Mul on ikävä sitä aikaa...

Kerkesin jo hehkuttaa että oon taas terveenä. Kävin tiistaina yli viikon tauon jälkeen koiran kanssa lenkillä, kun olo alkoi olla jo sen verran hyvä. Lenkin jälkeen myöhemmin illalla töissä, mulla alkoi olla kurkku kipeä ja sama jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Mulla ei edes tällä "toisella kierroksella" ole ollut kurkku kipeä, ainoastaan kuumeinen olo ilman kuumetta ja yskä. Lenkin aikana tunsin myös suht voimakasta kipua keuhkojen ja rintakehän alueella. Haaveilin jo että keskiviikkona olisin päässyt salille mutta ei. 

Ei hyvä...

Viime viikkoisten kahden sairaslomapäivän jälkeen oon ollu töissä ihan normaalisti ja tänään mulla oli vapaa. Tosi turhauttavaa, kun olo ei oo ihan tööt mutta silti ei voi oikein hyvin. Heti jos vähän enemmän duunailee jotain, niin hengästyy ja tulee huonompi olo. Huomaa että yleiskunto on alkanut ihan selkeesti heikentyä. Tätä on nyt kestänyt pari viikkoa, yskä ei ole enää niin paha mutta nokka valuu. Terveyskeskuskäynnillä viime viikolla hoitaja kehoitti, että mikäli yskä ei mene ohi niin on syytä varata aikaa tarkempiin tutkimuksiin (astma ja allergia). 

Hymy pyllyyn vaikka ei paljon hymmyilytä!

Jotenkin kuvittelin, että tällä kertaa tää menis nopeemmin ohi mutta tänään tuli tosiaan jo taas se kaksi viikkoa täyteen. Jospa tämä nyt jo tästä, oon nyt vaan koittanut ottaa rauhallisesti aina kun en oo töissä. Heti kun on parempi olo, niin tekis mieli lähteä lenkille ja salille, mutta varmaan parempi oottaa että on useamman päivän parempi olo. 

Nyt kun on ollut tosi lämmintä, niin meikäläinen on palellut. Jopa töissä on välillä palellut vaikka oon se joka hikoilee siellä kuin sika. Tänään oon ollut vapaalla ja melkein koko päivän sisällä välillä vaatetta lisäillen. Ulos oli kuitenkin pakko lähteä muutakin kuin koiran pissatushommien merkeissä, tosi nätti ilma ja ei oo pahemmin kelit suosineet tänä kesänä. Olis kovasti poltellut alkaa leikkaamaan nurmikkoa, mutta ehkä hyvä että leikkuri on rikki niin jäi sekin homma tekemättä. Yhtenä iltana tässä ajattelin että pikkusen leikkaan niin pyöräytin yli puoli tonttia ja hups keikkaa kun olikin paska olo seuraavana aamuna....

Tänään keräsin pihalta marjapensaista vähän pakkaseen täytettä. Vielä olis kerättävää ja myös metsän antimista oon haaveillut, tosin voi olla että mustikat hommaan jonkun muun keräämänä tällä kertaa. 

Mustaherukkaa ja pikkusen vadelmia

Pikkuveljellä oli tänään nimipäivä ja mielessä kävi jo aamupäivällä, että pitäiskö leipoa pyöräyttää veljelle jotain. Tietenkään oma lehmä ei ollut ojassa ;) Päätin kokeilla Brita-kakkua jota moni on näin kesällä hehkuttanut. Melko helpolta vaikutti reseptin perusteella, vaikka kuvista oon kattonut että osaankohan tehdä. Kaikki muut ainekset löytyi kaapista, mutta kerma täytyi hakea kaupasta mutta kauppaan oli muutenkin asiaa. Pääsinpäs vähän ihmisten ilmoille vapaapäivänä kun en muuten saa olla ihmisten kanssa ;) 

Tunnen jo kuinka oon turvonnut kun hiilarit maistuu ihan liian hyvin eikä tuu liikuttua tarpeeksi. Omilla huonoilla valinnoilla siis vaan pahennan oloani. Kun olo on muutenkin kökkö niin huonolla ruoalla se vaan pahenee. Ja tietysti olis tärkeetä näin flunssasena syödä terveellisesti kun epäterveelliset ruoat ei ainakaan edistä parantumista. Tyhmästä päästä kärsii koko akka. No vaikka pyöräytin kakun tänään, niin oon onneksi skarpannut ja saanut melko hyvin niskalenkin tässä hommassa. Alan kyllä jo kyllästyä tähän vetämättömään oloon että kyllä tämä hiilaripöhö pitää nyt saada pois.

