Kukkuluuruu!

Morijensta! (Huom. rakas lukijani Heidi) Blogi on edelleen hiljainen eikä sille oikeastaan ole mitään erityistä syytä. Tämmöstähän tämä on ollut melkeen koko parin vuoden ajan kun blogia olen kirjoitellut, välillä juttua tulee ja välillä ei. Bloggaajan tärkeimpiä työkaluja ovat tietysti tietokone ja kamera (tai puhelimen kamera), itselläni nämä molemmat tekevät hidasta kuolemaa. En omista tällä hetkellä kunnon kameraa vaan käytän siis puhelimen kameraa. Varsinkin puhelin alkaa vedellä viimeisiään ja olenkin viimeisen pari kuukauden aikana kovasti suunnittelut uuden luurin ostoa. Mutta jos se nyt kuitenkin vielä pienen hetken menis, loppuun asti. Tietokone toimii vielä suht moitteettomasti, mutta nettiyhteyksissä on viime aikoina ollut ihan järkyttävää hitautta enkä ole pahemmin koneen ääressä viime aikoina edes istuskellut, eikä se ole mielestäni edes huono asia. 

Mitäs mulle sitten kuuluu? No eipä ihmeitä, viime aikoina on tuntunut lähinnä siltä että oon aina töissä. Normaalia enemmänhän tässä onkin tullut töitä tehtyä kun oon tehnyt keikkahommaa jonkin verran päätyön ohella. Oman yrityksen toiminta ei ole oikein lähtenyt pyörimään mutta tarkoitus onkin hiljalleen aloitella ja keskittyä nyt enemmän suunnitteluun. Fakta on se, että kaikkea ei kerkeä eikä yhden naisen resurssit riitä ihan kaikkeen. Asioita pitää kuitenkin pyrkiä laittamaan tärkeysjärjestykseen ja mun opiskelut tulis saada nyt päätökseen ennen kuin yrityksen toiminta alkaa kunnolla. Mutta kaikki aikanaan. 

Oon tässä miettinyt, että millonkahan sitä taas menis salille? En oo flunssan jälkeen käynyt varmaan kertaakaan, tää on taas niin tätä. Mulle tulee aina joku kynnys lähteä sinne jos en ole aikoihin käynyt, ihan niinku en uskaltais?! Oon varmaan outo mutta ihan niinkuin joku muukin olis joskus tuumannut samaa. Kai se vaan pitäs joku kaunis päivää vaan ottaa ja lähteä miettimättä asiaa sen kummemmin. Rutiinihan siitäkin hommasta kuitenkin aina tulee. Lenkkeily kyllä maistuu ja pääasia lienee, että ylipäätään liikkuu ja pitää itsestään huolta. Täytyy nyt nauttia täysillä näistä ihanista lämpimistä ja kauniista syyspäivistä ulkoillen. Tänäänkin päivällä käytiin reilu tunti Fridan kanssa lenkillä ja hetki käytiin jokirannassa fiilistelemässä. 

Eli eipä tänne ihmeitä, ihan perus meininkiä. Paino on pysynyt samoissa lukemissa mutta olo alkaa kuitenkin ilman salitreeniä olla plösö plus selkä eikä niska-hartiaseutu tykkää yhtään siitä etten huolehdi lihaskunnosta. Eli kyllä tässä täytyy alkaa taas treenaamaan, että pysyy paikat kunnossa ja mieli virkeänä. Nyt taitaa olla iltateen aika, kahvia on alkanut viime aikoina kulumaan semmosta tahtia että taitaa olla katkaisuhoidon paikka :)

