Suru on kunniavieras

Täällä taas, perinteeksi muodostuneen tauon jälkeen. Nyt on niin, että suru on taas vieraana kodissani. Rakas pentuni on nyt koiraenkeli <3 Pentu oli täysin terve ja kaikki oli hyvin, kunnes pienen tapaturman vuoksi menetin jälleen rakkaan koirani noin kuukausi sitten. Suru on valtava ja kyyneleitä on vuodatettu väsymykseen asti. 

22.11.2013 - 7.4.2014

Elämänilo on ollut taas hakusessa, vaikka toki elämä jatkuu tämänkin jälkeen. Olin kuitenkin tosi onnellinen uudesta tulokkaasta ja meillä piti olla edessä monta monta vuotta ja seikkailua. Tästä pennusta piti tulla ensimmäinen, jonka kanssa alan tosissaan harrastamaan jotain lajia. Kaikkinensa tämä pentu oli aivan mahtava, todella rohkea, utelias, älykäs, suloinen... <3 Kuolema tuli todella nopeasti, eikä siihen oikeastaan ehtinyt varautua yhtään, toisin kuin puolisen vuotta sitten kun Lenny kuoli. Vanhan ja sairaan koiran kuoleman pystyyy paremmin hyväksymään, mutta näin pienen ja terveen koiran kuolema tuntuu todella epäreilulta. Mutta elämä on joskus epäreilua.

Kaikenmaailman dieetit ja painonpudotushommat ei ole tällä hetkellä ollut päällimäisenä mielessä. Aluksi Rian kuoleman jälkeen pari päivää meni melkeen syömättä, ruokahalu katosi. Pikkuhiljaa arki taas alkoi ja piti palata töihin ja kouluun. Sittenhän vanha tunnesyöppö pääsi taas valloilleen. Useampi viikko on taas mennyt vähän niin ja näin, mutta en jaksa stressata. Tämä kevät on ollut kaikkinensa tosi raskas, töitä on pitänyt paiskia paljon ja samalla käydä koulussa. Aika ei tunnu riittävän mihinkään ja salilla käymisestäkin alkoi tulla stressi. Siksi oonkin päättänyt mennä fiiliksen mukaan ja onkin tullut enemmän lenkkeiltyä. Nyt kun koulu jää kesälomalle, mulla on taas enemmän aikaa. 

<3

 

Viikkopudotus ja viikonloppu

Oon nyt viikon verran saanut pidettyä pitkästä aikaa ruokapäiväkirjaa ja samalla kirjannu painoa ylös melkeenpä joka aamu. Viikon pudotus oli 2,2kg! Tämä viikko on kokonaisuudessaan ollu projektin osalta ihan hyvä. Pieniä "repsahduksia" on tullu syömisissä, mut no stress! 

Eilen sitten vapaan lauantai-illan kunniaksi innoistuin "vähä" ostaan karkkia kun oli niin hyviä tarjouksia! Onneksi ei tarvinu kaikkea yksin syödä vaan mulla oli apulaisia tukena. Vieläkin tuolla ois melko paljon karkkia jäljellä, mutta koitan pitää näppini erossa. Toinen yritelmä tälle päivää on käydä lenkillä ennen töitä ja töiden jälkeen vielä salilla, sen verran lyhyt työpäivä että vois hyvinkin ehtiä jos vaan vihtii ;)

Testasin uutta rahkamakua!

Oon usein koittanu helpottaa herkkuhimoa erilaisilla maustetuilla rahkoilla. Näitä Arlan uusia Protein-rahkoja oon kerran aikasemminkin testannut ja eilen testiin pääsi tämä vadelma-ruusunmarja. Ihan hyviähän nämä on, mutta tuntuu että kaikki maustetut rahkat maistuu melkeen samalta. Melkeenpä mielummin syön ihan kunnon rahkaa ja maustan sen itse marjoilla tai hedelmillä jne. 

Ajotin salitreenit ja lenkkeilyt enemmän alkuviikolle ja viikonloppu on taas mennytkin töitä tehden niinku aina. Alaselkä on jo jonkin aikaa ollu huonompana, varsinkin aamulla se on ihmeen jäykkä mut onneksi melko pian sänkystä nousemisen jälkeen se vetreytyy. Sain kuitenkin tehtyä jalkapäivänä maastavetoa ihan hyvin, mut jalkaprässissä alaselkään sattu sen verran että se jäi välistä. Uusia ennätyksiä sain tehtyä hack-kyykyssä, joka on kyllä yks mun lemppareista salilla. 

Pikkuhirviö on viettänyt aikaa "mummon" eli mun äidin kanssa kun oon ollu töissä. Kovasti se auttanu kotitöissä! 

Ai mitennii sohvanpäälliset on mun jäljiltä miten sattuu?!

Ihan jäätävä luu!!