On kyllä jo niin ikävä sitä aikaa mikä oli ennen näitä sairasteluja ja siinä välissä. Aloin taas nauttia ihan kympillä liikunnasta ja terveellisestä ruoasta. Nukkumisenkaan kanssa ei ollut enää ongelmia kun kaikki hommat oli balanssissa, hommat siis rullas hyvin. Oli niin huippu fiilis kun olo vaan keveni viikko viikolta ja olo oli virkeä sekä mieli positiivinen. Nyt oonkin sitten alakuloinen, turvonnut ja mustilla silmänalusilla varustettu pessimistinen äkämummo. 

Nooh kuten oon todennut, jos ei ole tyytyväinen tilanteeseen sille täytyy tehdä jotain. Flunssalle en oletettavasti voi tehdä nyt muutakuin vaan kiltisti odottaa, että se menee ohi. Vaikka tässä nyt vaan kestää. Pitää vaan malttaa parantua kunnolla ennen sinne lenkille lähtöä. Ei tee kyllä yhtää huonoa tälle naiselle opetella pitkäjänteisyyttä... Ja mitä turvotukseen ja vi**tukseen tulee, niin eipä auta muutakuin katsoa taas totuttaa silmiin ja käydä puntarilla järkyttymässä montako kiloa on parissa viikossa kerätty. Alkaa varmaan taas puhdas ja terveellinen ruoka maistua. Ja hyväähän se on oikeesti on ja maistuu. Eiköhän se toivon mukaan ole niin, että viikon parin päästä oon jo onnellisena Fridan kanssa lenkillä ja salilla (sinne ilman Fridaa tosin) mieli virkeänä ja turvotuksesta ei oo tietoakaan :) Nyt vaan se oikea asenne kohilleen ja narinat pois! 

 

Sairaslomalta terve!

Huomenna tulee viikko, kun iski kova yskä ja muutenkin flunssainen olo päälle. Kerkesin olla vajaa pari viikkoa terveenä edellisen flunssan jälkeen ja alotella taas treenailut ja lenkit. Pikkusen on ollut pettynyt olo, että on taas kipeenä. Just kun on päässyt niin hyvin vauhtiin. Mutta eikai näille mitään voi....

Se että iski yhtäkkiä niin kova yskä, joka tuntuu tulevan tuolta "syvältä" keuhkoista herätti epäilyksen keuhkoputketulehduksesta tai keuhkokuumeesta jälkitautina edellisestä flunssasta. Kuumeinen olo on ollut välillä, mutta kuume ei tälläkään kertaa ole noussut. Alilämpöä oli taas eilen ja tänään aamulla. Välillä on tuntunut, että tällä kertaa tämä menee nopeammin ohi mutta eilen olo meni pahemmaksi ja keuhkoissa alkoi tuntua enemmän kipua ja tämän lisäksi rintakipua. Äitini painostuksesta ja oman järkeilyn tuloksena sitten tänään soitin aamusta päivystykseen ja sain ajan päivystävälle sairaanhoitajalle. 

 

Sain ajan heti aamulle, joten ei tarvinut jäädä odottelemaan tuntikausiksi. Aamupuuron ja parin kahvikupin jälkeen lähdin kohti terveyskeskusta. 

