Läski lähtee syömällä

Nyt kun oon taas jälleen palannut niin sanotusti ruotuun, multa on kysytty vinkkejä siihen, miten syödä ja miten saada tulosta aikaan. Aihe on mulle mieleinen ja omakohtaista kokemusta painonpudottamisesta on, vaikkakin paino aina välillä seilaa. Minkään sortin asiantuntija en todellakaan ole, enkä omaa mitään koulutusta aiheesta.  Mielelläni kyllä aina neuvon ja kerron, jos vaan joku kysyy ja tarvitsee apua. 

Painonpudottaminen on teoriassa helppoa ja  yksinkertaista, mutta käytännössä ei ehkä niinkään. Asiaan vaikuttaa monet seikat ja täytyy muistaa, että ihminen on yksilö. Onnistumisen avaimet koostuu monesta osa-alueesta, eikä oikotietä onneen ole edelleenkään olemassa. Sen allekirjoitan täysin, että koko homma lähtee korvien välistä. 

No sitten siihen kaikille rakkaaseen aiheeseen, eli ruokaan. Yksi tärkeimmistä faktoista, jonka haluaisin jokaisen painoa pudottavan ymmärtävän on se, että syömättömyydellä ei saada aikaan tulosta, ainakaan pysyvää. Itsekin oon joskus tietämättömyyttäni nuorempana tätä kokeillut ja saanut vaan lisää kiloja. 

Kun painoa halutaan alkaa pudottamaan, on hyvä tietää sen hetkinen peruskulutus. Peruskulutuksen määrästä sitten vähennettään joku tietty määrä kaloreita, jotta paino alkaa tippumaan. Ruokaa ja kalorimäärää ei ole hyvä laskea rajusti, vaan hiljalleen. Näihin asioihin on olemassa alan ammattilaiset, joilta saa lisää tietoa ja apua. 

Itselläni on käytössä Fitverstaan personal trainerin tekemä ruokavalio. Syön aika samaan tyyliin, kuin aikaisemminkin kun sain painoa tippumaan. Avainsanoja on säännöllisyys, monipuolisuus ja terveellisyys. Syön viisi kertaa päivässä noin neljän tunnin välein. 

Kaurapuuro raejuustolla maistuu vuodesta toiseen, välillä marjoja ja välillä hedelmiä sekaan.

 

Smoothie rahkasta, banaanista ja puolukoista stevialla makeutettuna.

Kovaan makeannälkään puddingia ja banskua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on todella tärkeää syödä monta kertaa päivässä ja säännöllisesti. Joskus tietysti voi olla poikkeustilanteita, että ruokailuväli pääsee venymään. Hyvä olisi kuitenkin välttää liiallista nälkää ja näin välttää repsahduksia ja ylilyöntejä. 

Tummaa pastaa, broileria, paahdettuja kasviksia, salaattia ja kermaviilikastiketta.

Broilerpyöryköitä, bataattiranskalaisia ja salaattia.

Salaattia ja naudantäyslihapihvi.

En ole itse mikään huippukokki, enkä ruoanlaitosta koskaan erityisemmin edes välittänyt. Nyt kun on täytynyt vähän muuttaa asennetta aiheeseen, niin ei se kokkaaminen nyt niin tylsää olekaan. Tässä ruokahommassakin joutuu toteamaan, että jos jotakin haluaa, niin täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Oon joutunut opettelemaan syömään esim. kasviksia, joita en ennen ole erityisemmmin lautaselleni laittanut. 

Myös ennakointi ja valmistelu on tärkeiksi havaitsemiani juttuja, ja oikeastaan edellytyksiä onnistumiselle. Käyn pari kertaa viikossa ruokaostoksilla ja mietin ennen kauppareissua valmiiksi, mistä ja mitä ruokaa teen. Valmistan ruokia yleensä aina pariksi kolmeksi päiväksi eteenpäin. Jotkut tekee koko viikolle lounaat ja päivälliset valmiiksi, jotkut myös ihan aamu- väli- ja iltapalatkin. Itse teen siis vain lounaita ja päivällisiä. Muut syömiset saan tehtyä aika nopeasti, kuten esim. puuron tai smoothien. 

Ruokahommissa on hyvä käyttää mielikuvitusta ja etsiä vinkkejä vaikka näistä blogeista (ei siis tästä mun, vaan jonkun hyvän ruoanlaittajan ;D ) ja ruokasivustoilta. Jos viikosta ja kuukaudesta toiseen syö purkista riisiä ja kanaa tai jauhelihaa ja pastaa, niin voi alkaa jossain vaiheessa tökkimään. Tietty tämäkin voi jollakin toimia, jokainen tyylillään. 

Eli 

- Suunnittele ja tee ruokia valmiiksi.

- Kokeile, maista ja tee rohkeasti myös uusia ruokia. Uusilla mausteilla saa vaihtelua!

- Syö niitä ruokia joista oikeasti tykkäät, turha yrittää väkisin syödä mitään, mikä yökkäyttää vaikka se olisi kuinka terveellistä. 

- Syö riittävästi.