Aamusta liikkeelle

Tällä viikolla on ollut tavallista enemmän äksöniä ja onkin ollut sovittaminen että missä välissä käy salilla ja lenkillä. Alunperin ajattelin, että käyn iltaisin kun lenkillehän pääsee vaikka keskellä yötä ja salikin on auki ovikortilla puoleen yöhön asti. Nooo niitä muuttujiahan on tähänkin viikkoon mahtunut, mutta onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia. Aamulenkit on viime aikoina jäänyt vähemmälle, ainakin varsinaiset aamuaerobiset. Niin monenlaista mielipidettä niistäkin ja niiden hyödyistä painonpudotuksessa on tullut vastaan, että eipä tiedä enää mitä ajattelisi. Omalla kohdalla oon ajattelut, että teen niitä aina kun siltä tuntuu enkä ressaa niitä sen enempää. Mulla on kuitenkin tuo nelijalkainen nappinokka joka täytyy lenkittää niin hieman joutuu ottamaan prinsessankin tarpeet huomioon päiviä suunnitellessa ;) 

Aamulenkkejä oon tehnyt huomattavasti enemmän kuin sitä, mitä tein tänä aamuna...

Huomenta vaan!

Kello soi suht aikaisin ja siitä syystä, että suuntasin salille treenaamaan ennen työvuoron alkua. Salitreeni aamusta ei jostain syystä oo koskaan oikein ollut mun juttu, mutta tänään päätin antaa sille mahdollisuuden koska tosiaankin tämä viikko on mitä on. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea tämän naisen aamutreenit. Mutta kuten jo totesinkin, vuorokaudessa on 24 tuntia ja kyllä sitä johonkin väliin sen tunteroisen treenin saa puskettua jos oikeasti haluaa. Aamujakin voi helpottaa kummasti, kun laittaa illalla mahdollisimman paljon juttuja valmiiksi. Erityisesti sillon kun on vaikka esimerkiksi lähdössä sinne salille. Meikäläisen aamutreenit jäis ainakin väliin, jos en olis illalla pakannut laukkua valmiiksi :D Tänä aamuna mulla oli kaikki valmiina, mutta pikkusen alko lähtötilanteessa kiristään ja ääni muuttumaan kellossa kun mun lemppariponnari oli hukassa...ihan kauhee katastrofi ;) 

Salille on matkaa kotoa vajaa kaksi kilometriä ja se taittui tänä aamuna reippaasti kävellen. Aamusta paistoi ihanasti aurinko ja oli vaihteeksi hyvä ilma. Uudet lenkkaritkin tuli samalla ajettua sisään, hyvin kuluki! 

Torstait on näköjään mun epävirallisia välipunnituspäiviä, tänään oli pakko taas nousta aamulla puntarille. Oikein tyytyväinen olin lukemaan, paino laskee ja tässä painossa en oo ollut yli vuoteen. Motivaatio kyllä kasvaa sitä mukaa mitä vähempi se vaaka näyttää, niin paljon kuin oonkin sitä vaakaa kritisoinut. 

Hyvinpä nuo aamutreenitkin kulki kun takana oli kunnon yöunet ja lähti ajoissa liikkelle ettei tarvinut koko ajan kelloa kyylätä. Niin ja kyllähän se vaa'an lukema lämmitti mieltä. Sali jossa oon käynyt vuosia treenaamassa eli Fysiomotion, tarjoaa kaikinpuolin hyvät puitteet ja erityisen iso plussa juurikin siitä, että sieltä voi todellakin lähteä suihkunraikkaana ja kuivilla hiuksilla vaikkapa sinne töihin tai vaikka treffeille jos niikseen tulee (treffipyyntöjä voi laittaa sähköpostiin). Tästähän vois tulla tapa ja meitsistä aamuihminen!

