Läski lähtee syömällä

Nyt kun oon taas jälleen palannut niin sanotusti ruotuun, multa on kysytty vinkkejä siihen, miten syödä ja miten saada tulosta aikaan. Aihe on mulle mieleinen ja omakohtaista kokemusta painonpudottamisesta on, vaikkakin paino aina välillä seilaa. Minkään sortin asiantuntija en todellakaan ole, enkä omaa mitään koulutusta aiheesta.  Mielelläni kyllä aina neuvon ja kerron, jos vaan joku kysyy ja tarvitsee apua. 

Painonpudottaminen on teoriassa helppoa ja  yksinkertaista, mutta käytännössä ei ehkä niinkään. Asiaan vaikuttaa monet seikat ja täytyy muistaa, että ihminen on yksilö. Onnistumisen avaimet koostuu monesta osa-alueesta, eikä oikotietä onneen ole edelleenkään olemassa. Sen allekirjoitan täysin, että koko homma lähtee korvien välistä. 

No sitten siihen kaikille rakkaaseen aiheeseen, eli ruokaan. Yksi tärkeimmistä faktoista, jonka haluaisin jokaisen painoa pudottavan ymmärtävän on se, että syömättömyydellä ei saada aikaan tulosta, ainakaan pysyvää. Itsekin oon joskus tietämättömyyttäni nuorempana tätä kokeillut ja saanut vaan lisää kiloja. 

Kun painoa halutaan alkaa pudottamaan, on hyvä tietää sen hetkinen peruskulutus. Peruskulutuksen määrästä sitten vähennettään joku tietty määrä kaloreita, jotta paino alkaa tippumaan. Ruokaa ja kalorimäärää ei ole hyvä laskea rajusti, vaan hiljalleen. Näihin asioihin on olemassa alan ammattilaiset, joilta saa lisää tietoa ja apua. 

Itselläni on käytössä Fitverstaan personal trainerin tekemä ruokavalio. Syön aika samaan tyyliin, kuin aikaisemminkin kun sain painoa tippumaan. Avainsanoja on säännöllisyys, monipuolisuus ja terveellisyys. Syön viisi kertaa päivässä noin neljän tunnin välein. 

Kaurapuuro raejuustolla maistuu vuodesta toiseen, välillä marjoja ja välillä hedelmiä sekaan.

 

Smoothie rahkasta, banaanista ja puolukoista stevialla makeutettuna.

Kovaan makeannälkään puddingia ja banskua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on todella tärkeää syödä monta kertaa päivässä ja säännöllisesti. Joskus tietysti voi olla poikkeustilanteita, että ruokailuväli pääsee venymään. Hyvä olisi kuitenkin välttää liiallista nälkää ja näin välttää repsahduksia ja ylilyöntejä. 

Tummaa pastaa, broileria, paahdettuja kasviksia, salaattia ja kermaviilikastiketta.

Broilerpyöryköitä, bataattiranskalaisia ja salaattia.

Salaattia ja naudantäyslihapihvi.

En ole itse mikään huippukokki, enkä ruoanlaitosta koskaan erityisemmin edes välittänyt. Nyt kun on täytynyt vähän muuttaa asennetta aiheeseen, niin ei se kokkaaminen nyt niin tylsää olekaan. Tässä ruokahommassakin joutuu toteamaan, että jos jotakin haluaa, niin täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Oon joutunut opettelemaan syömään esim. kasviksia, joita en ennen ole erityisemmmin lautaselleni laittanut. 

Myös ennakointi ja valmistelu on tärkeiksi havaitsemiani juttuja, ja oikeastaan edellytyksiä onnistumiselle. Käyn pari kertaa viikossa ruokaostoksilla ja mietin ennen kauppareissua valmiiksi, mistä ja mitä ruokaa teen. Valmistan ruokia yleensä aina pariksi kolmeksi päiväksi eteenpäin. Jotkut tekee koko viikolle lounaat ja päivälliset valmiiksi, jotkut myös ihan aamu- väli- ja iltapalatkin. Itse teen siis vain lounaita ja päivällisiä. Muut syömiset saan tehtyä aika nopeasti, kuten esim. puuron tai smoothien. 

Ruokahommissa on hyvä käyttää mielikuvitusta ja etsiä vinkkejä vaikka näistä blogeista (ei siis tästä mun, vaan jonkun hyvän ruoanlaittajan ;D ) ja ruokasivustoilta. Jos viikosta ja kuukaudesta toiseen syö purkista riisiä ja kanaa tai jauhelihaa ja pastaa, niin voi alkaa jossain vaiheessa tökkimään. Tietty tämäkin voi jollakin toimia, jokainen tyylillään. 

Eli 

- Suunnittele ja tee ruokia valmiiksi.

- Kokeile, maista ja tee rohkeasti myös uusia ruokia. Uusilla mausteilla saa vaihtelua!

- Syö niitä ruokia joista oikeasti tykkäät, turha yrittää väkisin syödä mitään, mikä yökkäyttää vaikka se olisi kuinka terveellistä. 

- Syö riittävästi.

-  Varaa aikaa ruoanlaitolle ja syömiselle.

- Mieti asennettasi ruokaan ja syömiseen, mitä se merkitsee onnistumisen kannalta? 

- Syö säännöllisesti noin neljän tunnin välein ja huolehdi, että verensokeri pysyy tasaisena koko päivän.

- On hyvä varautua yllättäviin tilanteisiin, esim. varaamalla laadukas proteiinipatukka (kannattaa katsoa tuoteseloste ettei ole pelkkää sokeria) ja hedelmiä laukkuun. 

- Heikolla hetkellä mieti, kumpaa haluat enemmän, saada painoa pois vai saada hetken nautinnon siitä suklaalevystä/kakkupalasta/hampurilaisesta, joka huutaa sun nimeä? 

- Muista, että ei ne herkut tästä maailmasta lopu, niitä kyllä on sittenkin saatavilla yllin kyllin kun se herkutteluhetki tulee ja kylläpä ne vaan maistuu pirun hyvälle, kun harvemmin herkuttelee! 