-  Varaa aikaa ruoanlaitolle ja syömiselle.

- Mieti asennettasi ruokaan ja syömiseen, mitä se merkitsee onnistumisen kannalta? 

- Syö säännöllisesti noin neljän tunnin välein ja huolehdi, että verensokeri pysyy tasaisena koko päivän.

- On hyvä varautua yllättäviin tilanteisiin, esim. varaamalla laadukas proteiinipatukka (kannattaa katsoa tuoteseloste ettei ole pelkkää sokeria) ja hedelmiä laukkuun. 

- Heikolla hetkellä mieti, kumpaa haluat enemmän, saada painoa pois vai saada hetken nautinnon siitä suklaalevystä/kakkupalasta/hampurilaisesta, joka huutaa sun nimeä? 

- Muista, että ei ne herkut tästä maailmasta lopu, niitä kyllä on sittenkin saatavilla yllin kyllin kun se herkutteluhetki tulee ja kylläpä ne vaan maistuu pirun hyvälle, kun harvemmin herkuttelee! 

- Jos repsahdus sattuu, älä jää murehtimaan ja lyö koko hommaa läskiksi, kaikille sattuu virheitä elämässä eikä se siihen lopu! 

  Tsemppiä ja mukavaa viikonloppua :) <3

  -Neenu-

-28 senttiä

Edistymistä painonpudotuksessa/kehonmuokkauksessa kannattaa ehdottomasti seurata muutakin kuin  puntarin avulla. Oon tainnut tästä ennekin kirjoitella blogissa, mutta tänään sain taas kerran todeta että se mitä vaaka näyttää on vaan numeroita. Vähän niinkuin ikäkin :) 

Oon melko säännöllisesti ottanut mittoja kropastani ja pistänyt Excel-taulokkolle ylös mittoja matkan varrelta. Pikkusen harmittaa, kun joitain vanhoja mittoja jäi vanhalle hajonneelle tietokoneelle. Siellä olis nimittäin ollut semmosia mittoja että niihin olis kiva tehdä vertailuja tänä päivänä! Onneksi mulla on kuitenkin hämäriä muistikuvia ainakin lantion ja mahan ympärysmitoista. 

Tänään pitkästä aikaa päätin taas mittailla enkä odotellut että senttejä olisi huimasti kadonnut kun viimeisen kuukauden aikana painokaan ei ole tippunut juuri yhtään. Vaikka senttejä lähtee yleensä nopeammin kuin kiloja, niin kyllä nämä kaksi asiaa kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Tammikuussa oon alkanut rustaamaan uusinta mittataulukkoa, harmi kun en ottanut kuvia tammikuussa pöhöttyneestä kropastani.

Maaliskuu 2015 ja nyt. Maaliskuusta tähän päivään senttejä on lähtenyt noin -12.

Laskin huvikseni, montako senttiä on lähtenyt tammikuusta ja yhteistulokseksi tuli -28 senttiä. Se on kyllä ainakin mun mielestä tosi paljon. Reilussa puolessa vuodessa multa ei kiloja ole kuitenkaan lähtenyt kuin jotain viis suunnilleen ja niidenkin kans oli tuo kevät vähän jojoilua. Eli mitäs tästä voi päätellä? Pienikin kilomäärä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu! Olo on niiiiiin paljon kevyempi kuin alkuvuodesta. Maaliskuussakin oli havaittavissa pientä pöhötystä ja muistankin olleeni tosi väsynyt ja huonovointinen. Muistan että salille lähtö oli välillä niin vaikeaa kun oma turvonnut olo teki kiukkuiseksi. Mutta kummasti se mieli oli ihan eri kun sieltä salilta lähti :) 

Eli suosittelen ottamaan mittanauhaa vaan kauniiseen käteen ja pistämään itelle ylös mittoja. Ihan vaan vaikka johonkin paperille tai hommaat vaikka itelles jonkun kivan nätin vihkon ja alat pitämään vaikka päiväkirjaa omasta projektista. Vois olla jopa hauskaa kirjottaa ihan päiväkirjaa omista fiiliksistä, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkistä jne. Itse kiireisenä ihmisenä oon todennut hyväksi videopäiväkirjan, vaikka en oo kovin montaa kertaa kuvaillutkaan. Muutama hauska pätkä kyllä löytyy, joita voi olla vielä kivempi katsella sitten taas kun seuraava välietappi on suoritettu. Yhden videopätkän laitan jossain vaiheessa tänne blogiin, odotahan hetki vielä Annika ;)

Onnistumisen tunteita oon saanut kokea tänä viikonloppuna parikin kertaa. Mitä tähän yhteen tärkeimmistä projekteistani eli painonpudotukseen tulee, niin oon selvinnyt koko viikon ilman niitä herkkuja kuten uhosin alkuviikosta. Viikonloppua odotin jännityksellä, koska sillon oon pitänyt herkkupäivän (tai kaks heh heh). Mutta eipä mulla pahemmin edes tehnyt mieli mässätä, pari kertaa kävi ajatus mielessä että no olishan se kiva vaikka edes vähän maistaa jäätelöä. Mutta jotenkin nyt on ollut niin "vahva" fiilis, kun kerta oon päättänyt että tällä viikolla en herkuttele niin sitten se on niin. Pieni juttu ehkä kun kyse yhdestä viikosta, mutta monta pientä juttua yhteensä on jotain isompaa. Öööh ompa jo sekavaa, mutta tarkoitin että itselle kannattaa välillä laittaa tiukemmat rajat niissä asioissa, joissa tietää olevansa heikko. 

