Sokeria siellä ja sokeria täällä

Hellurei! Täällä on päästy mukavasti jo ruotuun. Onhan nyt jo keskiviikko niin voi hyvin hehkuttaa ;) Viikonlopun aikana paiskin töitä ja päätin vielä pari päivää ottaa iisisti, että oon varmasti kondiksessa eikä tuu enää takapakkia flunssan kanssa. Nyt en enää sanallakaan mainitse tuota saakelin FLUNSSAA täällä blogissa.

Liikunnan oon pikkuhiljaa aloitellut taas tauon jälkeen ja on kyllä ihana päästä liikkumaan. Ja mikä parasta oon saanut sokerihimolle stopin, kerrasta poikki vaan niks ja naks. Vaikka mitään hälyttävää repsahdusta ei siis oo sattunut, itseni ja omat heikkouteni tuntien tuhon tiellä oltais taas aika äkkiä oltu, jos meno olis jatkunut samana. En vaan kertakaikkiaan enää halua niitä vanhoja huonoja elämäntapoja mistään hinnasta takaisin. En sitä kilomäärää, en sitä jatkuvaa väsymystä, turvotusta, epämääräisiä kipuja, en yhtään mitään.

Puntarille uskaltauduin maanantaina aamulla, kilon verran oli tullut parissa viikossa painoa lisää eli nou pänik! Seuraavan kerran vois hypätä puntarille vaikka ens maanantaina. Paitsi mulla on ihan semmonen tunne, että se yks kilo on jo parissa päivässä lähtenyt ;) Mutta jos vakavasti puhutaan, niin on kyllä huomattavasti keveämpi olo tullut jo parissa päivässä kun on siistinyt syömisiä ja laittanut läskin tutisemaan lenkipolulla. 

Kaikenlaisia houkutuksia on jo eteen tietysti tullut, mutta oon niin tyytyväinen että oon pysynyt lujana. Työssäni oon käytännössä tekemisissä kokoajan herkkujen kanssa, mutta töitäpä sinne on menty tekemään eikä herkuttelemaan :) Oon tullut siihen tulokseen, että se on ihan ehoton ei. Vähän sama homma kuin alkoholisteilla, ei pisaraakaan tai lähtee käsistä. Tästä oon parin ystävän kanssa puhunutkin, että se on "korkki" kiinni kokonaan tai muuten ei tuu mittään. 

Sain tuossa ajatuksen, että voisin testata pystynkö olemaan kaksi viikkoa ihan täysin ilman herkkuja. Oon nyt pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mielellään niin että ei koko päivää vedä ihan läskiksi kuitenkaan. Mutta uskon että painon putoamisen saisi paremmin vauhtiin, jos jättäs nämä herkkuhetket toistaiseksi kokonaan pois. Ajatus siitä miksi ajattelin nyt kaksi viikkoa olla "kuivilla" , syntyi siitä että veljeni ja hänen avovaimonsa ovat tulossa parin viikon päästä käymään ja oli puhetta kälyn kanssa leipomishommista. Voihan se toki olla, että oon vieroittunut niin hyvin siihen mennessä että jätän leipomukset muille ;) Varsinkin jos leivottais Nutella-juustokakkua! 

Mutta pointtina on siis se, että ruokavaliolla pysytään ja kaikki ylimääräinen minimiin. Kysyy hitosti sinniä ja kurinalaisuutta. Mutta tiiän että pystyn. Oon ennenkin pystynyt ja moni muukin pystyy. Miksi en pystys...? Pari vuotta sitten kun tiputtelin painoa kymmenisen kiloa noin puolen vuoden aikana, en muista syöneeni kovinkaan montaa kertaa karkkia tai muuta sokerimömmöä sinä aikana. Eikä mulla edes tehnyt mieli. Muistan yhdenkin illan kun pöytä suorastaan notkui äidin ostamia herkkuja ja muut veteli niitä mielissään naamaan, niin itse katselin vierestä eikä tuntunut oikeasti missään. Olin niin onnellinen kun olin saanut painoa pois enkä halunnut antaa minkään pilata sitä. Silloin tällöin herkutteluhan nyt ei tietysti pilaa mitään, mutta kuitenkin. 

Sokerista vielä sen verran, että tietysti oon  ollut tietoinen jo pidempään siitä kuinka paljon piilosokeria elintarvikkeet sisältävät. Melko usein törmää valistaviin kuvaesimerkkeihin siitä, kuinka monta sokeripalaa mikäkin tuote sisältää. Tällä viikolla kuitenkin uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä tutkin sokeriasioita vielä enemmän ja meinasi leuka loksahtaa auki muutaman "yllärin" kohdalla. Vaitiolovelvollisuus sitoo meikäläisen suun, mutta sitä sokeria todellakin löytyy mitä yllättävämmistä ruoista ja ihan saakelin paljon, olin oikeasti ihan järkyttynyt. Onkohan tässä ikäänkuin marinoitunut sokerilla?