Lapsettomuus

Ajattelin pienen blogihiljaisuuden jälkeen aloittaa niinkin kevyellä aiheella kuin lapsettomuus. "Kyllä sinäkin sitten ymmärrät kun sulla on lapsia!". Onneksi tuota lausetta ei ole tarvinut kuulla nyt ihan hetkeen, mutta eipä ole montakaan viikkoa kun puolituntematon ihminen totesi hieman samansuuntaisesti. "Semmosta se kato on kun on lapsia". 

Tokikaan näiden lauseiden takana seisovat eivät välttämättä tarkoita sanomisillaan mitään pahaa, mutta aika usein äänensävy jolla asia ilmaistaan, kertoo jo aika paljon. Tietysti lapsen saaminen ja vanhempana oleminen on varmasti todella hienoa, sitä en tietysti kiellä. Ja sitä millaista vanhemmuus on, ei voi tietysti tietää ellei ole koskaan lasta saanut. Senkin minä ymmärrän. 

Hymypoikaa jälleen naurattaa <3 Kuva Anna Hyvölä 

 

Jos nyt hieman kärjistää asiaa, tuntuu joskus että joidenkin vanhempien mielestä ne joilla ei ole lapsia, eivät tiedä elämästä mitään. Valitettavasti olen parikin kertaa kuullut ja nähnyt omin korvin ja silmin kun joku toteaa aivan suoraan että "Ei sitä kyllä elämästä tiiä mitään ennenkuin on saanut lapsia". Ihan uskomattoman hullu toteamus, mun mielestä. Voihan se tietysti päteä tämän sanoja omalla kohdalla, mutta en lähtis kyllä todellakaan yleistämään. Täytyy olla melkoisen kapeakatseinen eikä todellakaan tiedä elämästä mitään, jos näin ajattelee. Mutta onneksi nämä tilanteet ovat äärimmäisen harvinaisia. 

Lapsettomuutta on niin tahatonta kuin vapaaehtoista. Kaikki eivät välttämättä edes halua lapsia ja sitä on yllättävän monen vaikea ymmärtää. Ne joille lapsien hankkiminen on elämän tarkoitus ja perheen perustamisesta on haaveiltu jo nuoresta asti, vapaaehtoista lapsettomuutta on vaikea ymmärtää. Joskus kuulee, että monen nuoren naisen haaveammatti on äiti. 

No sitten kun on näitä ihmisiä, jotka päivittelevät meille lapsettomille näitä omia elämänviisauksiaan, ovatkohan he koskaan ennen sanallisen arkkunsa avaamista miettineet miksi tällä tyypillä ei ole lapsia? 

1. Jos oletetaan että kaikki tietää mistä vauvat tulee, tietää myös mitä vauvan tekemiseen tarvitaan. Niin, siihen tarvii ainakin perinteisin keinoin leipoessa kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä (jos ihmislasta ollaan tekemässä). Jos sitä toista sopivaksi todettua osapuolta ei ole sattunut löytymään eikä lasta halua hankkia yksin tuloksena on lapsia yhteensä 0. 

2. Henkilökohtainen syy. Tämä voi olla vaikka ihan vaan sellainen, että ei yksinkertaisesti tunne lapsen hankkimisen olevan "oma juttu". Kenenkäänhän ei ole pakko hankkia lapsia, sitä ei ole missään laissa määrätty. Toisilla vaan ei tule vauvakuumetta eikä tunnu siltä, että biologinen kello tikittää kuin aikapommi, missään vaiheessa. Voi myös olla, että ihmisen elämässä on tapahtunut asioita, jotka vaikuttavat päätökseen olla hankkimatta lapsia. Jotkut sairaudet voivat itsessään aiheuttaa lapsettomuutta, mutta joskus jonkun sairauden kanssa elävät eivät halua juuri sairautensa vuoksi lapsia. Myös erilaiset traumaattiset kokemukset elämän aikana voivat vaikuttaa. Esimerkiksi jotkut traumat voivat lääkärin mukaan laukaista psyykeeseen liittyviä oireita oman biologisen lapsen saamisen jälkeen. Näitä henkilökohtaisia syitä olla hankkimatta lapsia on varmasti yhtä monta, kuin tämän päätöksen tehneitä henkilöitä on. 

3. Voi myös olla, että luontoäiti pistää jollakin tavalla vastaan. Periaatteessahan homman pitäisi olla yksinkertainen, oikea ajoitus ja eiku peitto heilumaan ja simbsalabim paksuna ollaan! Aina ei välttämättä mene kuin elokuvissa. Vaikka peittoa heiluttelis aamusta iltaan kuukauden jokaisena päivänä kuukaudesta toiseen, ei haikaraa välttämättä näy. Meillä naisilla syitä voivat olla esim. häiriöt munasarjoissa ja ennenaikainen munasarjojen toiminnan hiipuminen (eli munasarjat "lopettavat toimintansa"). Myös munasarjat voivat olla "tukossa" erilaisten kasvaimien vuoksi. Sitten voi olla myös, että raskaaksi tuleminen on suht helppoa mutta jostain syystä raskaus päättyy keskenmenoon kerta toisensa jälkeen. 

Siinäpä nyt ainakin joitain syitä, varmasti on monia monia muitakin enkä todellakaan ole asiantuntija aiheessa...tai no ehkä vähän ;) Pointtina tässä oli kuitenkin se, että joskus nämä ei edes loukkaaviksi tarkoitetut kommentit voivat tuntua todella pahalta. Varsinkin jos lapsettomalla on hieman "surkeampia aikoja" eli aihe on henkilökohtaisessa elämässä pinnalla. 

Omaan lapsettomuuteeni on useita syitä ja niistä on osa juurikin nuita, joita yllä luettelin. Ne mitä ne ovat, en lähde sen enempää erittelemään. Reilu viikko sitten olin Tampereella ja tapasin vihdoin veljen poikani. Minusta on siis hiljattain tullut ensimmäistä kertaa elämässäni täti. Tottakai rakastin tätä pientä ihmistä jo ennenkuin hän oli saapunut äitinsä masusta tänne maailmaan, mutta kyllä se sydämen pakahduttava onnen ja rakkauden tunne tätä pientä miestä kohtaan oli aivan uskomattoman voimakas. 

Tämä vierailu tietysti nosti pintaan ajatuksia ja tunteita, joita olen lapsettomuuteen liittyen käynyt läpi elämäni aikana. Täytyy myöntää, että viimeisenä yönä ennen kotiin lähtöä ajattelin asioita pitkälle yöhön ja tunsin olevani aika hukassa aiheen kanssa. Pää oli ehkä hieman pyörällään vielä monta päivää kotiin saapumisen jälkeen. 

Aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta yksi asia on ainakin varma:

 
"Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, niin minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin. Minä sinua vaan" 

Maailman rakkain täti kultapoika <3 Kuva Anna Hyvölä