Niitä lupauksia itselleen (ja ehkä lähipiirille) siitä, että nyt loppuu herkuttelu on melko helppo antaa. Mutta niitä kannattaa oikeasti aina miettiä edes pikkusen enemmän. Miksi lupaan näin? Mitä sillä lupauksella saavutan? Pelkkä lupauksen ääneen sanominen on vaan sanahelinää ja lupaus unohtuu helposti päivässä tai parissa kun ensimmäinen tiukempi houkutusten hetki tulee nokan eteen. "Nooh mää otan nyt vielä tällä kertaa, jos vaikka ens viikolla sitten taas yrittäs". Mutta jos oot yhtään vaivautunut miettimään lupaustasi, niin sen pitäminen tiukoissakin tilanteissa on huomattavasti helpompaa. Yleensä repsahduksesta seuraa pettymys. Kyllähän se harmittaa aina kun lupaukset petetään, ihan sama kuka on luvannut ja kenelle.  

Se miksi sitten itse teen lupauksen esimerkiksi siitä, että pidän jatkossa herkkupäiviä/hetkiä harvemmin kuin kerran viikossa? Siksi että mulla on tavoite ja päämäärä. Siihen kuuluu ainakin normaali paino ja hyvä kunto. Haluan myös alkaa taas harrastaa juoksemista. Haluan pysyä myös jatkossa taas terveenä. Tuossahan tuli jo  monta, mutta on myös muitakin mutta nuo jo pelkästään on tarpeeksi riittäviä syitä. Silloin kun on tavoite ja päämäärä ja oot miettinyt asiaa sekä tehnyt "sotasuunnitelman" niin sen jälkeen jää tehtäväksi se työ. Ja yks työ on se lupausten pitäminen. Tulee ihan satavarmasti eteen niitä tilanteita, että mun tekis mieli työntää pää sinne työpaikan jäätelöaltaaseen ja vetää ne kaikki jäätelöt naamaan. Mutta jos ei oo herkuttelun aika, niin sitten sinne ei sukelleta :)
 

Ens viikonloppuna oon luvannut sitten ottaa rennommin ja suoda itselleni yhden vapaamman päivän, mutta sitten taas homma jatkuu. Ja jos yhtään tuntuu, että seuraavaa herkkupäivää ei tarvi suunnitella, niin se päivä olkoon sitten kun siltä tuntuu (esim. ens jouluna...MUHAHAHHAAH niin varmaan). Mutta herkkuhetkinä en mieti sen kummemmin näitä asioita, vaan ihan luvan kanssa nautiskellen vedän herkut tyytyväisenä naamaani. Elämästä pitää kuitenkin nauttia eikä näissäkään hommissa saa pipo olla liian tiukalla. 

Sokeria siellä ja sokeria täällä

Hellurei! Täällä on päästy mukavasti jo ruotuun. Onhan nyt jo keskiviikko niin voi hyvin hehkuttaa ;) Viikonlopun aikana paiskin töitä ja päätin vielä pari päivää ottaa iisisti, että oon varmasti kondiksessa eikä tuu enää takapakkia flunssan kanssa. Nyt en enää sanallakaan mainitse tuota saakelin FLUNSSAA täällä blogissa.

Liikunnan oon pikkuhiljaa aloitellut taas tauon jälkeen ja on kyllä ihana päästä liikkumaan. Ja mikä parasta oon saanut sokerihimolle stopin, kerrasta poikki vaan niks ja naks. Vaikka mitään hälyttävää repsahdusta ei siis oo sattunut, itseni ja omat heikkouteni tuntien tuhon tiellä oltais taas aika äkkiä oltu, jos meno olis jatkunut samana. En vaan kertakaikkiaan enää halua niitä vanhoja huonoja elämäntapoja mistään hinnasta takaisin. En sitä kilomäärää, en sitä jatkuvaa väsymystä, turvotusta, epämääräisiä kipuja, en yhtään mitään.

Puntarille uskaltauduin maanantaina aamulla, kilon verran oli tullut parissa viikossa painoa lisää eli nou pänik! Seuraavan kerran vois hypätä puntarille vaikka ens maanantaina. Paitsi mulla on ihan semmonen tunne, että se yks kilo on jo parissa päivässä lähtenyt ;) Mutta jos vakavasti puhutaan, niin on kyllä huomattavasti keveämpi olo tullut jo parissa päivässä kun on siistinyt syömisiä ja laittanut läskin tutisemaan lenkipolulla. 