Muutaman minuutin odottelun jälkeen pääsinkin hoitajan luo ja oireiden kartoittamisen jälkeen alettiin tarkemmin tutkia. Pika crp:n mukaan tulehdusarvot olivat normaalin rajoissa. Korvat ja nielu katsottiin myös eikä niissäkään ollut häikkää. Poskionteloitakin katsottiin, eikä niistäkään löytynyt mitään. Hoitaja halusi kuitenkin lääkärin vielä kuuntelevan keuhkot, koska veriset yskökset epäilyttivät. Lääkärin mukaan ei ole syytä huoleen. Hoitaja kirjoitti pari päivää sairaslomaa ja nyt pitäis ottaa iisisti sitten. Mikäli yskä ei mene hiljalleen ohi, täytyy tutkia tarkemmin mikä yskän syynä voisi olla. Kaikin puolin jäi kyllä hyvä fiilis käynnistä, ei ollenkaan sellainen "arvauskeskusfiilis". 

Tässä kotona kun on ottanut rauhallisesti, niin olo on jo vähän parempi. En tiedä mikä siinä on, että on aina vähän huono omatunto kun on sairaslomalla. Vaikka on oikeasti kipeä eikä työkykyinen. Tuntuu, että pitäis olla melkeen pää kainalossa että voi olla pois töistä. Mutta kyllä nyt jo järki sanoo, että parempi parannella tällä kertaa kunnolla eikä sitkutella töissä, kun siellä olo kuitenkin vaan pahenee. Varmaan vaan taas pitkittyis koko flunssa kun olis töissä. 

Hirveä hinku olis jo salille ja lenkille, mutta nyt ei auta kuin lepäillä. Jospa ens viikolla taas pääsis tositoimiin.  Tässä kun ei oikein voi tehdä mitään sen kummempaa, niin nyt olis hyvin aikaa tehdä opinnäytetyötä. Johan mulla on tässä Word auki ja oon saanut otsikon vaihdettua ;) Laskin tänään, että mulla onkin vaan kolme ja puoli viikkoa aikaa saada työ väliraporttikuntoon! Onneksi tämä kirjoittaminen ei ole mulle ongelma, eli nyt vaan naputtamaan.

Viime viikkoa kuvin ja videon kera!

Hellurei pitkästä aikaa tänne blogin puolelle! Viime viikko oli todella hiljainen blogin osalta, kiirettä riitti ja loppuviikosta iski vielä flunssa (taas!) joten voimat väheni päivä päivältä vaan enemmän. Treenit ja lenkit onneksi tein jo alkuviikosta, koska aikaa ei loppuviikosta ollut eikä olotilankaan puolesta olis saanut mennä...

Jalkapäivältä! Loppuviikolle olis jäänyt vielä yks treeni mutta pakko oli jättää välistä...

     

Lihasten huoltoon...

Treenivaatteiden päivitystä Fitnesstukusta, ihan sikahalvalla lähti mm. nämä uuden pöksyt!

Mää menin naimisiin! Asiakkaat ei välttämättä erota oikeaa ja vasenta...

Ripsetkin pääsin huollattamaan tällä viikolla, kiireisen naisen pelastus!

Jäätelöö <3 Tämä mustikkainen jogurttijäde sisältää vain 100kcal per 100 grammaa eli  300 kcal per purkki!

Ja tähän loppuun tänään kuvattu video, johon sain inspiksen heti herättyäni päikkäreiltä :D Mun oli tarkoitus tehdä viime viikosta kunnon postaus, mutta päikkärit venähti sen verran että video saa nyt riittää näiden muutamien kuvien lisäksi :) Pahoittelut oon aika nuutuneen näkönen mutta ainakin aito oma itteni kun ihan vasta herännyt :D 

 

Pientä läskeilyä

Varoitus: Tämä teksti saattaa sisältää kirosanoja. Huomenna tulee tasan viikko siitä, kun mulla alko nämä epämääräiset flunssan oireet. Kurkku on kipeä, nokka tukossa ja päätä särkee välillä. Kuumetta ei oo missään vaiheessa noussut, mutta olo on ollut välillä aika tukala. Tuntuu tyhmältä, että ei oo pahasti kipeenä muttei oikeen pysty tekemään mitään, sairaslomaakaan ei viitti hakea. 