Aurinkoa uuteen viikkoon

Kohtalaisen vilkkaan työviikonlopun jälkeen oli ihana aloittaa uusi viikko kunnon yöunilla ja rauhallisella aamulla. Aurinko on paistanut aamusta asti ja meillä olikin suunnitelmissa lähteä Fridan kanssa aamuhommien jälkeen pitkästä aikaa lenkille ja vieläpä metsään! Kahden viikon aikana ollaan käyty yhdesti pidemmällä lenkillä ja mun olohan vaan huononi sen jälkeen. Kyllä se vaan niin on, että pitää oikeasti kunnolla parantua ennen kuin lähtee revittelemään. Sää suosii tänään, aivan mahtava auringon paiste :) 

Käytiin noin tunnin rento lenkki, sykettä en viittinyt pahemmin nostella. Lenkin alussa tunsin pientä kipua rinnassa ja meinasin jo, että pitääkö tässä nyt sitten kuitenkin jäädä kotiin... Mutta onneksi meni ohi ja päästiin nautiskelemaan luonnosta :) Viime postauksessa olikin vähän enemmän tekstiä, niin antaa tällä kertaa kuvien puhua puolestaan.

No mutta hei!

Taas bloggailu jäänyt, perinteisesti vois jotain kirjoitella näin parin kuukauden tauon jälkeen :D Kuten aikaisemminkin oon todennut, tästä ei meinaa tulla säännöllistä koskaan kun on niin monta rautaa tulessa. Mutta kirjotellaanpas taas kun aikaa on ja innostusta kirjoittamiseen :) 

Ihan mukavasti menee. Keväällä tosiaan sain taas otettua ryhtiliikettä näissä laihdutushommissa ja vaaka onkin siitä asti hiljalleen näyttänyt pienempiä lukemia. Mitään suuria muutoksia ei ole peilikuvassa tapahtunut, suurin muutos on tullut ehkä siinä, että ylimääränen pöhö ja nesteet on lähtenyt. Ruokavalion siistiminen on ollut tosi vaikeeta pitkän syönmitäsattuutekemäänmieli-putken jälkeen. Kevät menikin oikeestaan siinä motivaation hakemisessa ja "kuivaharjotellessa". On tää homma niin paljon enempi korvien välistä kiinni ja sen kyllä tajuaa aina vaan paremmin. 

Paino on jojoillut parin kilon väliä pitkin kevättä, mutta nyt kesällä oon saanut sen paremmin laskuun. Puntarille hyppään kerran tai pari viikossa ja koitan olla ressaamatta lukemia sen kummemmin. Maltti se on valttia, niin kärsimätön ihminen kuin olenkaan... 

Pt:n tekemän ruokavalion noudattaminen on nyt mennyt tosi hyvin, herkkupäiviä oon pitänyt kerran viikossa. Salitreenit sujuu paremmin ja säännöllisemmin kuin aikohin plus lenkkeilykin tuntuu hyvältä. Kaiken kaikkiaan koko homma on alkanut pitkästä aikaa rullaamaan oikeesti hyvin. Enää ei tunnu semmoselta väkisin vääntämiseltä, "kun mun nyt vaan pitää laihduttaa ja reenata ja syyä fitnessruokaaaa!". 

Löysinpäs tuossa joku aika sitten työpaikan koneelta vanhoja kuvia firman bileistä... Aattelin aluksi että oonkohan vieläkin tuon kokonen, kun on vähän tullut lipsuttua viime aikoina. No mutta enpä kyllä taida olla, tästä taas jatketaan :)

 

 

Puhtaalta pöydältä

Reilun puolen vuoden tauon jälkeen ajattelin taas yrittää herätellä blogiani henkiin, hehheh! Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut mieluinen harrastus, mutta viime vuosina jäänyt kyllä niin vähille. Viimeiset vajaa kolme vuotta elämä on ollut melkoista hullun myllyä ja väkisinkin on joutunut mieluisiakin juttuja karsimaan pois. Nyt asiat on sillä mallilla, että opiskeluiden osalta lähiopetus on nyt lusittu ja käytännössä tarkoittaa sitä, että jäljellä on enää vain opinnäytetyö ja yksi harjoittelu. Tämä on ollut ihan älytön helpotus! Voin keskittyä enimmäkseen vain töissä käyntiin ja vapaapäivätki on oikeesti vapaapäiviä.