Kaikenlaisia houkutuksia on jo eteen tietysti tullut, mutta oon niin tyytyväinen että oon pysynyt lujana. Työssäni oon käytännössä tekemisissä kokoajan herkkujen kanssa, mutta töitäpä sinne on menty tekemään eikä herkuttelemaan :) Oon tullut siihen tulokseen, että se on ihan ehoton ei. Vähän sama homma kuin alkoholisteilla, ei pisaraakaan tai lähtee käsistä. Tästä oon parin ystävän kanssa puhunutkin, että se on "korkki" kiinni kokonaan tai muuten ei tuu mittään. 

Sain tuossa ajatuksen, että voisin testata pystynkö olemaan kaksi viikkoa ihan täysin ilman herkkuja. Oon nyt pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mielellään niin että ei koko päivää vedä ihan läskiksi kuitenkaan. Mutta uskon että painon putoamisen saisi paremmin vauhtiin, jos jättäs nämä herkkuhetket toistaiseksi kokonaan pois. Ajatus siitä miksi ajattelin nyt kaksi viikkoa olla "kuivilla" , syntyi siitä että veljeni ja hänen avovaimonsa ovat tulossa parin viikon päästä käymään ja oli puhetta kälyn kanssa leipomishommista. Voihan se toki olla, että oon vieroittunut niin hyvin siihen mennessä että jätän leipomukset muille ;) Varsinkin jos leivottais Nutella-juustokakkua! 

Mutta pointtina on siis se, että ruokavaliolla pysytään ja kaikki ylimääräinen minimiin. Kysyy hitosti sinniä ja kurinalaisuutta. Mutta tiiän että pystyn. Oon ennenkin pystynyt ja moni muukin pystyy. Miksi en pystys...? Pari vuotta sitten kun tiputtelin painoa kymmenisen kiloa noin puolen vuoden aikana, en muista syöneeni kovinkaan montaa kertaa karkkia tai muuta sokerimömmöä sinä aikana. Eikä mulla edes tehnyt mieli. Muistan yhdenkin illan kun pöytä suorastaan notkui äidin ostamia herkkuja ja muut veteli niitä mielissään naamaan, niin itse katselin vierestä eikä tuntunut oikeasti missään. Olin niin onnellinen kun olin saanut painoa pois enkä halunnut antaa minkään pilata sitä. Silloin tällöin herkutteluhan nyt ei tietysti pilaa mitään, mutta kuitenkin. 

Sokerista vielä sen verran, että tietysti oon  ollut tietoinen jo pidempään siitä kuinka paljon piilosokeria elintarvikkeet sisältävät. Melko usein törmää valistaviin kuvaesimerkkeihin siitä, kuinka monta sokeripalaa mikäkin tuote sisältää. Tällä viikolla kuitenkin uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä tutkin sokeriasioita vielä enemmän ja meinasi leuka loksahtaa auki muutaman "yllärin" kohdalla. Vaitiolovelvollisuus sitoo meikäläisen suun, mutta sitä sokeria todellakin löytyy mitä yllättävämmistä ruoista ja ihan saakelin paljon, olin oikeasti ihan järkyttynyt. Onkohan tässä ikäänkuin marinoitunut sokerilla?

 

Puhtaalta pöydältä

Reilun puolen vuoden tauon jälkeen ajattelin taas yrittää herätellä blogiani henkiin, hehheh! Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut mieluinen harrastus, mutta viime vuosina jäänyt kyllä niin vähille. Viimeiset vajaa kolme vuotta elämä on ollut melkoista hullun myllyä ja väkisinkin on joutunut mieluisiakin juttuja karsimaan pois. Nyt asiat on sillä mallilla, että opiskeluiden osalta lähiopetus on nyt lusittu ja käytännössä tarkoittaa sitä, että jäljellä on enää vain opinnäytetyö ja yksi harjoittelu. Tämä on ollut ihan älytön helpotus! Voin keskittyä enimmäkseen vain töissä käyntiin ja vapaapäivätki on oikeesti vapaapäiviä.

Voin siis kertoa, että oon ollut ihan helkkarin väsynyt nainen jo pidempään. Välillä on ollut parempia aikoja, mutta enimmäkseen on menty siinä jaksamisen ja romahduksen rajoilla. No mites se viime syksynä alotettu Ms. Fitness? No kuulkaa ei mitenkään! Melkeen kaikki materiaali on kyllä mulla tallella ja hyödynnettävissä, mutta alkuinnostuksesta huolimatta se sitten jäi. Huomasin jälleen olevani korviani myöten täynnä laihduttamista, fitnesshommia ja kaikkea aiheeseen vähänkään liittyvää kohtaan. Kerta toisensa jälkeen yritin aloittaa ja jatkaa hommia, mutta joka kerta tyssäs siihen ketutukseen. Katsoin lopulta parhaaksi laittaa hommat jäihin ja jatkaa jossain vaiheessa kun aika on taas kypsä.