- Jos repsahdus sattuu, älä jää murehtimaan ja lyö koko hommaa läskiksi, kaikille sattuu virheitä elämässä eikä se siihen lopu! 

  Tsemppiä ja mukavaa viikonloppua :) <3

  -Neenu-

Pienin askelin eteenpäin

Vielä vuosi sitten ja viime kesänäkin, mulla oli niin sanotusti hyvä draivi päällä treenirintamalla sekä yleensäkin elämäntavat oli hyvällä mallilla. Syksyllä alkaneen sairasteluputken jälkeen tuli jalan loukkaantuminen ja myös muita treeni-intoa vieviä mutkia matkaan. Syksy ja loppuvuosi meni kaikkinensa melko sumussa, mutta onneksi se on nyt taakse jäänyttä aikaa ja siitä selvittiin. Elämään kuuluu niitä alamäkiä mutta onneksi myös näitä ylämäkiä :)

Viime kesältä vielä tyytyväinen muija :) 

Kun oli pikkuhiljaa alkanut lipsumaan asia kerrallaan terveellisemmistä elämäntavoista, oli aina vain vaikeampaa palata entiseen, vaikka tiesi että se on paaaaljon parempi. Jossain vaiheessa mulla oli ihan kauhea sokerikoukkukin päällä ja mietin jo välillä, että tarviikohan tässä jo ammattiapua :D Onneksi ei sentään.

Viime syksynä tunsin myös olevani epätyytyväinen moneenkin elämäni osa-alueeseen ja tuli mietittyä, mitä voisin tehdä jotta elämä tuntuisi pikkuisen keveämmältä. Mitään dramaattista ei näihin ajatuksiin liittynyt, ehkä jotain kolmenkympin kriisiä oli vain havaittavissa. Kovat pohdiskelut ja stressi esim. keskeneräisistä jumittavista opinnoista pisti sen verran mielen koville, että uniongelmat astuivat jälleen kuvioihin. 

Väsymys ja stressi ovat pahimpia vastuksia, kun halutaan pudottaa painoa ja saada kroppaa kuntoon. Vaikka pääpiirteittäin sain pidettyä syömiset jollain tasolla kurissa, niin jatkuvasti teki mieli kuitenkin muntata herkkua kitusiin. Aina löytyi hyvä syy ostaa karkkia tai keksipaketti milloin ketutukseen, ahistukseen tai vaikka sitten ihan sen kunniaksi että oli pitkästä aikaa parempi päivä! Voi hyvää päivää...

Vuoden vaihteen jälkeen aloitin uudet opiskelut ja samalla päätin myös, että nyt loppuu märehtiminen. En kuitenkaan ajatellut tehdä tällä kertaa virhettä, joka kyllä sopisi luonteelleni kuin nenä päähän. Eli hetimullekaikkinyt ja mielellään kaikki ylimääränen läski sais lähtä alle viikossa ja tilalle pitäs tulla lihaksia samantien. Päätin edetä rauhallisesti ja pienin askelin, laittaa asia kerrallaan homman kuntoon. 

Perussettiä :)

Vaihtoehtona oli pasta tai salaatti...ehkä melko rasvaista mutta parempi kuitenkin kuin pasta, tässä tilanteessa :)

Kun koulu nyt tammikuussa alkoi, tuli päivärytmiin enemmän säännöllisyyttä pitkään tehdyn vuorotyön jälkeen. Tykästyin uuteen opinahjooni ja koko uuteen alaan niin paljon, että koko elämänlaatu tuntui kohenevan rytinällä. Uniongelmatkin alkoivat väistyä hiljalleen ja ei tämä elo enää niin kurjalta tuntunutkaan. 

Aamupuurosta ja raejuustosta en ole luopunut missään vaiheessa!

Säännöllinen päivärytmi ja hyvin nukutut yöt saivat sen verran piristymään, että alkoi kummasti kiinnostaa taas se, mitä suuhunsa laittaa. Kaupasta on alkanut hiljalleen tarttua mukaan tuttuja ja turvallisia ruokia, ihan niinkuin hyvinä vanhoina aikoina :) Valintatilanteessa valitsen taas mielummin sen keveämmän vaihtoehdon ja eikä enää ole hälläväliä asennetta, jolla tekee hallaa itseään kohtaan ja vain pahentaa oloaan. Pientä hiomista tietenkin vielä on, mutta en halua olla liian ankara itseäni kohtaan. 

Kouluruokaa :)

Vaikka loukkaantuneella jalalla pystyi jo joulun aikaan kävelemään normaalisti, ei pidemmistä lenkeistä tai kyykkäämisestä tullut yhtään mitään. Muutaman lenkin koitin tehdä, mutta joka kerta tuli takapakkia eli turvotus ja kipu palasivat. Kerta toisensa jälkeen olin kovasti lähdössä salille, kyllähän siellä pystyy treenaamaan vaikka nilkka on paskana. Mutta ei vaan huvittanut, ei kertakaikkiaan. 

Nyt kun uni, lepo ja ruokavalioasioiden suhteen on löytynyt jonkinlainen kultainen keskitie, on aika panostaa viimeisimpänä muttei vähäisimpänä sitten siihen liikuntaan. Jalka on saanut parantua kevään aikana enkä ole sitä ns. turhaan rasittanut. Jonkin verran ollaan nyt kevään edetessä lenkkeilty ja olen jopa kerran tai pari hölkännytkin. Edelleenkään jalka ei ole täysin kunnossa ja voi olla, että se ei tuosta paljon kummemaksi tule...

 

Uskon, että kyllä tämä tästä taas lähtee rullaamaan. Eipä tästä oikeen ole suunta kuin ylöspäin. Kyllähän se harmittaa, että kunto on huonontunut ja kiloja on tullut takaisin mutta eipä homma paljon märehtimällä parane. Vielä kun sais taas poltteen salitreenamiseen...se on kuitenkin ollut mulle mieluinen on/off-harrastus vuosikausia. Sen verran oon jo saanut asiaa liikkeelle, että oon ostanut uuden treenikassin ja smartshakerin :D Niin ja tein Fitnesstukkuun tilauksen, jonka pitäis tulla tällä viikolla. Että kyllä tämä tästä ;) 

 

 

Sokeriton syyskuu?