Voin siis kertoa, että oon ollut ihan helkkarin väsynyt nainen jo pidempään. Välillä on ollut parempia aikoja, mutta enimmäkseen on menty siinä jaksamisen ja romahduksen rajoilla. No mites se viime syksynä alotettu Ms. Fitness? No kuulkaa ei mitenkään! Melkeen kaikki materiaali on kyllä mulla tallella ja hyödynnettävissä, mutta alkuinnostuksesta huolimatta se sitten jäi. Huomasin jälleen olevani korviani myöten täynnä laihduttamista, fitnesshommia ja kaikkea aiheeseen vähänkään liittyvää kohtaan. Kerta toisensa jälkeen yritin aloittaa ja jatkaa hommia, mutta joka kerta tyssäs siihen ketutukseen. Katsoin lopulta parhaaksi laittaa hommat jäihin ja jatkaa jossain vaiheessa kun aika on taas kypsä.

No mitä sitten tässä välillä on tapahtunut? No jos pysytään ns. aiheessa eli laihduttamisessa, painonhallinnassa jne. niin tietysti se, että jätät liikunnan lähes kokonaan ja alat syömään mitä mieli tekee niin tuloshan on aivan päivän selvä! Ihminen lihoo, varsinkin tällä meikäläisen aineenvaihdunnalla. Painoa on siis kertynyt suunnilleen kymmenen kiloa. Mun paino on kyllä vaihdellut tosi paljon viimeisen parin vuoden aikana, mikä ei oo hyvä juttu. Nyt se on kuitenkin vaan noussut ja olo on ollut välillä todella tukala. Helposti sitä sortuu siihen, että valittaa ja valittaa vaan kuinka ottaa päähän tää lihominen mutta silti sitä hetken päästä munttaa suuhun herkkuja.

Nyt voin kuitenkin ilokseni kertoa, että tauko on tullut tiensä päähän ja oon raivannut kaikki esteet. Tauko todellakin teki hyvää. Salilla on kivaa, lenkkeily on kivaa ja puhdas ruoka on hyvää (paitsi herneet!) sekä laihtuminen ja kunnon kasvaminen on aivan huikeeta!

Vuoden alusta on lähtenyt ainakin 14 senttiä yhteensä koko naisesta. Kiloja on lähtenyt alkuvuodesta 3,7 joista 2,4 on lähtenyt maaliskuun aikana. Suunta on nyt siis alaspäin pitkästä aikaa. Se mitä tässä hengähdystauon aikana oon oppinut, on ainakin se, että maltti on valttia. Oon liian monta kertaa sortunut siihen, että tulosta pitäs tulla mahollisimman nopeasti, mielellään heti :D Vaikka järki sanoo, että ei ne kilot yhdessä yössä lähde, niin silti... Oon koittanut nyt muuttaa ajattelutapaani niin, että en ajattele tätä mun projektia vaan laihduttamisena. Salitreenailu on mukava harrastus ja tuloksien huomaaminen on palkitsevaa. Kropan muokkaus on siis uusi ja parempi "nimi" tälle mun rojektille.

Että semmosta, nyt vois lähteä koiran kanssa lenkille! Niin joo, mää täytin tänään kolmekymmentä :D

Juoksuaika

Kokeilin eilen pitkästä aikaa hölkkäämistä lenkillä. Olin satavarma, että jalka ei nouse senkään vertaa kuin mitä viime keväänä kun ekoja kertoja päätin vähä juoksennella. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin! Hölkkäsin pieniä pätkiä aina niin kauan kuin jaksoin ja syke nousi tosi korkealle. Aattelin kuitenkin alotella rauhallisesti enkä revitelly koko lenkkiä vaan kävelin loppuajasta. Viime kesänä tosiaan ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan kokeilin lenkillä muutakin kuin kävellä reippaasti. Aluksihan se oli sitä että jaksoi vain pieniä matkoja, mutta yllättävän nopeasti se kunto kasvaa ja jaksaa aina vain pidempiä matkoja.