No mitä sitten tässä välillä on tapahtunut? No jos pysytään ns. aiheessa eli laihduttamisessa, painonhallinnassa jne. niin tietysti se, että jätät liikunnan lähes kokonaan ja alat syömään mitä mieli tekee niin tuloshan on aivan päivän selvä! Ihminen lihoo, varsinkin tällä meikäläisen aineenvaihdunnalla. Painoa on siis kertynyt suunnilleen kymmenen kiloa. Mun paino on kyllä vaihdellut tosi paljon viimeisen parin vuoden aikana, mikä ei oo hyvä juttu. Nyt se on kuitenkin vaan noussut ja olo on ollut välillä todella tukala. Helposti sitä sortuu siihen, että valittaa ja valittaa vaan kuinka ottaa päähän tää lihominen mutta silti sitä hetken päästä munttaa suuhun herkkuja.

Nyt voin kuitenkin ilokseni kertoa, että tauko on tullut tiensä päähän ja oon raivannut kaikki esteet. Tauko todellakin teki hyvää. Salilla on kivaa, lenkkeily on kivaa ja puhdas ruoka on hyvää (paitsi herneet!) sekä laihtuminen ja kunnon kasvaminen on aivan huikeeta!

Vuoden alusta on lähtenyt ainakin 14 senttiä yhteensä koko naisesta. Kiloja on lähtenyt alkuvuodesta 3,7 joista 2,4 on lähtenyt maaliskuun aikana. Suunta on nyt siis alaspäin pitkästä aikaa. Se mitä tässä hengähdystauon aikana oon oppinut, on ainakin se, että maltti on valttia. Oon liian monta kertaa sortunut siihen, että tulosta pitäs tulla mahollisimman nopeasti, mielellään heti :D Vaikka järki sanoo, että ei ne kilot yhdessä yössä lähde, niin silti... Oon koittanut nyt muuttaa ajattelutapaani niin, että en ajattele tätä mun projektia vaan laihduttamisena. Salitreenailu on mukava harrastus ja tuloksien huomaaminen on palkitsevaa. Kropan muokkaus on siis uusi ja parempi "nimi" tälle mun rojektille.

Että semmosta, nyt vois lähteä koiran kanssa lenkille! Niin joo, mää täytin tänään kolmekymmentä :D

Ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen

Ensimmäinen viikko Ms. Fitnessiä takana, vaaka näytti aamulla reilun parin kilon pudotusta viikossa! Yleisesti ajatellen koko viikko meni ihan älyttömän nopeasti. Koulu alkoi ja töissäkin tuli oltua viikonloppu. Paljon kaikkea uutta ja jännää. Onneksi oon kerennyt suht hyvin nukkua ja levätä, paitsi yhtenä yönä työvuorojen välissä ehti nukkua vain neljä tuntia. Levon merkityksen ymmärtää aina vaan paremmin. 

Uutta ruokavaliota aloin noudattamaan heti maanantaina. Ruokaa on tosi paljon, alkuviikosta tuli oltua suorastaan ähkyssä. Aineenvaihdunta oli kieltämättä hieman jumissa ja ajoittain oli jo melko "tukkoinen" olo vai mitenkäs sen nätisti ilmaisisin ;) Loppuviikosta kuitenkin aineenvaihdunta alkoi toimia oikeenkin hyvin ja olo keveni heti kertaheitolla, turvotuskin oli poissa. Ruokavalio on pitkältä samantyylinen, mitä aikaisemmin on tullut noudatettua. Muutamia juttuja tehdään nyt eritavalla ja näköjään pienilläkin asioilla saa mukavaa vaihtelua. Minkäänlaisia ruokakuvia en oo muistanut ottaa, enkä luonnollisesti tarkemmin ruokavaliosta voi blogissani kirjoitella. Mutta kyllä se niin on, että puhdas ruoka naisen tiellä pitää! Ja miksei miehenkin ;) 

Treeniohjelmasta tein vain kahtena päivänä treenit, tällä viikolla lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että teen kaikki neljä. Aerobista tosin tein puolet suosituksista enemmän, johtuen luonnollisesti siitä, että mulla on tuo nelijalkainen joka tarvii lenkkeilyä. Kaikkinensa ekasta viikosta Ms. Fitnessiä jäi tosi hyvä ja luottavainen fiilis. Ryhmän tuki on tosi kannustavaa, Facebook-ryhmässä on vilkasta keskustelua ryhmässämme. Se että tavoitteessa ei tarvi olla ensi viikolla eikä ensi kuussa vaan puolen vuoden päästä, tuo ainakin mulle motivaatiota. Tämmönen pitkäaikaisempi projekti tuntuu paremmalta kuin muutaman viikon tiukat puristukset. 

Sitten vähän aiheen vierestä: Kävin huollattamassa ripsiäni Parturi- Kampaamo Marilynissa entisellä koulukaverillani Terhillä. Tähän asti olen käynyt toisella ripsienlaittajalla ja mulla on ollut klassiset ripsienpidennykset. Klassisiin ripsiini oon ollut todella tyytyväinen, mutta välimatka ja aikataulujen sovittaminen kävivät sen verran haasteellisiksi että päätin vaihtaa ripsienlaittajaa. Lisäksi volyymiripset on houkuttanut jonkin aikaa ja halusin vaihtaa niihin. Mulla oli ajatuksena vielä pari viikkoa sitten, että pitäisin hieman taukoa ripsienpidennyksistä. Arki on kuitenkin nyt niin kiireistä, että päätin kuitenkin helpottaa aamujani. 