Alkuviikosta elättelin toiveita, että flunssa menis ohi ihan parissa päivässä ja pääsisin salille jo viimestään keskiviikkona. Mutta ei. Ei ei ei. Tää ei mee ohi. Salitreenit ja lenkit on jäänyt tältä viikolta kokonaan, kun olo on kertakaikkiaan niin paska. Oon kuitenkin aatellu, että parempi ottaa iisisti ja ootella että menee ohi. Mutta mikä se olikaan se mun yks heikko kohta? No se oli se, että aina kun tulee flunssa niin ei maistu ruoka. Siis oikea kunnon ruoka. Kurkku kun on kipeä ja v*tuttaa niin mikäs se lohduttas vanhaa kunnon sokerihiirtä enemmän kuin mikään muu...

Pikkuveli päätti lohduttaa ja yllättää siskoa <3 Oli niin nätisti aateltu, että enhän mää millään voinut olla syömättä ;) Joo ja nyt kun päästiin tunnustamaan näitä syntejä, niin oon mää jäätelöä muinakin päivinä vetänyt. Muuten oon pysynyt melko hyvin kurissa. 

Aamupuuron syönti on normaalista poiketen ollut melkosta "väkisin syöntiä"  ja lounaskin on venynyt melko myöhälle kun ei yksinkertaisesta maistu. Illan tullen se nälkä kuitenkin tulee ja sitten vedänkin päivän ruoat kerralla naamaan. 

 

 Mulla toistuu melkeenpä joka kerta sama kaava, kun flunssa iskee päälle. Eli tulee flunssa, ei maistu ruoka, ei pääse liikkumaan, alkaa ottaa päähän ja sitten...tadaaaaaa alkaa herkut maistuun. Tästä oon joskus jonkun ystävän kanssa puhunutkin, eli en varmaan oo yksin ongelmani kanssa. En tajua mihin se selkäranka katoaa, kun tauti iskee. Pitäs vaan pysyä ruokavaliossa ja tiukkana, eikä antaa sen vi*tutuksen viedä. Kun tähän päälle vielä tulee muuta, mikä saa ulokkeen otsassa kasvamaan niin se no sitten siinä...

 Jottei nyt ihan valittamiseksi menis, niin tällä viikolla pääsin taas huollatuttaan mun ripsiä. Oon palannut mun "alkuperäisen" ripsienlaittajan luo, eli samalle jolla kävin ihan ekaa kertaa laittamassa ripsiä reilu vuosi sitten. Kaikkiin kolmeen joilla oon käynyt ripsiä laittamassa, oon ollut tosi tyytyväinen. Hiuksia on myös tällä viikolla päivitetty. Sama Tuksulinja jatkuu eli blondina vedetään, tosin nyt tyvikasvua peitellään raidoittamalla. Haluaisin hiljalleen siirtyä luonnollisempaan väriin. Letistä pätkästiin nyt aluksi noin viisi senttiä kuivaa pois, enemmänkin olis kärsinyt leikata. Mietin jopa polkkatukkaa, mutta ehkä se olis jo liikaa :D Tarkoitus olis kuitenkin nyt kasvatella pituutta. 

Että semmosta täällä. Mutta tää on vaan elämää ja tähän ei elämä kaadu (ehkä), ens viikolla taas uuteen nousuun kun tää olo tästä alkaa koheneen. Maanantai on viikon paras päivä meikäläisen mielestä, sitä siis ootellessa! Nyt vähän tuota suklaata. Koska mää voin. 

Kylmää kyytiä

Morijens! Täällä meinaa pukata kesäflunssaa. Kurkku ollut eilisestä asti  kipeä ja meinaa olla kuumeinenkin olo. Eilen jätin salitreenit suosiolla väliin, koska olo oli melko kehno. Heti kyllä omatunto kolkuttelee, vaikka pitää muistaa järki näissäkin hommissa. En kyllä tiiä missä välissä oon ehtinyt itteni palelluttaa, syytän tätä kylmää kesää :) 

Täällä pohjoisemmassa Suomessa ei paljon oo kunnon kesäkeleistä päässyt nauttimaan, kolmen viikon kesäloman aikana oli muistaakseni yks nätti aurinkoinen päivä ilman vesisadetta. Muuten sitten taiskin joka ikinen päivä sataa. Mutta loma on aina loma :) Mitä nyt tuossa oon sääennusteita katsellut, niin ei helteitä taida tulla ja heinäkuuta jo eletään. Saas nähä mites sitten elokuussa...

