käyttänyt vain sävytteitä eli mitään kestovärejä en tällä kertaa käyttänyt. Uutena tuotteena mulle käytin kaverin suosituksesta KC Professional Four Reasons Take Away kestosävytettä, sävynä 4.1 Espresso. Näitä saa siis vain kampaamoista ja ovat huomattavasti hellävaraisempia kuin kauppojen sävytteet.

Kuva lainattu netistä

 Samoihin aikoihin kun tummensin hiuksiani, kävin laitattamassa kauan haaveilemani ripsienpidennykset. Tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa huollattamassa ripsiä samalla laittajalla, huoltoväli venähti vahingossa turhankin pitkäksi.

Oon ollut tosi tyytyväinen ripsiin, helpottaa ja nopeuttaa aamuja kun ei tarvitse säätää ripsentaivuttimien ja ripsarin kanssa. Mulla käytettiin (muistaakseni) 12 ja 13 millisiä D-kaarevuudella. Seuraava huolto pitää ottaa pikkusen nopeampaa, ettei tilanne pääse kovin pahaksi ;) Alla olevassa kuvassa taas tukkajuttuja: Vapaapäivänä vahingossa onnistuin vääntämään just semmosen nutturan, jonkalaista oon monenakin kouluaamuna yrittänyt vääntää....

  

Arkistojen kätköistä....

Multa ei pahemmin löydy vanhoja kuvia, joista näkisi kuinka iso oon ollut nuorempana. Rippijuhlista on muutamia kuvia, joista yhden oonkin tainnut täällä blogissani julkaissut. Yhtenä päivänä siivoilin laatikoita ja löysin koevedoksia ylioppilaskuvistani...

Aluksi tätä kuvaa katsoessa musta tuntu, etten mä tosta kyllä oo paljoa pienentynyt...

Ei ehkä paras mahdollinen kuvakulma nykyisestä kunnosta, mutta eron varmaankin huomaa. Näiden kuvien välillä on melkein kymmenen vuotta ja noin kaksikymmentä kiloa. Salilla oon käynyt suhteellisen säännöllisesti sen kymmenen vuotta. Noin kuukausi sitten tehdyn InBody- mittauksen perusteella kropassa on aika paljon lihasta. Oonkin tuon mittauksen jälkeen päättänyt jättää kilojen seuraamisen vähän vähemmälle ja katsella kehitystä enemmän peilistä.

Ainahan voi jossitella ja oonkin tässä miettinyt, että JOS olisin näiden vuosien aikana valinnut syömiseni pikkkusen paremmin, vois nykyinen peilikuva näyttää paremmalta. Jokatapauksessa mielummin nykyinen kroppa kuin kymmenen vuotta sitten. 

Tällä hetkellä mulla on edelleen jonkinlainen "ylläpitovaihe" tässä kilojen karistelussa. Päätin jokunen aika sitten, että en ota tästä stressiä ennen kesää. Teen kouluhommat loppuun tältä keväältä ja kesällä keskityn enemmän treenamiseen. Kevät on ollut kaikkinensa todella raskas ja välillä oon meinannut lyödä hanskat tiskiin koulun suhteen lopullisesti. Mutta eiköhän se elämä tästä taas helpotu kun aika kuluu. Suru on yksi tekijä, joka on vienyt voimia ja siihenkin auttaa vain aika. Mutta tämmöstä tämä elämä on, siihen kuuluu ylä- ja alamäet.

Suru on kunniavieras

Täällä taas, perinteeksi muodostuneen tauon jälkeen. Nyt on niin, että suru on taas vieraana kodissani. Rakas pentuni on nyt koiraenkeli <3 Pentu oli täysin terve ja kaikki oli hyvin, kunnes pienen tapaturman vuoksi menetin jälleen rakkaan koirani noin kuukausi sitten. Suru on valtava ja kyyneleitä on vuodatettu väsymykseen asti. 