Viimeisen reilun viikon aikana silmilleni on hyppinyt useampaankin otteeseen sosiaalisessa mediassa pelottavalta kuulostava sokeriton syyskuu. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata terveellisempien elämäntapojen pariin, mikäli kesä on mennyt syömisten osalta rennosti ja kiloja on päässyt kertymään vyötärölle. Perinteiset suomalaisten kesäherkut sisältävätkin melkoisesti sokeria! Jäätelöt, siiderit ja ne ihanan raikkaat kesäleivonnaisetkin sisältävät hurjia määriä sokeria joka  alkaa mukavasti kasvattamaan parin kuukauden jälkeen sitä vatsamakkaraa. 

Vauvan pään kokoinen jäätelöpallo!

Vaikka itselläkin on viimeisten viikkojen aikana käsi uponnut irtokarkkipussiin pari kertaa ja jäätelöä on kadonnut kitusiin useamman kerran viikossa, en ajatellut lähteä mukaan sokerittomaan syyskuuhun. Oon varmaan vieläkin jonkin promillen sokerihumalassa, mutta kuukausi ilman karkkia tai jäätelöä tuntuu aika kamalalta. Kuukausi on lyhyt aika melkeinpä mistä vinkkelistä tahansa katsottuna ja varsinkin tämän tyyppisessä asiassa. Kyllähän sitä jo lapsena tuli oltua karkkilakossa ja aikuisenakin on tullut ihan huomaamatta oltua sokerittomalla terveellisen ruokavalion myötä. Kaikkihan on kiinni asenteesta.

Mulla on yks "sielunsisko" yli kaiken painonpudotukseen ja kaikkeen siihen liittyvään suhteen. Tänään sitten ruokatauolla töissä istuttiin saman pöydän äären ja otinpa itse puheeksi tämän sokerittoman syyskuun. Itse vieläkin suhtauduin vähän nihkeästi ajatukseen, mutta kaveri oli heti sen verran intona ja sai sitten meikäläisenkin pään kääntymään pikkuhiljaa. Olin aluksi ajatellut että kokeilen ainakin enkä sen kummemmin kuuluta tätä kokeilua missään. Mutta nyt kirjoitan sitä tässä blogiini ja tätä lukee tilastojen mukaan useampi sata ihmistä. Taitaa siis olla niin, että meikäläinen on seuraavan kuukauden sokeriton. 

Facebookista löytyy oma tapahtumasivu Sokeriton Syyskuu, johon liityin. Introverttina ihmisenä oon vähän huono tällaisten ryhmien suhteen, mutta tulipa liityttyä. Voi olla että käyn lukemassa muiden fiiliksiä ja vinkkejä, kuinka selvitä kuukaudesta joka on meikäläiselle pitkä kuin nälkä vuosi. Asenne kohdillaan ;) 

Sokerittoman syyskuun voi jokainen määritellä tarkemmin itse. Toiset karsii pois sokeriset herkut, toiset taas vetää tiukemman linjan ja jättää pois esimerkiksi hedelmät. Sokeria löytyy niin yllättävistäkin paikoista, että sokerittoman syyskuun aikana olisi varmaan ihan hyvä vaikka perehtyä tuoteselostuksiin paremmin mikäli niitä ei yleensä tule katseltua sen kummemmin. Jos ja kun itse noudatan ruokavaliota, jonka ainesosat osaa luetella vaikka unissaan, niin ei tarvi sen kummemmin syömisiään miettiä kun on sokerittomalla. Hedelmiä syön päivän aikana jonkinverran enkä niitä jätä syyskuuksi pois. Jos kerta mun ruokavalio ei sisällä sokeria, niin miten sokeriton syyskuu sitten vaikuttaa meikäläisen hommiin? No ainakin niin, että esimerkiksi proteiinipatukat joita silloin tällöin makeanhimoon vedän huiviin, on kiellettyjen aineiden listalla. Protskupatukoiden sokerimäärä kannattaa tarkistaa, näissäkin on melkoisia sokeripommeja. Oon saattanut aikaisemminkin tästä blogissa mainita, mutta kertaus on opintojen äitee.

Toivon nyt, että sairasteluputki olis tullut päätökseen. Harmittaa että pari kuukautta meni enemmän ja vähemmän sairastellessa, mutta se on tämmöstä tämä elämä välillä. Pääasia että nyt ollaan taas terveenä ja elossa. Jälkimmäinen tauti taisi olla jälkitautia edellisestä, ainakin oireista päätellen. Jälkitaudin jälkitautina (ihan itse keksin) tuli aivan jäätävä väsymys, jota kesti viikon. Viime viikolla tuntui jo, että elämä voittaa kunnes iski omituisen vetämätön ja väsynyt olo vaikka oon saanut nukkuttua sopivasti enkä ole töitä kummempia rehkinyt.

Lämmin syksy ja hiljalleen luontoa kaunistava ruska on kyllä piristänyt mieltä. Aamut ja illat alkavat olla jo melko kylmiä, mutta muuten kyllä tykkään syksystäkin omalla tavalla. Ainakin niin kauan kun ei sada vettä, en erityisemmin välitä kuraisista tassuista ja massuista. Eikä Fridakaan niin hirveästi nauti niistä pesuhetkistä ulkoilun jälkeen ;) 

 

Hello Monday

Maanantai oi ihana maanantai. En oo oikein koskaan ymmärtänyt sitä, kun niin monet suorastaan inhoavat maanantaipäiviä. Tämä varmaan johtuu siitä, että melkein koko sen ajan kun oon ollut työelämässä, oon tehnyt enemmän ja vähemmän vuorotyötä. Pari vuotta tein pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään konttorirottahommia, mutta oli ne maanantait silloinkin ihan kivoja :) 

Maanantain aamupuuro meinas kiehahtaa yli...