Kuten tuossa edellisessä postauksessa pääsiin kehumaan, on ruoka- ja reenihommat alkanut kulkemaan tosi hyvin. Ja hyvinhän ne kulkee edelleen, mutta kuten arvelinkin niin töiden alkaminen loman jälkeen voi vähän hidastaa tahtia tai jotain... Lomalla kerkesin liikkumaan yleensä kaksi kertaa päivässä ja lepopäiviä ei olis malttanut pitää juuri ollenkaan. Päivät meni jotakuinkin niin, että salitreeni plus vähintään tunnin lenkki. Salilla en tosin käynyt joka päivä tietystikkään, mutta lenkillä sitten kahdesti niinä päivinä kun ei ollut salitreenejä. 

Vuorotyötä tekevänä unirytmi meinaa usein olla melko sekaisin ja nyt jo vajaan viikon töissä olon jälkeen muistaa taas mitä tää on. Mutta yritän olla ressaamatta, heh heh... Toivotaan että tää flunssanen olo menee ohi ja pääsee muutenkin taas kiinni tähän arkeen :) Huomisen aamuvuoron jälkeen olis kaks vapaata, jee ehtii reenaan! Kun pitää tavotteet ja päämäärän kirkkaana mielessä niin ei pikkujutut häiritse ;) 

 

Duunia duunia

Tämäkin viikonloppu on taas mennyt töitä tehdessä. Oikeasti mulla olis ollut vaan yksi vuoro, mutta sain pari lisää ja eikai sitä töistä voi kieltäytyä. Ens viikon jälkeen teen vielä vähän enemmän töitä, noin 3-4 vuoroa viikossa. Siihen lisäksi koulua neljänä päivänä viikossa plus kaikki muut hommat. Täytynee taas palauttaa mieliin ajankäytön hallinta. 

Loppuviikko on menny treenien suhteen..noh huonosti! Tuli pikkusen takapakkia flunssan kanssa ja päätin että en nyt stressaa liikunnan suhteen. Syömiset on menny suhteellisen ok, paitsi eilen pidin "vapaasyöntipäivän" eli suuhun tais mennä muutakin kuin "fitnessruokaa". Mut ruotuun palasin jo tänään aamupuuron merkeissä ja hyvä niin. Ens viikolla mulla on kokonaiset neljä vapaata ja aattelin sitten panostaa treenamiseen enemmän. Syömiset on kuitenkin mennyt sen verran hyvin, että paino on lähteny laskemaan ilman liikuntaakin.

Tällä hetkellä joudun antamaan todella paljon aikaa tälle uudelle tulokkaalle. Itselläni ei ole ihmislapsia, mutta voin hieman samaistua pienten lasten äiteihin tämän koiravauvan kanssa. Kaiholla muistelen aikaa jolloin sai syödä aamupuurot ja juoda kahvin aivan kaikessa rauhassa ilman mitään keskeytyksiä. Mutta aika menee nopeasti ja kohta ei ole enää pentua vaan aikuinen fiksu (?) koira :)

Rimpula!

Iloisin mielin töihin lähdössä ;)

Nyt iski masennus!

Oon jo pidempään, pari kuukautta tiedostanut sen, että mulle on hiljalleen tullut kiloja lisää ja paikat on päässy niin sanotusti löystymään kun salilla ei oo tullut treenailtua. Tokihan mulla oli erittäin vakava syy olla treenamatta, koskaan en riskeerais omaa terveyttä saatika henkeäni salitreenauksen takia, niin mukavaa kuin se onkin. Nyt mua vaan ärsyttää se, että en saa vieläkään raahattua persaustani sinne salille tarpeeksi usein. Mutta uskon edelleen, että pääsen yhtä hyvään vauhtiin kuin viime kesänä. 

