-28 senttiä

Edistymistä painonpudotuksessa/kehonmuokkauksessa kannattaa ehdottomasti seurata muutakin kuin  puntarin avulla. Oon tainnut tästä ennekin kirjoitella blogissa, mutta tänään sain taas kerran todeta että se mitä vaaka näyttää on vaan numeroita. Vähän niinkuin ikäkin :) 

Oon melko säännöllisesti ottanut mittoja kropastani ja pistänyt Excel-taulokkolle ylös mittoja matkan varrelta. Pikkusen harmittaa, kun joitain vanhoja mittoja jäi vanhalle hajonneelle tietokoneelle. Siellä olis nimittäin ollut semmosia mittoja että niihin olis kiva tehdä vertailuja tänä päivänä! Onneksi mulla on kuitenkin hämäriä muistikuvia ainakin lantion ja mahan ympärysmitoista. 

Tänään pitkästä aikaa päätin taas mittailla enkä odotellut että senttejä olisi huimasti kadonnut kun viimeisen kuukauden aikana painokaan ei ole tippunut juuri yhtään. Vaikka senttejä lähtee yleensä nopeammin kuin kiloja, niin kyllä nämä kaksi asiaa kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Tammikuussa oon alkanut rustaamaan uusinta mittataulukkoa, harmi kun en ottanut kuvia tammikuussa pöhöttyneestä kropastani.

Maaliskuu 2015 ja nyt. Maaliskuusta tähän päivään senttejä on lähtenyt noin -12.

Laskin huvikseni, montako senttiä on lähtenyt tammikuusta ja yhteistulokseksi tuli -28 senttiä. Se on kyllä ainakin mun mielestä tosi paljon. Reilussa puolessa vuodessa multa ei kiloja ole kuitenkaan lähtenyt kuin jotain viis suunnilleen ja niidenkin kans oli tuo kevät vähän jojoilua. Eli mitäs tästä voi päätellä? Pienikin kilomäärä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu! Olo on niiiiiin paljon kevyempi kuin alkuvuodesta. Maaliskuussakin oli havaittavissa pientä pöhötystä ja muistankin olleeni tosi väsynyt ja huonovointinen. Muistan että salille lähtö oli välillä niin vaikeaa kun oma turvonnut olo teki kiukkuiseksi. Mutta kummasti se mieli oli ihan eri kun sieltä salilta lähti :) 

Eli suosittelen ottamaan mittanauhaa vaan kauniiseen käteen ja pistämään itelle ylös mittoja. Ihan vaan vaikka johonkin paperille tai hommaat vaikka itelles jonkun kivan nätin vihkon ja alat pitämään vaikka päiväkirjaa omasta projektista. Vois olla jopa hauskaa kirjottaa ihan päiväkirjaa omista fiiliksistä, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkistä jne. Itse kiireisenä ihmisenä oon todennut hyväksi videopäiväkirjan, vaikka en oo kovin montaa kertaa kuvaillutkaan. Muutama hauska pätkä kyllä löytyy, joita voi olla vielä kivempi katsella sitten taas kun seuraava välietappi on suoritettu. Yhden videopätkän laitan jossain vaiheessa tänne blogiin, odotahan hetki vielä Annika ;)

Onnistumisen tunteita oon saanut kokea tänä viikonloppuna parikin kertaa. Mitä tähän yhteen tärkeimmistä projekteistani eli painonpudotukseen tulee, niin oon selvinnyt koko viikon ilman niitä herkkuja kuten uhosin alkuviikosta. Viikonloppua odotin jännityksellä, koska sillon oon pitänyt herkkupäivän (tai kaks heh heh). Mutta eipä mulla pahemmin edes tehnyt mieli mässätä, pari kertaa kävi ajatus mielessä että no olishan se kiva vaikka edes vähän maistaa jäätelöä. Mutta jotenkin nyt on ollut niin "vahva" fiilis, kun kerta oon päättänyt että tällä viikolla en herkuttele niin sitten se on niin. Pieni juttu ehkä kun kyse yhdestä viikosta, mutta monta pientä juttua yhteensä on jotain isompaa. Öööh ompa jo sekavaa, mutta tarkoitin että itselle kannattaa välillä laittaa tiukemmat rajat niissä asioissa, joissa tietää olevansa heikko. 

Niitä lupauksia itselleen (ja ehkä lähipiirille) siitä, että nyt loppuu herkuttelu on melko helppo antaa. Mutta niitä kannattaa oikeasti aina miettiä edes pikkusen enemmän. Miksi lupaan näin? Mitä sillä lupauksella saavutan? Pelkkä lupauksen ääneen sanominen on vaan sanahelinää ja lupaus unohtuu helposti päivässä tai parissa kun ensimmäinen tiukempi houkutusten hetki tulee nokan eteen. "Nooh mää otan nyt vielä tällä kertaa, jos vaikka ens viikolla sitten taas yrittäs". Mutta jos oot yhtään vaivautunut miettimään lupaustasi, niin sen pitäminen tiukoissakin tilanteissa on huomattavasti helpompaa. Yleensä repsahduksesta seuraa pettymys. Kyllähän se harmittaa aina kun lupaukset petetään, ihan sama kuka on luvannut ja kenelle.  

Se miksi sitten itse teen lupauksen esimerkiksi siitä, että pidän jatkossa herkkupäiviä/hetkiä harvemmin kuin kerran viikossa? Siksi että mulla on tavoite ja päämäärä. Siihen kuuluu ainakin normaali paino ja hyvä kunto. Haluan myös alkaa taas harrastaa juoksemista. Haluan pysyä myös jatkossa taas terveenä. Tuossahan tuli jo  monta, mutta on myös muitakin mutta nuo jo pelkästään on tarpeeksi riittäviä syitä. Silloin kun on tavoite ja päämäärä ja oot miettinyt asiaa sekä tehnyt "sotasuunnitelman" niin sen jälkeen jää tehtäväksi se työ. Ja yks työ on se lupausten pitäminen. Tulee ihan satavarmasti eteen niitä tilanteita, että mun tekis mieli työntää pää sinne työpaikan jäätelöaltaaseen ja vetää ne kaikki jäätelöt naamaan. Mutta jos ei oo herkuttelun aika, niin sitten sinne ei sukelleta :)
 

Ens viikonloppuna oon luvannut sitten ottaa rennommin ja suoda itselleni yhden vapaamman päivän, mutta sitten taas homma jatkuu. Ja jos yhtään tuntuu, että seuraavaa herkkupäivää ei tarvi suunnitella, niin se päivä olkoon sitten kun siltä tuntuu (esim. ens jouluna...MUHAHAHHAAH niin varmaan). Mutta herkkuhetkinä en mieti sen kummemmin näitä asioita, vaan ihan luvan kanssa nautiskellen vedän herkut tyytyväisenä naamaani. Elämästä pitää kuitenkin nauttia eikä näissäkään hommissa saa pipo olla liian tiukalla.