Ymmärrän kyllä sen, että niille jotka viikolla painavat duunia ja viikonlopun nauttivat vapaista, on varmasti välillä ankeaa kun maanantaina aamulla herätyskello rimpauttaa ylös. Viikonloppuisin kuitenkin usein nukutaan niin pitkään kuin vain mahdollista ja pyritään tietysti lepäilemään ja keräämään voimia uudelle viikolle. Unirytmi olis suotavaa pitää suht samanlaisena viikonloppunakin kuin viikolla, jos kovin kääntyy päälaelleen niin ei varmaan ole ihme jos se maanantainen herätys on ihan pyllystä. 

Nyt varmaan sohaisen muurahaispesää, mutta oon monesti miettinyt että miten nämä jotka melkein joka viikonloppu käyvät baarissa.... Itse harvoin käyn ja silloinkin tuntuu etten vielä tiistainakaan oo saanut unirytmiä ja ylipäätään olotilaa normaaliksi. Mutta eipä se varmasti kaikilla näin pitkän kaavan kautta  palautuminen viikonlopun riennoista mene :)

Vuorotyötä tekevänä oon viikonloppuisinkin töissä, paitsi joka viides viikonloppu. Vapaapäivät osuu monesti alkuviikolle, mutta periaatteessa ne voivat olla minä päivinä tahansa. Eli mun "viikonloppu" voi olla vaikka esimerkiksi näin maanantaina ja tiistaina kun oon vapaalla. Joskus oon miettinyt että olisi kiva olla ns. tavallisessa päivätyössä ja viikonloput vapaalla, mutta tähän vuorotyöhön ja viikonlopputöihin on niin tottunut. Mulle ne vapaat viikonloputkaan ei oo koskaan merkannut sen kummempaa, kunhan on vaan ne vapaapäivät pari kertaa viikossa niin se on mulle ihan fine. Toki voisin ajatella eritavalla jos mulla olis vaikka mies ja lapsi. Mut nyt on ihan hyvä näin. 

Vuorotyön ja oman vakityöni ehdottomasti parhaita puolia on nämä pidemmät vapaat, nyt mulla on neljä peräkkäistä vapaapäivää töistä. Eilen sunnuntaina kerkesin valmistaa tälle viikolle valmiiksi taas ruoat. Pyrin siihen että aina sunnuntaisin teen seuraavalle viikolle ruokia mahdollisimman paljon, sunnuntaisin oon usein kyllä töissä mutta kyllä sitä aina jossain välissä ehtii. Uus viikko on mukava aloittaa kun ruokapuoli on kunnossa eikä tarvi sitä miettiä sen enempää, muuta kuin vetää ääntä kohti aina kun ruokailun aika koittaa. Oon myös pyrkinyt nykyään kantamaan sieltä kaupasta sitä ruokaa niska vääränä, ettei viikolla tarvis käydä mahdollisest kuin yhdesti hakemassa jotain pientä täydennystä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :)

Tälle viikolle on taas tiedossa muutama spesiaalijuttu, erityisesti huomista odotan innolla! Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa, tälle viikolle taidetaan saada muutakin kuin sadetta :)

 

Epäonnistumisten kohtaaminen painonpudotuksessa plus videopäiväkirjan pätkä

Oma pää. Se on se korvien väli siinä päässä, jolla on aivan erityisen suuri merkitys kun halutaan pudottaa painoa. Omalla kohdalla oon joutunut tämänkin asian opettelemaan kantapään kautta, niin kuin monta muutakin asiaa. Asenne ja se miten suhtaudut asioihin ylipäätään, vaikuttaa lopputulokseen oli kyseessä minkälainen projekti tahansa. 

 

Omalla kohdalla se suurin kompastuskivi painonpudotuksessa on tainnut aina olla se, miten suhtaudun epäonnistumisiin. Eli miten toimin niissä tilanteissa, kun lipsun ruokavaliosta ja sorrun johonkin ns. kiellettyyn hedelmään. Joillakin saattaa olla vähän sellainen hälläväliä-asenne kun eteen tulee repsahdus. Jos repsahtaa vaikka syömään litran jäätelöä niin ajatellaan vaan että no samapa tuo, yritetään ens maanantaina uudestaan. Itse olen myös ajattellut toisinaan noinkin, mutta sen lisäksi olen kokenut usein melkoista ahdistusta ja pettymystä. Joskus oon kyllä ottanut liiankin raskaasti jos on tullut repsahdus ja on jäänyt putki päälle eli ruokavalioon palaaminen on tuntunut vaikealta. 

Näiden repsahdusten aiheuttaman ahdingon vaikutusta suhteessa haluttuun lopputulokseen eli normaaliin painoon oon miettinyt ja tullut siihen lopputulokseen, että vaikutus on iiiiso miinus. Eli se miten raskaasti otan ne itseensä pettymisen hetket, syö vaan motivaatiota eikä edistä millään tavalla mun tavoitetta. Liiallinen itsensä mollaaminen ja vähättelly ylipäätään ei ole tervettä hommaa. Oon myös joutunut miettimään sitä, miksi sitten oon joskus edes ajattelut itsestäni niin vähättevästi ja enkä pitänyt itseäni suunnilleen yhtään minään tai minkään arvoisena. Luulen, että ne kaikki kommentit ja päin naamaa saadut naurut lihavasta ulkomuodosta on syöneet itsetuntoa vähän liikaakin ja jollain tavalla vääristäneet minäkuvaani eli sitä, miten näen itse itseni. Jos minäkuva on kielteinen, ihminen ei usko itseensä eikä omiin kykyihinsä. Onneksi oon päässyt näistä asioista aika hyvin yli ja minäkuva on nykyään positiivinen ja itsetunto on terve. Varmasti ikäkin on tehnyt tehtävänsä. 