Katselin eilen vanhoja viime kesänä otettuja kuvia täältä blogista ja tietokoneeni kätköistä. Kuvat kyllä todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Kuvista tajusin kuinka paljon paremmalta (?) näytin viime kesänä. Mutta toisaalta sain kimmokkeen siihen, että mun on pakko päästä takaisin samoihin mittoihin mahdollisimman pian ja jatkaa hommaa siitä vielä eteenpäin. En voi olla niin luuseri että palaan vanhaan koska en oo siihen todellakaan tyytyväinen. Ylipainosena mun ei oo hyvä olla ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. 

Vaatekaappiin on taas alkanut ilmestyä löysemmän mallisia paitoja...

Mulla on tapana aina välillä masistella ja tuntea itteni maailman lihavimmaksi ja rumimmaksi, mutta onneksi se menee lopulta ohi :) Sain tässä vähän aikaa sitten melkoisen kolauksen itsetuntooni eräässä asiassa ja se masensi entisestään tätä takaisin lihomista. Mutta yritän siitäkin kolauksesta kaivaa motivaatiota tähän taisteluun läskiä vastaan. 

Pikkuakka :)

Nyt kun oon tässä aikani angstannu ja saanu ärsyttävän flunssan melkeenpä kokonaan pois, vois alkaa sanoista tekoihin. Lisään taas veden juontia (joka on vähentyny varmaan puolella!), lisään liikuntaa (mulla ei tuu enää hyötyliikuntaakaan kun on auto käytössä), lisään itsekuria (joka on viimeaikoina ollu tooosi surkea) sekä ennen kaikkea palauttelen mieleeni sen tavotteen mikä mulla on!

 

Jatkaisko vai ei...

Niin siinäpä vasta kysymys! Tämä blogi kuivui kasaan taas. Olin kyllä osannut odottaa jotain tämmöstä kun syksy tuli ja opiskelut taas alkoi. Syksy toi kuitenkin tullessaan niin paljon muutakin. Viime syksy oli varmasti mulle henkilökohtasesti raskainta aikaa koskaan. Yllättäen tapahtui kaikkea, mikä vaikutti kaikkeen, ihan kaikkeen mun elämässä. Siinä jäi painonpudotus- ja kuntoprojektit aivan toisarvoiseksi kun tarvi punnita koko elämää uudelleen. Oman terveyden lisäksi rakkaan koirani Lennyn terveys alkoi heiketä entisestään. Opiskelut, työt ja kaiken muun pyöritys alkoi tuntua äärettömän raskaalta ja välillä tuntui että oon henkisesti aivan loppu. 

 Marraskuun lopulla jouduin tekemään raskaimman päätökseni. Oli lakattava olemasta itsekäs ja päästää Lenny kivuista sekä rajoittuneesta elämästään koirien taivaaseen. Pidemmän aikaa olin jo aavistanut, että tämä päätös ei ole enää kovin kaukana. Kesästä asti erilaiset vaivat haittasivat jokapäivästä elämäämme, eikä niille oikein enää voinut mitään. Eläinlääkärin mielestä päätös oli erittäin järkevää, koira ei voinut enää viettää täysipainoista koiran elämää. 

 Oon ollu todella surullinen Lennyn pois menosta. Oon ollu kyllä melko helpottunutkin, kun Lennyn on nyt parempi olla. Ikävä on edelleen vaan niin paljon <3

Koko loppusyksy ja talvi on mennyt jonkinlaisessa sumussa, joulu meni vaan odotellessa että se olisi ohi. Minkäänlaiseen joulufiilikseen en päässyt vaikka yritin. Joulukuussa muutin uuteen kotiin, mikä oli monella tapaa hyvä ja ehkä piristäväkin ratkaisu. 