Odottavan aika on pitkä!

Parin kuukauden jännitys loppuu ihan kohta, enää viis tai oikeestaan neljä päivää Ms. Fitnessin alkuun. Käyn vähintään kerran päivässä tarkastamassa profiilistani, että jokos ohjelmat olis tullut, mutta ei vielä. Jotenkin tuntuu tosi hyvältä alottaa tämä projekti, oon saanut ihan tarpeeksi nyt hengähtää näistä hommista. Muutenkin nyt kun koulu taas alkaa ja on syksy, niin kaikki uudet kuviot tuo vähä piristystä arkeen. 

Viimestä täyttä työviikkoa viedään!

Pakko tehdä tunnustus: vaikka oon pyrkiny arkisin pysymään ruodussa ruoan suhteen, on tää viikko menny vähä lörinäksi. Jotakin tämmöstä tosin osasin itseni tuntien odottaa. Eli oon siis pikkusen joka päivä pistänyt poskeeni jotain "kiellettyä". MUTTA! Ihan vaan siihen vedoten, että ens viikosta lähtienhän mä en saa syödä enää mitään hyvää ;) Joo tiiän että on taas selittelyn makua, koska munhan on tähän asti pitänyt herkutella vaan viikonloppusin. Mutta enpä ota tästä ressiä, jos tää viikko menee vielä löysemmin. 

2007

7/2013

8/2014

Kuten ylläolevista kuvista näkee, on muutosta tullut parempaan suuntaan vaikka nyt paino on taas ollut nousussa. Mutta peliähän ei ole vielä menetetty. Pari viikkoa sitten aloin katselemaan koneelta kuvia viime kesältä ja kieltämättä kauhistuin. En muistanut kuinka hyvälle mallille viime kesänä tämän homman jo sain, enkä voinut olla ajattelematta minkälainen peilikuva olisi nyt, jos olisin jatkanut samaan malliin... Noh, matka jatkuu. Nyt lähen naposteleen irtokarkkeja ja viemään koiran iltapissalle :D

 

Arkistojen kätköistä....

Multa ei pahemmin löydy vanhoja kuvia, joista näkisi kuinka iso oon ollut nuorempana. Rippijuhlista on muutamia kuvia, joista yhden oonkin tainnut täällä blogissani julkaissut. Yhtenä päivänä siivoilin laatikoita ja löysin koevedoksia ylioppilaskuvistani...

Aluksi tätä kuvaa katsoessa musta tuntu, etten mä tosta kyllä oo paljoa pienentynyt...

Ei ehkä paras mahdollinen kuvakulma nykyisestä kunnosta, mutta eron varmaankin huomaa. Näiden kuvien välillä on melkein kymmenen vuotta ja noin kaksikymmentä kiloa. Salilla oon käynyt suhteellisen säännöllisesti sen kymmenen vuotta. Noin kuukausi sitten tehdyn InBody- mittauksen perusteella kropassa on aika paljon lihasta. Oonkin tuon mittauksen jälkeen päättänyt jättää kilojen seuraamisen vähän vähemmälle ja katsella kehitystä enemmän peilistä.

Ainahan voi jossitella ja oonkin tässä miettinyt, että JOS olisin näiden vuosien aikana valinnut syömiseni pikkkusen paremmin, vois nykyinen peilikuva näyttää paremmalta. Jokatapauksessa mielummin nykyinen kroppa kuin kymmenen vuotta sitten. 

Tällä hetkellä mulla on edelleen jonkinlainen "ylläpitovaihe" tässä kilojen karistelussa. Päätin jokunen aika sitten, että en ota tästä stressiä ennen kesää. Teen kouluhommat loppuun tältä keväältä ja kesällä keskityn enemmän treenamiseen. Kevät on ollut kaikkinensa todella raskas ja välillä oon meinannut lyödä hanskat tiskiin koulun suhteen lopullisesti. Mutta eiköhän se elämä tästä taas helpotu kun aika kuluu. Suru on yksi tekijä, joka on vienyt voimia ja siihenkin auttaa vain aika. Mutta tämmöstä tämä elämä on, siihen kuuluu ylä- ja alamäet.

Superdieetin eka viikon pudotus

Superdieettini on mennyt ihmeenkin hyvin, toinen viikko alkaa olla kohta pulkassa. Ensimmäisen viikon pudotus oli 1,7kg! Tällä viikolla paino ei ole lähtenyt yhtä hyvin, vaan vaaka on näyttänyt pikkusen plussaa. En anna sen kuitenkaan häiritä, koska peilikuva miellyttää kokoajan vaan enemmän. Turvotus on selkeesti poissa ja olo kevenee. 

Ensi viikon maanantaina meen aamusta InBody-mittaukseen. En oo koskaan aikasemmin käynyt, mutta monesti on ollut mielessä. Kauhistuttaa nähdä oma rasvaprosentti, mutta toisaalta se antaa ehkä vähä potkua tähän rasvojen karisteluun. VIP-jäsenyyteeni kuuluu siis viiden kerran kortti kehonkoostumusmittaukseen ja ajattelinkin seuraavan mittausajan ottaa parin kuukauden päästä. 