 

 

Eli jos nyt joskus sortuu niihin herkkuihin, niin ei se maailma siihen kaadu. Se miten suhtaudun tilanteeseen, ratkaisee sen miten homma jatkuu. Jos nyt kuvitellaan tilanne, että oon vaikka seuraavat neljä viikkoa pilkun tarkasti ruokavaliolla ja tuleekin tilanne että käsi sujahtaa sinne karkkipussiin ja syön puoli kiloa irtokarkkeja, niin en polje itseäni alimpaan helvettiin vaan palaan reippaasti ruotuun välittömästi sortumisen jälkeen enkä jää märehtimään asiaa sen enempää. Tehty mikä tehty, sinne meni puoli kiloa karkkia. Mutta toivottavasti tämmöstä tilannetta nyt ei tulis :D 

Uskon että päättäväisyydellä ja selkeällä suunnittelulla plus sillä motivaatiolla on vaikutusta siihen, miten niistä repsahduksista selviää. Ja nyt kun oon saanut ajan kanssa miettiä taas näitä asioita viimeisten kuukausien aikana, niin mulla on huomattavasti varmempi olo itsestäni ja siitä, että tavoite on saavutettavissa ja mahdollisten repsahdusten tullessa oon vahvempi mitä ne repsahdukset eli selätän ne mennen tulle ja palatessa. 

 

Nyt jälkeen päin oon huomannut, että keväällä kovasta yrityksestä huolimatta tämä nainen oli ihan kujalla enkä oikein pystynyt keskittymään tässä painonpudotusprojektissa olennaiseen. Tulosta olisi pitänyt tulla ja mielellään nopeasti, mutta kaikki perusasiat oli päin pyllyä niin mun painohan vaan jojoili koko kevään eli haluttua tulosta ei tullut. 

Keväällähän alottelin myös pitämään videopäiväkirjaa ja muutamia pätkiä tässä katsoessani en tiennyt olisko itkenyt vai nauranut. Oon vissiin ollut vähän väsynyt tiukan opiskelu- ja työrupeaman jälkeen... Video on leikelty versio alkuperäisestä, olkaas hyvät!

 

Aamusta liikkeelle

Tällä viikolla on ollut tavallista enemmän äksöniä ja onkin ollut sovittaminen että missä välissä käy salilla ja lenkillä. Alunperin ajattelin, että käyn iltaisin kun lenkillehän pääsee vaikka keskellä yötä ja salikin on auki ovikortilla puoleen yöhön asti. Nooo niitä muuttujiahan on tähänkin viikkoon mahtunut, mutta onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia. Aamulenkit on viime aikoina jäänyt vähemmälle, ainakin varsinaiset aamuaerobiset. Niin monenlaista mielipidettä niistäkin ja niiden hyödyistä painonpudotuksessa on tullut vastaan, että eipä tiedä enää mitä ajattelisi. Omalla kohdalla oon ajattelut, että teen niitä aina kun siltä tuntuu enkä ressaa niitä sen enempää. Mulla on kuitenkin tuo nelijalkainen nappinokka joka täytyy lenkittää niin hieman joutuu ottamaan prinsessankin tarpeet huomioon päiviä suunnitellessa ;) 

Aamulenkkejä oon tehnyt huomattavasti enemmän kuin sitä, mitä tein tänä aamuna...

Huomenta vaan!

Kello soi suht aikaisin ja siitä syystä, että suuntasin salille treenaamaan ennen työvuoron alkua. Salitreeni aamusta ei jostain syystä oo koskaan oikein ollut mun juttu, mutta tänään päätin antaa sille mahdollisuuden koska tosiaankin tämä viikko on mitä on. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea tämän naisen aamutreenit. Mutta kuten jo totesinkin, vuorokaudessa on 24 tuntia ja kyllä sitä johonkin väliin sen tunteroisen treenin saa puskettua jos oikeasti haluaa. Aamujakin voi helpottaa kummasti, kun laittaa illalla mahdollisimman paljon juttuja valmiiksi. Erityisesti sillon kun on vaikka esimerkiksi lähdössä sinne salille. Meikäläisen aamutreenit jäis ainakin väliin, jos en olis illalla pakannut laukkua valmiiksi :D Tänä aamuna mulla oli kaikki valmiina, mutta pikkusen alko lähtötilanteessa kiristään ja ääni muuttumaan kellossa kun mun lemppariponnari oli hukassa...ihan kauhee katastrofi ;) 

Salille on matkaa kotoa vajaa kaksi kilometriä ja se taittui tänä aamuna reippaasti kävellen. Aamusta paistoi ihanasti aurinko ja oli vaihteeksi hyvä ilma. Uudet lenkkaritkin tuli samalla ajettua sisään, hyvin kuluki! 

Torstait on näköjään mun epävirallisia välipunnituspäiviä, tänään oli pakko taas nousta aamulla puntarille. Oikein tyytyväinen olin lukemaan, paino laskee ja tässä painossa en oo ollut yli vuoteen. Motivaatio kyllä kasvaa sitä mukaa mitä vähempi se vaaka näyttää, niin paljon kuin oonkin sitä vaakaa kritisoinut. 

Hyvinpä nuo aamutreenitkin kulki kun takana oli kunnon yöunet ja lähti ajoissa liikkelle ettei tarvinut koko ajan kelloa kyylätä. Niin ja kyllähän se vaa'an lukema lämmitti mieltä. Sali jossa oon käynyt vuosia treenaamassa eli Fysiomotion, tarjoaa kaikinpuolin hyvät puitteet ja erityisen iso plussa juurikin siitä, että sieltä voi todellakin lähteä suihkunraikkaana ja kuivilla hiuksilla vaikkapa sinne töihin tai vaikka treffeille jos niikseen tulee (treffipyyntöjä voi laittaa sähköpostiin). Tästähän vois tulla tapa ja meitsistä aamuihminen!