Juoksuaika

Kokeilin eilen pitkästä aikaa hölkkäämistä lenkillä. Olin satavarma, että jalka ei nouse senkään vertaa kuin mitä viime keväänä kun ekoja kertoja päätin vähä juoksennella. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin! Hölkkäsin pieniä pätkiä aina niin kauan kuin jaksoin ja syke nousi tosi korkealle. Aattelin kuitenkin alotella rauhallisesti enkä revitelly koko lenkkiä vaan kävelin loppuajasta. Viime kesänä tosiaan ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan kokeilin lenkillä muutakin kuin kävellä reippaasti. Aluksihan se oli sitä että jaksoi vain pieniä matkoja, mutta yllättävän nopeasti se kunto kasvaa ja jaksaa aina vain pidempiä matkoja.

Mukavasti palo kaloreita!

Olin niin innoissani siitä, että kuntoni ei ollutkaan niin huono mitä luulin plus mulla on uus aivan ihana Niken juoksutakki, et lähdin taas lenkille aamupäivästä. Mun on tällä hetkellä melkeenpä mahdoton päästä aamulenkeille, koska pennun kans on tietyt rutiinit ja niitä ei voi jättää väliin. Mutta eiköhän sitä vielä jossain vaiheessa taas pääse. Pentua ei voi lenkittää kunnolla vielä ihan hetkeen.

Nämä lomapäivät on menny tosi nopeasti, huomenna taas töihin. Oikeestaan on jo kiva mennä töihin. Eilen käytiin äiskän kans kaupungilla ja poikettiin syömään mun työpaikalle. Ois kieltämättä tehny mieli jotain muutakin kuin salaattia... No saatto sinne lautaselle eksyä kebabia! Mut äiti vetiki rasvasilla pottuilla ja riisillä ;)

Ruokakuvat varmaan pitäs ottaa ENNEN syöntiä :D Mut hyvää oli ja hyvin uppos!

Käytiin iltasella ajelemassa ja Ria pääs taas totutteleen auton kyytiin!

Sit yritettiin päikkäreitä...

...joista ei tullut lopulta mitään :)

Salikissa!

Lomapäivä nro. 2! Vaikka nukuttiin taas pitkään, oon ihmeen paljon saanu aikaseksi tänään. Pienen aamuäreyden jälkeen sain siivottua koko huushollin! Iltapäivästä ulkoiltiin ja leikittiin Rian kanssa ulkona. 

Välillä pitää pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä...(huomatkaa suuuri keppi!)

 Meillä ois Rian kans tarkotus jossain vaiheessa alkaa harrastaan tokoa paikallisessa koirakoulussa. Tällä hetkellä treenaillaan kaikenlaisia temppuja ihan vaan kotona. Mun koirat on ollut aina enemmän "kotikoiria", mutta Rian kanssa olis tarkotus olla hieman aktiivisempi. 

Tämän lomapäivän ehdoton kohokohta oli se kun pääsin salille! Salihommat on tosiaan menny vähä nihkeesti vaikka oonki jo ihan terve. 

Muhevoitunut kesästä...

Rv 20 vai oisko sittenkin tullu vähä tankattua?

Salille oli kuitenkin tällä kertaa mukava mennä ja treeni kulki ihan kivasti. Annoin käsiläskeille kyytiä, allit huusi hoosiannaa! Jos sitä ens kesänä jo uskaltas hiattomalla kulkea... Tänään mulle tuli semmonen tunne, että kyllä nämä salitreenitkin tästä alkaa taas kulkemaan jos oikeasti niin haluan ja päätän. Sain kuitenkin niin hyvin tulosta nopeassa ajassa keväällä ja kesällä. Kyllä musta siis vielä salikissa tulee, mikäpä mua estää jos terveys kestää. 

Mulle tehtiin syksyllä uus saliohjelma, joka on melko erilainen kuin aikaisemmat. Saliohjelman teki tällä kertaa naisohjaaja. Uudessa ohjelmassa panostettiin enemmän kiinteytyspuoleen. En sitten syksyllä kerennyt montaa kertaa uutta ohjelmaa tehdä, joten teen sitä nyt. Mulle oli aivan uutta se, että käyn treenin puolivälissä noin kymmenen minsaa polkemassa pyörää tai crossaria. Kaikki uus kyllä piristää! 

Nyt pitäis kyllä hyödyntää noi sulaneet pyörätiet ja alottaa uudelleen myös hölkkääminen. Siinäkin kehityksen huomaa tosi nopeasti ja on varmasti vähä tehokkaampaa kuin normi kävely. Ja rasva varmasti palaa! Ajattelin kaivaa myös pyörän esille ja voishan sitä lenkkeilyn sijasta käydä heittämässä kunnon pyörälenkin. Nyt voisin kuitenkin heittää itseni tuonne petiin puhtaisiin lakanoihin, voisko ihanampaa olla touhukkaan päivän päätteksi...