Tammikuussa moni asia alkoi selkeytyä ja aloin fyysisesti olla taas kunnossa. Sain lääkäriltä luvan alkaa harrastaa taas liikuntaa varoen ja muutenkin viettää normaalia elämää. Aloittaminen tuntui taas tauon jälkeen hankalalta, vaikka kiloja on hiljalleen tullut lisää kesästä ja se ahistaa melkoisesti. Salilla oon kuitenkin saanut käytyä pari kertaa viikossa ja lenkkeily on alkanut maistumaan oikeinkin hyvin, että eiköhän tämä tästä. 

Tammikuussa myös tein jotain mitä oon miettinyt jo pitkään... Hankin koiranpennun! Haavelin Lennylle "pikkusisarusta", mutta sellaista ei meille Lennyn elinaikana tullut. Lennyn kuoleman jälkeen tiesin haluavani uuden koiran suhteellisen pian, koska en osaa olla ilman koiraa. Olin ajatellut uutta tulokasta saapuvaksi aikaisintaan kesällä, mutta kuinkas sitten kävikään...

Hyppäsin junaan määränpäänä Lappeenranta....

 

Tämmönen nukkui vieressä ja välillä sylissä paluumatkalla :) 

Eli mulla on nyt uusi koira, saksanpaimenkoiranarttu nimeltään Ria. Kaikki on mennyt tosi hyvin, pentu on tosi kiltti ja terävän oloinen sekä melko vilkas. On ollut tosi piristävää saada tommonen elämäniloa pursuava ilopilleri! Vaikka välillä meinaa vähän kiristää hermoja kun kaikki ei mee ihan yhtä sujuvasti, kuin aikuisen koiran kanssa ;) 

Ria <3

Painonpudotusprojekti on tosiaankin ollut tauolla kuten tämä blogikin. Läskejä olen huonolla menestyksellä koittanut alkuvuodesta asti karistella. Nyt vielä iski yli viikon kestänyt flunssa, joka kylläkin alkaa jo helpottaa. Vielä olis noin kolme kuukautta aikaa päästä kesäkuntoon! Pelkkä kesäkunto ei tietenkään riitä, vaan täytyy päästä koko loppuelämän kestävään hyvään kuntoon. Haluan ennen kaikkea olla normaalipainoinen ja terve. 

 Näin paksusti täällä voidaan :D Kiloja on tullut kesästä suunnilleen viis, pientä jojoilua on ollu kokoajan ja tuo vaaka temppuilee siihen malliin että pitäs hankkia uusi. Mutta matka jatkuu ja eiköhän ne kilot ala taas karisemaan, kun saan motivaation taas kohdilleen ja voin taas treenata entiseen malliin. Nyt vois lähteä iltalenkille...

Huono päivä ja pientä motivaatio-ongelmaa

Tänään se koulu sitten vihdoin alkoi. Laitoin eilen kaiken valmiiksi aamuksi, mutta en mennyt tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja univelkaa oli entisestään. Jaksoin kuitenkin reippaasti nousta aamulla, mutta tuli pari muuttujaa aamun aikana. Me nimittäin jäätiin jumiin ulko-oven taakse ja vieläpä ulkopuolelle. Avain ei jostain syystä mennyt kokonaan lukkopesään! Hetken aikaa siinä ihmettelin ja koitin kaikin tempuin saada lukon aukeamaan mutta ei. Mulla ei tietysti ollut puhelintakaan mukana ja olin valinnut vielä ne kaikista ihanimmat koiranulkoilutusvaatteet... Lopulta kuitenkin onnistuin pääsemään sisälle ja kello oli siinä vaiheessa 7:45 ja koulu alkoi 8:00. Että jäi sitten ensimmäiset tunnit väliin! 

Pensasmustikoita!

Kouluun päästyä oli jo suurin ketutus lähtenyt, mutta auta armias kun päästiin vihdoin lounaalle. Oli valmiiksi kauhea nälkä ja eiköhän ruokalassa ollut taas älytön jono. Siinä vaiheessa kun päästiin ottamaan ruokaa, niin salaatit oli käytännössä ihan loppu! Leipävalikoimakin oli melko surkea. Lopulta lautasella oli vaan pieni nökäre vetistä jäävuorisalaattia, pikkusen tummaa pastaa ja savukinkkukastiketta. Nälkä jäi ja uloke otsassa kasvoi kasvamistaan. Koulun jälkeen saikin ajella suoraan salaatille keskustaan. Huomenna taidankin ottaa ne eväät vaikka mulla ei vielä ole kylmärasiaa. 