-28 senttiä

Edistymistä painonpudotuksessa/kehonmuokkauksessa kannattaa ehdottomasti seurata muutakin kuin  puntarin avulla. Oon tainnut tästä ennekin kirjoitella blogissa, mutta tänään sain taas kerran todeta että se mitä vaaka näyttää on vaan numeroita. Vähän niinkuin ikäkin :) 

Oon melko säännöllisesti ottanut mittoja kropastani ja pistänyt Excel-taulokkolle ylös mittoja matkan varrelta. Pikkusen harmittaa, kun joitain vanhoja mittoja jäi vanhalle hajonneelle tietokoneelle. Siellä olis nimittäin ollut semmosia mittoja että niihin olis kiva tehdä vertailuja tänä päivänä! Onneksi mulla on kuitenkin hämäriä muistikuvia ainakin lantion ja mahan ympärysmitoista. 

Tänään pitkästä aikaa päätin taas mittailla enkä odotellut että senttejä olisi huimasti kadonnut kun viimeisen kuukauden aikana painokaan ei ole tippunut juuri yhtään. Vaikka senttejä lähtee yleensä nopeammin kuin kiloja, niin kyllä nämä kaksi asiaa kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Tammikuussa oon alkanut rustaamaan uusinta mittataulukkoa, harmi kun en ottanut kuvia tammikuussa pöhöttyneestä kropastani.

Maaliskuu 2015 ja nyt. Maaliskuusta tähän päivään senttejä on lähtenyt noin -12.

Laskin huvikseni, montako senttiä on lähtenyt tammikuusta ja yhteistulokseksi tuli -28 senttiä. Se on kyllä ainakin mun mielestä tosi paljon. Reilussa puolessa vuodessa multa ei kiloja ole kuitenkaan lähtenyt kuin jotain viis suunnilleen ja niidenkin kans oli tuo kevät vähän jojoilua. Eli mitäs tästä voi päätellä? Pienikin kilomäärä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu! Olo on niiiiiin paljon kevyempi kuin alkuvuodesta. Maaliskuussakin oli havaittavissa pientä pöhötystä ja muistankin olleeni tosi väsynyt ja huonovointinen. Muistan että salille lähtö oli välillä niin vaikeaa kun oma turvonnut olo teki kiukkuiseksi. Mutta kummasti se mieli oli ihan eri kun sieltä salilta lähti :) 

Eli suosittelen ottamaan mittanauhaa vaan kauniiseen käteen ja pistämään itelle ylös mittoja. Ihan vaan vaikka johonkin paperille tai hommaat vaikka itelles jonkun kivan nätin vihkon ja alat pitämään vaikka päiväkirjaa omasta projektista. Vois olla jopa hauskaa kirjottaa ihan päiväkirjaa omista fiiliksistä, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkistä jne. Itse kiireisenä ihmisenä oon todennut hyväksi videopäiväkirjan, vaikka en oo kovin montaa kertaa kuvaillutkaan. Muutama hauska pätkä kyllä löytyy, joita voi olla vielä kivempi katsella sitten taas kun seuraava välietappi on suoritettu. Yhden videopätkän laitan jossain vaiheessa tänne blogiin, odotahan hetki vielä Annika ;)

Onnistumisen tunteita oon saanut kokea tänä viikonloppuna parikin kertaa. Mitä tähän yhteen tärkeimmistä projekteistani eli painonpudotukseen tulee, niin oon selvinnyt koko viikon ilman niitä herkkuja kuten uhosin alkuviikosta. Viikonloppua odotin jännityksellä, koska sillon oon pitänyt herkkupäivän (tai kaks heh heh). Mutta eipä mulla pahemmin edes tehnyt mieli mässätä, pari kertaa kävi ajatus mielessä että no olishan se kiva vaikka edes vähän maistaa jäätelöä. Mutta jotenkin nyt on ollut niin "vahva" fiilis, kun kerta oon päättänyt että tällä viikolla en herkuttele niin sitten se on niin. Pieni juttu ehkä kun kyse yhdestä viikosta, mutta monta pientä juttua yhteensä on jotain isompaa. Öööh ompa jo sekavaa, mutta tarkoitin että itselle kannattaa välillä laittaa tiukemmat rajat niissä asioissa, joissa tietää olevansa heikko. 

Niitä lupauksia itselleen (ja ehkä lähipiirille) siitä, että nyt loppuu herkuttelu on melko helppo antaa. Mutta niitä kannattaa oikeasti aina miettiä edes pikkusen enemmän. Miksi lupaan näin? Mitä sillä lupauksella saavutan? Pelkkä lupauksen ääneen sanominen on vaan sanahelinää ja lupaus unohtuu helposti päivässä tai parissa kun ensimmäinen tiukempi houkutusten hetki tulee nokan eteen. "Nooh mää otan nyt vielä tällä kertaa, jos vaikka ens viikolla sitten taas yrittäs". Mutta jos oot yhtään vaivautunut miettimään lupaustasi, niin sen pitäminen tiukoissakin tilanteissa on huomattavasti helpompaa. Yleensä repsahduksesta seuraa pettymys. Kyllähän se harmittaa aina kun lupaukset petetään, ihan sama kuka on luvannut ja kenelle.  

Se miksi sitten itse teen lupauksen esimerkiksi siitä, että pidän jatkossa herkkupäiviä/hetkiä harvemmin kuin kerran viikossa? Siksi että mulla on tavoite ja päämäärä. Siihen kuuluu ainakin normaali paino ja hyvä kunto. Haluan myös alkaa taas harrastaa juoksemista. Haluan pysyä myös jatkossa taas terveenä. Tuossahan tuli jo  monta, mutta on myös muitakin mutta nuo jo pelkästään on tarpeeksi riittäviä syitä. Silloin kun on tavoite ja päämäärä ja oot miettinyt asiaa sekä tehnyt "sotasuunnitelman" niin sen jälkeen jää tehtäväksi se työ. Ja yks työ on se lupausten pitäminen. Tulee ihan satavarmasti eteen niitä tilanteita, että mun tekis mieli työntää pää sinne työpaikan jäätelöaltaaseen ja vetää ne kaikki jäätelöt naamaan. Mutta jos ei oo herkuttelun aika, niin sitten sinne ei sukelleta :)
 

Ens viikonloppuna oon luvannut sitten ottaa rennommin ja suoda itselleni yhden vapaamman päivän, mutta sitten taas homma jatkuu. Ja jos yhtään tuntuu, että seuraavaa herkkupäivää ei tarvi suunnitella, niin se päivä olkoon sitten kun siltä tuntuu (esim. ens jouluna...MUHAHAHHAAH niin varmaan). Mutta herkkuhetkinä en mieti sen kummemmin näitä asioita, vaan ihan luvan kanssa nautiskellen vedän herkut tyytyväisenä naamaani. Elämästä pitää kuitenkin nauttia eikä näissäkään hommissa saa pipo olla liian tiukalla. 