22.11.2013 - 7.4.2014

Elämänilo on ollut taas hakusessa, vaikka toki elämä jatkuu tämänkin jälkeen. Olin kuitenkin tosi onnellinen uudesta tulokkaasta ja meillä piti olla edessä monta monta vuotta ja seikkailua. Tästä pennusta piti tulla ensimmäinen, jonka kanssa alan tosissaan harrastamaan jotain lajia. Kaikkinensa tämä pentu oli aivan mahtava, todella rohkea, utelias, älykäs, suloinen... <3 Kuolema tuli todella nopeasti, eikä siihen oikeastaan ehtinyt varautua yhtään, toisin kuin puolisen vuotta sitten kun Lenny kuoli. Vanhan ja sairaan koiran kuoleman pystyyy paremmin hyväksymään, mutta näin pienen ja terveen koiran kuolema tuntuu todella epäreilulta. Mutta elämä on joskus epäreilua.

Kaikenmaailman dieetit ja painonpudotushommat ei ole tällä hetkellä ollut päällimäisenä mielessä. Aluksi Rian kuoleman jälkeen pari päivää meni melkeen syömättä, ruokahalu katosi. Pikkuhiljaa arki taas alkoi ja piti palata töihin ja kouluun. Sittenhän vanha tunnesyöppö pääsi taas valloilleen. Useampi viikko on taas mennyt vähän niin ja näin, mutta en jaksa stressata. Tämä kevät on ollut kaikkinensa tosi raskas, töitä on pitänyt paiskia paljon ja samalla käydä koulussa. Aika ei tunnu riittävän mihinkään ja salilla käymisestäkin alkoi tulla stressi. Siksi oonkin päättänyt mennä fiiliksen mukaan ja onkin tullut enemmän lenkkeiltyä. Nyt kun koulu jää kesälomalle, mulla on taas enemmän aikaa. 

<3

 

Superdieetin eka viikon pudotus

Superdieettini on mennyt ihmeenkin hyvin, toinen viikko alkaa olla kohta pulkassa. Ensimmäisen viikon pudotus oli 1,7kg! Tällä viikolla paino ei ole lähtenyt yhtä hyvin, vaan vaaka on näyttänyt pikkusen plussaa. En anna sen kuitenkaan häiritä, koska peilikuva miellyttää kokoajan vaan enemmän. Turvotus on selkeesti poissa ja olo kevenee. 

Ensi viikon maanantaina meen aamusta InBody-mittaukseen. En oo koskaan aikasemmin käynyt, mutta monesti on ollut mielessä. Kauhistuttaa nähdä oma rasvaprosentti, mutta toisaalta se antaa ehkä vähä potkua tähän rasvojen karisteluun. VIP-jäsenyyteeni kuuluu siis viiden kerran kortti kehonkoostumusmittaukseen ja ajattelinkin seuraavan mittausajan ottaa parin kuukauden päästä. 

Parsaa vaan naamaan!

Herkkuja tekee edelleen välillä mieli, mutta pahimmat himot on kyllä laantunut. Monta monituista kertaa oon ollu niin sanotusti jännän äärellä, eli oon vierestä kattonut kun toiset herkuttelee. Mutta se fiilis kun on selvinnyt niistä tilanteista voittajana, on kyllä oikeenkin jees! Superdieetissä on tankkauspäiviä yksi, mutta meikäläinen nuori kapinallinen ajatteli vetästä kaksi. Muutenkaan en mee täysin pilkun tarkkaan tässä hommassa, syön esimerkiksi kaikenvärisiä kasviksia kun pitäis syödä vaan vihreitä plus banaaneja saattaa mennä muutakin kuin treenin yhteydessä. Ensimmäinen tankkauspäivä olis ens viikolla ja toinen sitten siitä parin viikon päästä dieettiviikko vitosella. Nämä päivät ovat mun ja ystäväni synttärijuhlapäiviä. Ollaan molemmat nyt tällä dieetillä ja tavallaan yhdessä käydään tätä taistelua näitä läskejä vastaan.

Munkkikahvit sai eurolla per nenä, annoin oman munkkini mutsille!

Oon pidempään miettinyt mitä tekisin hiuksilleni. Pitkästä letistä en luovu, joten eipä auttanut muuta kuin vaihtaa väriä. Tarkoitus oli vaihtaa väriä vain pari sävyä, lähinnä luonnollisemman vaaleeksi. Lopputulos on kuitenkin tämä suklaanruskea, saa nähä mihin tämä tästä vielä pesujen jälkeen muuttuu. Näissä isommissa värimuutoksissa pitäs aina kääntyä ammattilaisen puoleen, mutta...