Parsaa vaan naamaan!

Herkkuja tekee edelleen välillä mieli, mutta pahimmat himot on kyllä laantunut. Monta monituista kertaa oon ollu niin sanotusti jännän äärellä, eli oon vierestä kattonut kun toiset herkuttelee. Mutta se fiilis kun on selvinnyt niistä tilanteista voittajana, on kyllä oikeenkin jees! Superdieetissä on tankkauspäiviä yksi, mutta meikäläinen nuori kapinallinen ajatteli vetästä kaksi. Muutenkaan en mee täysin pilkun tarkkaan tässä hommassa, syön esimerkiksi kaikenvärisiä kasviksia kun pitäis syödä vaan vihreitä plus banaaneja saattaa mennä muutakin kuin treenin yhteydessä. Ensimmäinen tankkauspäivä olis ens viikolla ja toinen sitten siitä parin viikon päästä dieettiviikko vitosella. Nämä päivät ovat mun ja ystäväni synttärijuhlapäiviä. Ollaan molemmat nyt tällä dieetillä ja tavallaan yhdessä käydään tätä taistelua näitä läskejä vastaan.

Munkkikahvit sai eurolla per nenä, annoin oman munkkini mutsille!

Oon pidempään miettinyt mitä tekisin hiuksilleni. Pitkästä letistä en luovu, joten eipä auttanut muuta kuin vaihtaa väriä. Tarkoitus oli vaihtaa väriä vain pari sävyä, lähinnä luonnollisemman vaaleeksi. Lopputulos on kuitenkin tämä suklaanruskea, saa nähä mihin tämä tästä vielä pesujen jälkeen muuttuu. Näissä isommissa värimuutoksissa pitäs aina kääntyä ammattilaisen puoleen, mutta...

Oon ihan tyytyväinen, vaihtelu tosiaan virkistää!

Salikissa!

Lomapäivä nro. 2! Vaikka nukuttiin taas pitkään, oon ihmeen paljon saanu aikaseksi tänään. Pienen aamuäreyden jälkeen sain siivottua koko huushollin! Iltapäivästä ulkoiltiin ja leikittiin Rian kanssa ulkona. 

Välillä pitää pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä...(huomatkaa suuuri keppi!)

 Meillä ois Rian kans tarkotus jossain vaiheessa alkaa harrastaan tokoa paikallisessa koirakoulussa. Tällä hetkellä treenaillaan kaikenlaisia temppuja ihan vaan kotona. Mun koirat on ollut aina enemmän "kotikoiria", mutta Rian kanssa olis tarkotus olla hieman aktiivisempi. 

Tämän lomapäivän ehdoton kohokohta oli se kun pääsin salille! Salihommat on tosiaan menny vähä nihkeesti vaikka oonki jo ihan terve. 

Muhevoitunut kesästä...

Rv 20 vai oisko sittenkin tullu vähä tankattua?

Salille oli kuitenkin tällä kertaa mukava mennä ja treeni kulki ihan kivasti. Annoin käsiläskeille kyytiä, allit huusi hoosiannaa! Jos sitä ens kesänä jo uskaltas hiattomalla kulkea... Tänään mulle tuli semmonen tunne, että kyllä nämä salitreenitkin tästä alkaa taas kulkemaan jos oikeasti niin haluan ja päätän. Sain kuitenkin niin hyvin tulosta nopeassa ajassa keväällä ja kesällä. Kyllä musta siis vielä salikissa tulee, mikäpä mua estää jos terveys kestää. 

Mulle tehtiin syksyllä uus saliohjelma, joka on melko erilainen kuin aikaisemmat. Saliohjelman teki tällä kertaa naisohjaaja. Uudessa ohjelmassa panostettiin enemmän kiinteytyspuoleen. En sitten syksyllä kerennyt montaa kertaa uutta ohjelmaa tehdä, joten teen sitä nyt. Mulle oli aivan uutta se, että käyn treenin puolivälissä noin kymmenen minsaa polkemassa pyörää tai crossaria. Kaikki uus kyllä piristää! 

Nyt pitäis kyllä hyödyntää noi sulaneet pyörätiet ja alottaa uudelleen myös hölkkääminen. Siinäkin kehityksen huomaa tosi nopeasti ja on varmasti vähä tehokkaampaa kuin normi kävely. Ja rasva varmasti palaa! Ajattelin kaivaa myös pyörän esille ja voishan sitä lenkkeilyn sijasta käydä heittämässä kunnon pyörälenkin. Nyt voisin kuitenkin heittää itseni tuonne petiin puhtaisiin lakanoihin, voisko ihanampaa olla touhukkaan päivän päätteksi...


 

Paino laskee!