Videopostaus nro. 2 eli ajatuksia ruokahommista

Julkaisin tänään mun Facebook-sivustolla (Neenulife) pienen videopätkän, joka oli tarkoitus laittaa myös tähän, mutta onnistuin sen jo puhelimelta poistamaan. Video meni lyhykäisyydessään niin, että kerroin ruoanlaittosuunnitelmistani ja siitä, että laitan blogiin ajatuksiani ruokahommista. Oon siis harrastellut meal prepiä aika kauan, toki sillon kun on ollut "alamäki" eli joku huonompi aika menossa, niin on kyllä jäänyt tällä emännällä etukäteiskokkauset väliin, myönnetään :D 

Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä hieman ehkä taas sekavaa settiä videon muodossa olkaapas hyvät: 

Edit: Videolla en tainnut mainita, että heitän valmiisiin ruokapäniköihin myös ne kasvikset :)

No mutta hei!

Taas bloggailu jäänyt, perinteisesti vois jotain kirjoitella näin parin kuukauden tauon jälkeen :D Kuten aikaisemminkin oon todennut, tästä ei meinaa tulla säännöllistä koskaan kun on niin monta rautaa tulessa. Mutta kirjotellaanpas taas kun aikaa on ja innostusta kirjoittamiseen :) 

Ihan mukavasti menee. Keväällä tosiaan sain taas otettua ryhtiliikettä näissä laihdutushommissa ja vaaka onkin siitä asti hiljalleen näyttänyt pienempiä lukemia. Mitään suuria muutoksia ei ole peilikuvassa tapahtunut, suurin muutos on tullut ehkä siinä, että ylimääränen pöhö ja nesteet on lähtenyt. Ruokavalion siistiminen on ollut tosi vaikeeta pitkän syönmitäsattuutekemäänmieli-putken jälkeen. Kevät menikin oikeestaan siinä motivaation hakemisessa ja "kuivaharjotellessa". On tää homma niin paljon enempi korvien välistä kiinni ja sen kyllä tajuaa aina vaan paremmin. 

Paino on jojoillut parin kilon väliä pitkin kevättä, mutta nyt kesällä oon saanut sen paremmin laskuun. Puntarille hyppään kerran tai pari viikossa ja koitan olla ressaamatta lukemia sen kummemmin. Maltti se on valttia, niin kärsimätön ihminen kuin olenkaan... 

Pt:n tekemän ruokavalion noudattaminen on nyt mennyt tosi hyvin, herkkupäiviä oon pitänyt kerran viikossa. Salitreenit sujuu paremmin ja säännöllisemmin kuin aikohin plus lenkkeilykin tuntuu hyvältä. Kaiken kaikkiaan koko homma on alkanut pitkästä aikaa rullaamaan oikeesti hyvin. Enää ei tunnu semmoselta väkisin vääntämiseltä, "kun mun nyt vaan pitää laihduttaa ja reenata ja syyä fitnessruokaaaa!". 

Löysinpäs tuossa joku aika sitten työpaikan koneelta vanhoja kuvia firman bileistä... Aattelin aluksi että oonkohan vieläkin tuon kokonen, kun on vähän tullut lipsuttua viime aikoina. No mutta enpä kyllä taida olla, tästä taas jatketaan :)

 

 

Ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen

Ensimmäinen viikko Ms. Fitnessiä takana, vaaka näytti aamulla reilun parin kilon pudotusta viikossa! Yleisesti ajatellen koko viikko meni ihan älyttömän nopeasti. Koulu alkoi ja töissäkin tuli oltua viikonloppu. Paljon kaikkea uutta ja jännää. Onneksi oon kerennyt suht hyvin nukkua ja levätä, paitsi yhtenä yönä työvuorojen välissä ehti nukkua vain neljä tuntia. Levon merkityksen ymmärtää aina vaan paremmin. 

Uutta ruokavaliota aloin noudattamaan heti maanantaina. Ruokaa on tosi paljon, alkuviikosta tuli oltua suorastaan ähkyssä. Aineenvaihdunta oli kieltämättä hieman jumissa ja ajoittain oli jo melko "tukkoinen" olo vai mitenkäs sen nätisti ilmaisisin ;) Loppuviikosta kuitenkin aineenvaihdunta alkoi toimia oikeenkin hyvin ja olo keveni heti kertaheitolla, turvotuskin oli poissa. Ruokavalio on pitkältä samantyylinen, mitä aikaisemmin on tullut noudatettua. Muutamia juttuja tehdään nyt eritavalla ja näköjään pienilläkin asioilla saa mukavaa vaihtelua. Minkäänlaisia ruokakuvia en oo muistanut ottaa, enkä luonnollisesti tarkemmin ruokavaliosta voi blogissani kirjoitella. Mutta kyllä se niin on, että puhdas ruoka naisen tiellä pitää! Ja miksei miehenkin ;) 

Treeniohjelmasta tein vain kahtena päivänä treenit, tällä viikolla lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että teen kaikki neljä. Aerobista tosin tein puolet suosituksista enemmän, johtuen luonnollisesti siitä, että mulla on tuo nelijalkainen joka tarvii lenkkeilyä. Kaikkinensa ekasta viikosta Ms. Fitnessiä jäi tosi hyvä ja luottavainen fiilis. Ryhmän tuki on tosi kannustavaa, Facebook-ryhmässä on vilkasta keskustelua ryhmässämme. Se että tavoitteessa ei tarvi olla ensi viikolla eikä ensi kuussa vaan puolen vuoden päästä, tuo ainakin mulle motivaatiota. Tämmönen pitkäaikaisempi projekti tuntuu paremmalta kuin muutaman viikon tiukat puristukset. 

