Pienin askelin eteenpäin

Vielä vuosi sitten ja viime kesänäkin, mulla oli niin sanotusti hyvä draivi päällä treenirintamalla sekä yleensäkin elämäntavat oli hyvällä mallilla. Syksyllä alkaneen sairasteluputken jälkeen tuli jalan loukkaantuminen ja myös muita treeni-intoa vieviä mutkia matkaan. Syksy ja loppuvuosi meni kaikkinensa melko sumussa, mutta onneksi se on nyt taakse jäänyttä aikaa ja siitä selvittiin. Elämään kuuluu niitä alamäkiä mutta onneksi myös näitä ylämäkiä :)

Viime kesältä vielä tyytyväinen muija :) 

Kun oli pikkuhiljaa alkanut lipsumaan asia kerrallaan terveellisemmistä elämäntavoista, oli aina vain vaikeampaa palata entiseen, vaikka tiesi että se on paaaaljon parempi. Jossain vaiheessa mulla oli ihan kauhea sokerikoukkukin päällä ja mietin jo välillä, että tarviikohan tässä jo ammattiapua :D Onneksi ei sentään.

Viime syksynä tunsin myös olevani epätyytyväinen moneenkin elämäni osa-alueeseen ja tuli mietittyä, mitä voisin tehdä jotta elämä tuntuisi pikkuisen keveämmältä. Mitään dramaattista ei näihin ajatuksiin liittynyt, ehkä jotain kolmenkympin kriisiä oli vain havaittavissa. Kovat pohdiskelut ja stressi esim. keskeneräisistä jumittavista opinnoista pisti sen verran mielen koville, että uniongelmat astuivat jälleen kuvioihin. 

Väsymys ja stressi ovat pahimpia vastuksia, kun halutaan pudottaa painoa ja saada kroppaa kuntoon. Vaikka pääpiirteittäin sain pidettyä syömiset jollain tasolla kurissa, niin jatkuvasti teki mieli kuitenkin muntata herkkua kitusiin. Aina löytyi hyvä syy ostaa karkkia tai keksipaketti milloin ketutukseen, ahistukseen tai vaikka sitten ihan sen kunniaksi että oli pitkästä aikaa parempi päivä! Voi hyvää päivää...

Vuoden vaihteen jälkeen aloitin uudet opiskelut ja samalla päätin myös, että nyt loppuu märehtiminen. En kuitenkaan ajatellut tehdä tällä kertaa virhettä, joka kyllä sopisi luonteelleni kuin nenä päähän. Eli hetimullekaikkinyt ja mielellään kaikki ylimääränen läski sais lähtä alle viikossa ja tilalle pitäs tulla lihaksia samantien. Päätin edetä rauhallisesti ja pienin askelin, laittaa asia kerrallaan homman kuntoon. 

Perussettiä :)

Vaihtoehtona oli pasta tai salaatti...ehkä melko rasvaista mutta parempi kuitenkin kuin pasta, tässä tilanteessa :)

Kun koulu nyt tammikuussa alkoi, tuli päivärytmiin enemmän säännöllisyyttä pitkään tehdyn vuorotyön jälkeen. Tykästyin uuteen opinahjooni ja koko uuteen alaan niin paljon, että koko elämänlaatu tuntui kohenevan rytinällä. Uniongelmatkin alkoivat väistyä hiljalleen ja ei tämä elo enää niin kurjalta tuntunutkaan. 

Aamupuurosta ja raejuustosta en ole luopunut missään vaiheessa!

Säännöllinen päivärytmi ja hyvin nukutut yöt saivat sen verran piristymään, että alkoi kummasti kiinnostaa taas se, mitä suuhunsa laittaa. Kaupasta on alkanut hiljalleen tarttua mukaan tuttuja ja turvallisia ruokia, ihan niinkuin hyvinä vanhoina aikoina :) Valintatilanteessa valitsen taas mielummin sen keveämmän vaihtoehdon ja eikä enää ole hälläväliä asennetta, jolla tekee hallaa itseään kohtaan ja vain pahentaa oloaan. Pientä hiomista tietenkin vielä on, mutta en halua olla liian ankara itseäni kohtaan. 

Kouluruokaa :)

Vaikka loukkaantuneella jalalla pystyi jo joulun aikaan kävelemään normaalisti, ei pidemmistä lenkeistä tai kyykkäämisestä tullut yhtään mitään. Muutaman lenkin koitin tehdä, mutta joka kerta tuli takapakkia eli turvotus ja kipu palasivat. Kerta toisensa jälkeen olin kovasti lähdössä salille, kyllähän siellä pystyy treenaamaan vaikka nilkka on paskana. Mutta ei vaan huvittanut, ei kertakaikkiaan. 

Nyt kun uni, lepo ja ruokavalioasioiden suhteen on löytynyt jonkinlainen kultainen keskitie, on aika panostaa viimeisimpänä muttei vähäisimpänä sitten siihen liikuntaan. Jalka on saanut parantua kevään aikana enkä ole sitä ns. turhaan rasittanut. Jonkin verran ollaan nyt kevään edetessä lenkkeilty ja olen jopa kerran tai pari hölkännytkin. Edelleenkään jalka ei ole täysin kunnossa ja voi olla, että se ei tuosta paljon kummemaksi tule...

 

Uskon, että kyllä tämä tästä taas lähtee rullaamaan. Eipä tästä oikeen ole suunta kuin ylöspäin. Kyllähän se harmittaa, että kunto on huonontunut ja kiloja on tullut takaisin mutta eipä homma paljon märehtimällä parane. Vielä kun sais taas poltteen salitreenamiseen...se on kuitenkin ollut mulle mieluinen on/off-harrastus vuosikausia. Sen verran oon jo saanut asiaa liikkeelle, että oon ostanut uuden treenikassin ja smartshakerin :D Niin ja tein Fitnesstukkuun tilauksen, jonka pitäis tulla tällä viikolla. Että kyllä tämä tästä ;)