Uusi huivi, jossa on riittävästi pituutta ja leveyttä :)

Iltapäivästä olinkin jo niin väsynyt ja kiukkunen, että päätin ottaa pienet päikkärit ;) Päivän pelasti joten kuten uusi puhelin, valkoinen Nokia Lumia 520. Edullinen ja hyvä luuri mulle, jolla näköjään menee puhelin per vuosi. Ostin viime kesänä edellisen puhelimeni, joka oli HTC Wildfire S. Puhelin hajosi lopullisesti tänä kesänä ja oon käyttänyt väliaikasesti antiikkista Nokialaista. 

Mulla on edelleen flunssa. Nyt on menossa melkoinen "räkävaihe" eli nokka valuu ja aivastuttaa koko ajan. Tämä viikko ei ole todellakaan mennyt hyvin laihdutusprojektin kanssa. Mun motivaatio on flunssan myötä pikkusen kateissa. En todellakaan ole lyömässä hommaa läskiksi ja luovuttamassa, mutta pientä lipsumista on nyt havaittavissa. Muutenkin pientä stressiä muutamista asioista ja nyt alan vielä stressata tästä lipsumisesta, niin ei hyvää päivää! Mutta eiköhän se tästä taas, kun saa nämä opiskeluhommat taas polkastua kunnolla käyntiin. 

Tuli melkoisen negatiivissävytteistä tekstiä, mutta eiköhän näitä huonoja päiviä ole jokaisella joskus :) Huomenna onneksi on uusi päivä ja siitä tulee todennäköisesti paljon parempi! 

 

Flunssaa pukkaa

Kurkkukipu alkoi jo eilen ja nyt se vaan pahenee, heräsin siihen yölläkin pari kertaa. Aamuaerobinen ei tänään käynyt mielessäkään, harmi sinällään nyt kun oon vauhtiin päässyt. Parin kahvikupin jälkeen kurkkukipu hellitti ja pääsin lähtemään kaupungille. Vein vihdoin ja viimein kirpparille myyntiin isoksi jääneitä vaatteita :) 

Aamupuurosetti

Kirpparihommien jälkeen kävin lounaalla työpaikallani, söin tietysti kaupungin parasta salaattia;) Päätin käydä myös apteekissa kun tämä flunssa tuntuu nyt puskevan vaikka ei sopis aikatauluun yhtään. Lisäksi kävin pitkästä aikaa eräässä keskustan ruokakaupassa, jossa ei tule käytyä juuri koskaan. Tein sieltä paljon hyviä löytyjä, mukaan lähti varmaan lähemmäs kymmentä erilaista vihannes- ja marjajuttua.

Tämän viikon salitreenien saldo on kokonaiset nolla! Lenkillä on tullut käytyä nyt enemmän. Tarkoituksella jätin salitreenailut loppuviikolle, kun on vapaata ja alkuviikosta olin vielä melko väsynyt töistä. Eilen olin vielä toiveikas, että tänään pääsisin jo treenaileen, mutta aina ei mene niinkuin elokuvissa. Iltaa kohti tämä mun kurkkukipu ja olo on vaan mennyt huonompaan suuntaan. En halua nyt ottaa minkäänlaisia riskejä, että tämä tästä enää menis pahempaan, parempi nyt vaan ottaa iisisti kun keho tuntuu niin vaativan. Jospa ensi viikolla olisin taas jo kunnossa ja pääsen jatkamaan treenailuja :) Ens viikolla alkaa myös koulu ja oon pikkusen suunnitellut eväshommia. Pientä hienosäätöä siihen liittyen täytyy vielä tehdä. Nyt hunajateetä vielä huiviin ja pehkuihin!

Iltapalasetti ;)