Sitten vähän aiheen vierestä: Kävin huollattamassa ripsiäni Parturi- Kampaamo Marilynissa entisellä koulukaverillani Terhillä. Tähän asti olen käynyt toisella ripsienlaittajalla ja mulla on ollut klassiset ripsienpidennykset. Klassisiin ripsiini oon ollut todella tyytyväinen, mutta välimatka ja aikataulujen sovittaminen kävivät sen verran haasteellisiksi että päätin vaihtaa ripsienlaittajaa. Lisäksi volyymiripset on houkuttanut jonkin aikaa ja halusin vaihtaa niihin. Mulla oli ajatuksena vielä pari viikkoa sitten, että pitäisin hieman taukoa ripsienpidennyksistä. Arki on kuitenkin nyt niin kiireistä, että päätin kuitenkin helpottaa aamujani. 

Ms. Fitness 4

Noniin! Täällä ollaan jo kohta viikko vedetty Bodycampin Ms. Fitness IV:n parissa! Hyvin on mennyt tähän asti ja tämä vaikuttaa lupaavalta. Ainut asia, mikä aluksi ehkä vähän harmitti, oli se että ruokavalio- ja liikuntaohjelmat tulivat nähtäville vasta maanantaina kun homma alotettiin. Olisin toivonut että ne olisi ollut nähtävillä jo esim. perjantaina, jotta ehti hommata kaikki tarvittavat raaka-aineet ruoanlaittoon. Mutta kävin ruokakaupassa perjantaina ja osti suunnilleen samoja ruoka-aineita, joita oon aikaisemminkin painonpudotuksessa käyttänyt ja joita osasin aavistella ruokaohjelman sisältävän. 

Valmistin heti maanantaina ison satsin ruokaa valmiiksi ja annoksia tuli muistaakseni yhteensä viisi. Eilen tein taas lisää ruokaa useammaksi päiväksi. Oon aina aatellut, että oon huono ton "meal preppauksen" suhteen, mutta sehän helpottaa kyllä tosi paljon varsinkin nyt kun kiirettä pitää. Eväiden kuskaamisessa kouluun ei ole mitään hankalaa, muutakuin nappaa aamulla lähtiessään eväsrasian laukkuun! Jos siis muistaa ;) 

Ruokamäärä nyt ensimmäisessä ruokavaliossa on todella runsas, oon välillä ollut suorastaan ähkyssä ja miettinyt miten jaksan enää iltapalaa. Tänään oon ensimmäistä kertaa tuntenut nälkää, mutta siihen on kyllä syy. Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja saliohjelmani on nelijakoinen. Ensimmäinen treeni vaikutti oikeinkin mukavalta ja meni ilmeisesti perille kun sen verran hellänä on paikat vieläkin. Kaikinpuolin mulla on todella luottavainen mieli itseni ja tän ohjalman suhteen, puoli vuotta on hyvä aika tehdä muutoksia. 

Ihan hyvä fiilis!

Viikonloppuna vietin vielä "rokuliviikonloppua" eli söin aivan kaikkea mitä mieli teki ja mistä kerkesin vielä nauttia. Lisäksi kävimme tyttöjen kanssa viettämässä Venetsialaisia Kalajoella eli juhlimassakin tuli vielä käytyä. Sunnuntaina tunsin olevani niin paisunut, että olin jo täysin valmis luopumaan kaikista herkuista. Vaikka maanantaina pöydällä kummitteli vielä irtokarkkipussi, ei käynyt mielessäkään ottaa ensimmäistäkään, mua suorastaan ällötti! (?!). 

Odottavan aika on pitkä!

Parin kuukauden jännitys loppuu ihan kohta, enää viis tai oikeestaan neljä päivää Ms. Fitnessin alkuun. Käyn vähintään kerran päivässä tarkastamassa profiilistani, että jokos ohjelmat olis tullut, mutta ei vielä. Jotenkin tuntuu tosi hyvältä alottaa tämä projekti, oon saanut ihan tarpeeksi nyt hengähtää näistä hommista. Muutenkin nyt kun koulu taas alkaa ja on syksy, niin kaikki uudet kuviot tuo vähä piristystä arkeen. 

Viimestä täyttä työviikkoa viedään!

Pakko tehdä tunnustus: vaikka oon pyrkiny arkisin pysymään ruodussa ruoan suhteen, on tää viikko menny vähä lörinäksi. Jotakin tämmöstä tosin osasin itseni tuntien odottaa. Eli oon siis pikkusen joka päivä pistänyt poskeeni jotain "kiellettyä". MUTTA! Ihan vaan siihen vedoten, että ens viikosta lähtienhän mä en saa syödä enää mitään hyvää ;) Joo tiiän että on taas selittelyn makua, koska munhan on tähän asti pitänyt herkutella vaan viikonloppusin. Mutta enpä ota tästä ressiä, jos tää viikko menee vielä löysemmin. 

2007

7/2013

8/2014

Kuten ylläolevista kuvista näkee, on muutosta tullut parempaan suuntaan vaikka nyt paino on taas ollut nousussa. Mutta peliähän ei ole vielä menetetty. Pari viikkoa sitten aloin katselemaan koneelta kuvia viime kesältä ja kieltämättä kauhistuin. En muistanut kuinka hyvälle mallille viime kesänä tämän homman jo sain, enkä voinut olla ajattelematta minkälainen peilikuva olisi nyt, jos olisin jatkanut samaan malliin... Noh, matka jatkuu. Nyt lähen naposteleen irtokarkkeja ja viemään koiran iltapissalle :D