Mukavasti palo kaloreita!

Olin niin innoissani siitä, että kuntoni ei ollutkaan niin huono mitä luulin plus mulla on uus aivan ihana Niken juoksutakki, et lähdin taas lenkille aamupäivästä. Mun on tällä hetkellä melkeenpä mahdoton päästä aamulenkeille, koska pennun kans on tietyt rutiinit ja niitä ei voi jättää väliin. Mutta eiköhän sitä vielä jossain vaiheessa taas pääse. Pentua ei voi lenkittää kunnolla vielä ihan hetkeen.

Nämä lomapäivät on menny tosi nopeasti, huomenna taas töihin. Oikeestaan on jo kiva mennä töihin. Eilen käytiin äiskän kans kaupungilla ja poikettiin syömään mun työpaikalle. Ois kieltämättä tehny mieli jotain muutakin kuin salaattia... No saatto sinne lautaselle eksyä kebabia! Mut äiti vetiki rasvasilla pottuilla ja riisillä ;)

Ruokakuvat varmaan pitäs ottaa ENNEN syöntiä :D Mut hyvää oli ja hyvin uppos!

Käytiin iltasella ajelemassa ja Ria pääs taas totutteleen auton kyytiin!

Sit yritettiin päikkäreitä...

...joista ei tullut lopulta mitään :)

Salikissa!

Lomapäivä nro. 2! Vaikka nukuttiin taas pitkään, oon ihmeen paljon saanu aikaseksi tänään. Pienen aamuäreyden jälkeen sain siivottua koko huushollin! Iltapäivästä ulkoiltiin ja leikittiin Rian kanssa ulkona. 

Välillä pitää pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä...(huomatkaa suuuri keppi!)

 Meillä ois Rian kans tarkotus jossain vaiheessa alkaa harrastaan tokoa paikallisessa koirakoulussa. Tällä hetkellä treenaillaan kaikenlaisia temppuja ihan vaan kotona. Mun koirat on ollut aina enemmän "kotikoiria", mutta Rian kanssa olis tarkotus olla hieman aktiivisempi. 

Tämän lomapäivän ehdoton kohokohta oli se kun pääsin salille! Salihommat on tosiaan menny vähä nihkeesti vaikka oonki jo ihan terve. 

Muhevoitunut kesästä...

Rv 20 vai oisko sittenkin tullu vähä tankattua?

Salille oli kuitenkin tällä kertaa mukava mennä ja treeni kulki ihan kivasti. Annoin käsiläskeille kyytiä, allit huusi hoosiannaa! Jos sitä ens kesänä jo uskaltas hiattomalla kulkea... Tänään mulle tuli semmonen tunne, että kyllä nämä salitreenitkin tästä alkaa taas kulkemaan jos oikeasti niin haluan ja päätän. Sain kuitenkin niin hyvin tulosta nopeassa ajassa keväällä ja kesällä. Kyllä musta siis vielä salikissa tulee, mikäpä mua estää jos terveys kestää. 

Mulle tehtiin syksyllä uus saliohjelma, joka on melko erilainen kuin aikaisemmat. Saliohjelman teki tällä kertaa naisohjaaja. Uudessa ohjelmassa panostettiin enemmän kiinteytyspuoleen. En sitten syksyllä kerennyt montaa kertaa uutta ohjelmaa tehdä, joten teen sitä nyt. Mulle oli aivan uutta se, että käyn treenin puolivälissä noin kymmenen minsaa polkemassa pyörää tai crossaria. Kaikki uus kyllä piristää! 