Kävin tänään aamulla puntarilla ja jes jes, paino todellakin on lähteny laskuun! Pari kiloa muutamassa päivässä, että nesteitä taitaa olla suurin osa. Mutta vaa'an lukema vaikuttaa ainakin mulla motivaatioon tosi paljon. Ihan muutaman sadan grammankin pudotus antaa lisämotivaatiota jatkaa, pienestä se on kiinni. Mutta jokainen pudotettu sata grammaa vie tätä hommaa eteenpäin! 

Tänään oli ensimmäinen "lomapäivä". Koulusta on siis hiihtoloma ja töitä olis tiedossa vasta loppuviikosta. Nukuttiin tosi pitkään, vaikkakin herättiin pisuhommiin melko varhain mut jatkettiin sitten unia. Ria on ollu taas niin onnellinen, kun mamma on koko päivän kotona. Ollaan leikitty uusilla leluilla ja oltu ulkona. Ulkona tosin on tänään ollut melko surkea sää, päivällä satoi ensin lunta ja sen jälkeen räntää. 

Yritin tehdä rästiin jääneitä kouluhommia, mutta jostain syystä kiinnostus oli täys nolla. Yleensäkin maanantaisin olo on melkoisen väsynyt, kun koittaa palautua työviikonlopusta. Lisäksi kouluhommat kärsi ehkä osittain erään pienen riiviön takia...joka halus päästä myös posettaa mamman kans!

Bad hair day eli tukka tötterölle!

Kynnetkin lakattu loman kunniaksi

Melko ykstoikkonen päivä, mutta kiva välillä näinkin. Huomenna vois jo kehitellä jotain äksöniä ja esimerkiksi raahata ittensä sinne salille! Tänään taitaa olla ohjelmassa iltalenkki, saas nähdä onko tiet kuinka täynnä loskaa....

Viikkopudotus

Tämän viikon pudotusta odotin hieman kauhun sekaisin tuntein, mutta päätin että oli tulos mikä tahansa niin se ei nyt saa masentaa mua. Olin henkisesti valmis kohtaamaan suuria plussalukemia, mutta TADAA! -0,7kg! Siis melkein kilo! Tälläkään viikolla en ole käynyt salilla ja lenkkeilyt on ollut tosi minimissä. Ja syömiset on mennyt vähä niin ja näin, ruokapäiväkirjaankin jäi kirjaamatta kahdelta päivältä syömiset kokonaan.

Perinteinen aamupuurokuva, uudella puhelimella tosin ;)

Kuukaudessa on lähtenyt -2,5 kiloa mikä on ihan hyvä tahti, vaikka tämmönen malttamaton hätähousu ois tyytyväisempi viiden kilon kuukausivauhtiin. Ruokapäiväkirjasta on ollut mulle hyötyä, tykkään kyllä muutenkin tehdä kaikenmaailman muistiinpanoja ja listoja asioista. Tuntuu, että homma on paremmin hallussa kun kirjaa syömiset ylös ja näkee suunnilleen päivän energian saannin sekä kulutuksen, kun kirjaan vielä liikunnalla polttamat kalorit ylös.

Nukuttiin tänään yhdeksään asti ja sain kuitattua loput univelat. Meillä oli näin vapaapäivän kunniaksi taas pikkusen rauhallisempi aamu ja lähdettiin reilun tunnin lenkille aamupalan jälkeen. Meillä on oma takapiha ja metsää, niin lenkille lähdön kanssa ei ole aina älytön kiire Lennyn "asioiden hoitoa" ajatellen ;)

Flunssa alkaa olla toivottavasti kokonaan ohi, uskalsin lähteä ilman kaulahuivia lenkillekkin. Ulkona oli melko lämmin, mutta vaatetta saa olla kyllä päivälläkin enemmän. Ensi viikolla toivottavasti pääsen taas aamuaerobisille lenkeille sekä tietysti salille! Välillä on iskenyt kauhea hinku salille, mutta ei passaa flunssasena rehkiä. 

Lenkin ja lounaan jälkeen lähdin kaupungille shoppailemaan. Oon saanut kivasti menemään tavaraa kirpparilla, jatkoin vielä toisenkin viikon pöydän vuokrausta. Päätinkin heti käyttää vanhoista vaatteista saadut rahat uusiin ;) Mun piti ostaa vaan uusi lompakko, mutta lähdinkin parista vaateliikkeestä mukanani pari toppia, housut ja pipo sekä tietysti se uusi lompakko. Housut ja pipo oli sellaisia, joista oon pidempään haaveillut ja etsinyt eikä ne ollut edes kovin kalliita :) 

Tänään taas huomasin, kuinka mahtavaa on käydä vaateostoksilla kun löytää niin helposti sopivia ja ihania vaatteita. En vaan ole vielä tottunut tähän. Ennen sitä piti vaan ostaa niitä jotka mahtui päälle, vaikka ne ei niin mieluisia olis ollutkaan.  

Huomenna olis tiedossa lyhyehkö työpäivä, jonka jälkeen oliskin tiedossa jotain todella harvinaista herkkua! Kummipoikani äiti, pitkäaikaisin ystäväni jo lapsuusvuosilta tulee istumaan kanssani iltaa tänne mulle ja lähdetään pikkusen rokkaamaan!