Oon ihan tyytyväinen, vaihtelu tosiaan virkistää!

Superdieetti ja VIP-jäsenyys

Totaalisen kyllästyneenä tähän jumittavaan painoon, päätin alottaa superdieetin viime maanantaina. Oon pidemmän aikaa koittanut mennä "suunnilleen" superdieetin ohjeiden mukaan, kun kokonaan dieetillä olo on tuntunut ahdistavalta ajatukselta. Oon kai niin mukavuudenhalunen, että siksikin ajatus dieetistä tuntui melkein viimeiseltä vaihtoehdolta. Mutta niin se mieli voi naisella muuttua nopeasti ja kun mitta tuli kertakaikkiaan täyteen, että on valmis syömään vaikka p**skaa jotta paino tulee alaspäin, niin päätin kuitenkin kaivella superdieettiohjeet koneelta ja alkaa hommiin! 

Ensimmäiset pari päivää tuntui melko haastavilta, mutta ei niin pahalta mitä alkuun pelkäsin. Pientä nälkää oli välillä havaittavissa ja mielitekoja tuli aluksi kun on viime aikoina jonkun verran päässyt taas herkkujen makuun. Pitsaa, jäätelöä, hampparia, ranskalaisia ja muuta on tullut vastaan, mut oon pitäny pääni ja sitä on kohta kestänyt viikko! Ensimmäisen dieettipäivän iltana töihin mennessä siellä odotti tämmöstä...

Reilu kuus tuntia nämä namuset kummitteli töissä mun nenän eessä...

Sen lisäksi, että painon jumittaminen kyllästytti, superdieetin alottamista motivoi Jutta ja puolen vuoden superdieetit- sarjan viime keskiviikon jakso. Laihduttajana ollut Jarna oli ihan mieletön, kuten muutkin sarjassa laihduttaneet. Jarnan lähtöpaino ja tavotteet olivat kaikista sarjassa olleista laihduttajista lähimpänä omia, joten siksi tämä jakso oli mulle motivoivin. Jakson jälkeen tuli semmonen olo että no per*kele, jos tuokin muija pystyy olemaan dieetillä "ääriolosuhteissa", niin enkai minäkään voi niin raukka olla etten pystys!?

Kuva lainattu Liv-tv:n sivuilta

Tänään vihdoin sain raahattua itseni jumppaan ja valitsin tietysti lempparini bodycombatin. Hiki virtasi ja välillä tuntui, että taju lähtee. Sekoilin melko tehokkaasti askeleissa ja huidoin välillä mihin sattuu, mutta pääasia kai et pysy liikkeessä! Kaloreita ainakin paloi erittäin kiitettävästi... 

Tunnin jälkeen vaihdoin kuntokeskuksen sopimukseni VIP-jäsenyyteen. Olen ollut kanta-asiakkaana reilu pari vuotta Fysiomotionilla ja nykyään siellä voi liittyä myös VIP-asiakkaaksi joten päätin hyödyntää tämän. Hintaero on kuitenkin niin pieni ja edut huomattavasti paremmat. Ja mikä voisikaan olla fiksumpaa kuin omaan hyvinvointiin ja terveyteen panostaminen! Eduista ehdottomasti kiinnostavin oli siihen kuuluvat Inbody-mittaukset. Ensimmäisen ajan ajattelin varata mahdollisimman pian ja pääsen vihdoin näkemään minkälainen koostumus tässä naisessa on. Erityisen paljon mua kiinnostaa rasvaprosentti...auts. Mutta hyvä nähdä kuitenkin, missä suhteessa on rasvaa ja lihasta sekä kuinka paljon sitä rasvaa pitää saada pois. 

Nyt on siis neljä päivää superdieettiä takana ja eka  dieettiviikko kohta ohi. Mieli on helekkarin hyvä ja olo jo huomattavasti kevyempi. Tämä VIP-jäsenyys toi myös mielettömästi tsemppiä, koska tästä tulee olemaan hyötyä mun projektissa. Tästä on siis hyvä jatkaa :)