Nyt pitäis kyllä hyödyntää noi sulaneet pyörätiet ja alottaa uudelleen myös hölkkääminen. Siinäkin kehityksen huomaa tosi nopeasti ja on varmasti vähä tehokkaampaa kuin normi kävely. Ja rasva varmasti palaa! Ajattelin kaivaa myös pyörän esille ja voishan sitä lenkkeilyn sijasta käydä heittämässä kunnon pyörälenkin. Nyt voisin kuitenkin heittää itseni tuonne petiin puhtaisiin lakanoihin, voisko ihanampaa olla touhukkaan päivän päätteksi...


 

Jatkaisko vai ei...

Niin siinäpä vasta kysymys! Tämä blogi kuivui kasaan taas. Olin kyllä osannut odottaa jotain tämmöstä kun syksy tuli ja opiskelut taas alkoi. Syksy toi kuitenkin tullessaan niin paljon muutakin. Viime syksy oli varmasti mulle henkilökohtasesti raskainta aikaa koskaan. Yllättäen tapahtui kaikkea, mikä vaikutti kaikkeen, ihan kaikkeen mun elämässä. Siinä jäi painonpudotus- ja kuntoprojektit aivan toisarvoiseksi kun tarvi punnita koko elämää uudelleen. Oman terveyden lisäksi rakkaan koirani Lennyn terveys alkoi heiketä entisestään. Opiskelut, työt ja kaiken muun pyöritys alkoi tuntua äärettömän raskaalta ja välillä tuntui että oon henkisesti aivan loppu. 

 Marraskuun lopulla jouduin tekemään raskaimman päätökseni. Oli lakattava olemasta itsekäs ja päästää Lenny kivuista sekä rajoittuneesta elämästään koirien taivaaseen. Pidemmän aikaa olin jo aavistanut, että tämä päätös ei ole enää kovin kaukana. Kesästä asti erilaiset vaivat haittasivat jokapäivästä elämäämme, eikä niille oikein enää voinut mitään. Eläinlääkärin mielestä päätös oli erittäin järkevää, koira ei voinut enää viettää täysipainoista koiran elämää. 

 Oon ollu todella surullinen Lennyn pois menosta. Oon ollu kyllä melko helpottunutkin, kun Lennyn on nyt parempi olla. Ikävä on edelleen vaan niin paljon <3

Koko loppusyksy ja talvi on mennyt jonkinlaisessa sumussa, joulu meni vaan odotellessa että se olisi ohi. Minkäänlaiseen joulufiilikseen en päässyt vaikka yritin. Joulukuussa muutin uuteen kotiin, mikä oli monella tapaa hyvä ja ehkä piristäväkin ratkaisu. 

Tammikuussa moni asia alkoi selkeytyä ja aloin fyysisesti olla taas kunnossa. Sain lääkäriltä luvan alkaa harrastaa taas liikuntaa varoen ja muutenkin viettää normaalia elämää. Aloittaminen tuntui taas tauon jälkeen hankalalta, vaikka kiloja on hiljalleen tullut lisää kesästä ja se ahistaa melkoisesti. Salilla oon kuitenkin saanut käytyä pari kertaa viikossa ja lenkkeily on alkanut maistumaan oikeinkin hyvin, että eiköhän tämä tästä. 

Tammikuussa myös tein jotain mitä oon miettinyt jo pitkään... Hankin koiranpennun! Haavelin Lennylle "pikkusisarusta", mutta sellaista ei meille Lennyn elinaikana tullut. Lennyn kuoleman jälkeen tiesin haluavani uuden koiran suhteellisen pian, koska en osaa olla ilman koiraa. Olin ajatellut uutta tulokasta saapuvaksi aikaisintaan kesällä, mutta kuinkas sitten kävikään...

Hyppäsin junaan määränpäänä Lappeenranta....

 

Tämmönen nukkui vieressä ja välillä sylissä paluumatkalla :) 

Eli mulla on nyt uusi koira, saksanpaimenkoiranarttu nimeltään Ria. Kaikki on mennyt tosi hyvin, pentu on tosi kiltti ja terävän oloinen sekä melko vilkas. On ollut tosi piristävää saada tommonen elämäniloa pursuava ilopilleri! Vaikka välillä meinaa vähän kiristää hermoja kun kaikki ei mee ihan yhtä sujuvasti, kuin aikuisen koiran kanssa ;) 

Ria <3

Painonpudotusprojekti on tosiaankin ollut tauolla kuten tämä blogikin. Läskejä olen huonolla menestyksellä koittanut alkuvuodesta asti karistella. Nyt vielä iski yli viikon kestänyt flunssa, joka kylläkin alkaa jo helpottaa. Vielä olis noin kolme kuukautta aikaa päästä kesäkuntoon! Pelkkä kesäkunto ei tietenkään riitä, vaan täytyy päästä koko loppuelämän kestävään hyvään kuntoon. Haluan ennen kaikkea olla normaalipainoinen ja terve. 

 Näin paksusti täällä voidaan :D Kiloja on tullut kesästä suunnilleen viis, pientä jojoilua on ollu kokoajan ja tuo vaaka temppuilee siihen malliin että pitäs hankkia uusi. Mutta matka jatkuu ja eiköhän ne kilot ala taas karisemaan, kun saan motivaation taas kohdilleen ja voin taas treenata entiseen malliin. Nyt vois lähteä iltalenkille...

Syksy on täällä!

Nyt se syksy sitten tosiaan on täällä! Tänäänkään ei pahemmin aurinko ole paistanut ja iltapäivästä alkoi sade, joka on jatkunut melkein koko illan. Aamulla kello soi ennen kuutta, mutta meikäläinen se taas paineli torkkua viime tippaan asti.

Uusimmat housut ja takki, tykkään kovasti!

Jälleen meillä oli melko lyhyt koulupäivä, jonka jälkeen söin lounasta koululla. Tällä kertaa oli jopa ihan hyvät sapuskat tarjolla, nimittäin lasagnea ;) Salaattivalikoimaakin oli ihan kivasti. Melkoisen hiilaripitoinen lounas tällä kertaa, mutta skarppasin nyt iltaa kohti...

Prodepannaria, rahkaa ja mangososetta päiväkahvin kanssa

"I would like to make a proposal..."

Iltapäivällä yritin kertailla vielä huomista englannin tenttiä varten, mutta univaje painoi sen verran päälle, että keskittymiskyky oli pyöreä nolla! Kahvikaan ei piristänyt ja selailin kaiken maailman turhia nettisivuja. Tenttiin lukeminen jäi tältä illalta melkeen kokonaan, mutta onneksi oon alottanut tällä kertaa lukemaan hyvissä ajoin. 

Olin kahden vaiheilla, otanko päikkärit vai menisinkö vaan hyvissä ajoin nukkumaan. Noh, päätin ottaa päikkärit, mutta Lenny oli eri mieltä...

"Sä ET nuku, vaan otat ton mun LELUN ja ME LEIKITÄÄN!!

Tämä mamma sai kuitenkin ottaa noin puolen tunnin päikkärit ;) Iltakahvien jälkeen lähdettiin piiiiitkälle lenkille. Käytiin kerrankin aivan eri suunnalla kuin yleensä. Oon kaivannut tänä syksynä vaihtelua tähän arkeen, semmosta jotain isompaa. Mutta nyt kun isoille muutoksille ei ole mahdollisuutta, täytyy hakea vaihtelu näistä arjen pienistä jutuista. 

Yritin ottaa itsestänikin kuvan, mutta ei oikeen onnistunut vauhdissa :D

Oon jo pikkusen suunnitellut ensi viikolle paastopäiviä. Aluksi ajattelin maanantaita ja torstaita, mutta kouluhommista johtuen taidan pitää tiistain ja perjantain pyhitettynä paastolle. Saas nähdä miten käy. Oon jo suunnitellut paastopäivien syömisiä, mutta vielä tarttee laskea kalorit ja miettiä, mitä olis järkevintä syödä.