Kevyttä kesäruokaa ja banaanijäätelön testausta

Vaikka ravintola-alalla olen jo kymmenisen vuotta ollut, en voi vieläkään sanoa loistavani keittiön puolella. Mutta oonkin aina toiminut enemmän tarjoilupuolella, mikä on ehdottomasti enemmän meikäläisen heiniä. Mun motto keittiössä on aina ollut lähinnä "nopeasti ja helposti". En erityisemmin jaksa hifistellä tai seisoa tuntikausia kokkailemassa seitsemän ruokalajin illallista. Saattaa mulle ehkä kerran tai kaks vuodessa iskeä joku inspiraatio ja saatan kokeilla jotain uutta...tai sanottasko kerran kahdessa vuodessa :D 

Osaan toki valmistaa ihan perusruokia, joita on meillä lapsuudessa kotona tehty ja äitin opastuksella oon ne oppinut tekemään. Eli puuroa ja pottuja en polta pohjaan ja jauhelihankin osaan paistaa. Kanafileen tosin opin vasta nyt paistamaan pannulla niin, että se jää meheväksi eikä kuivaksi kengän pohjaksi eli vanhakin oppii uusia temppuja vielä! Oon joskus puolileikillään heittänyt, että ehkä on ihan hyvä ettei mulla oo miestä eikä lapsia kun ne kuolis nälkään. Äiti kyllä kumos tämän väitteen ja ehkä se nyt ei ihan niinkään tosiaan olis. Leipominen on se mikä multa luonnistuu keittiön puolella huomattavasti paremmin ja josta tykkään. Taisin tykätä joskus vähän liikaakin ;) 

Tämän kevään aikana oon pikkasen enemmän innostunut ruoan valmistamisesta ja uusien juttujen kokeilusta. Vieläkin pidän suhteellisen iisin ja simppelin linjan, mutta oon ihan asiasta tehden tutustunut eri ruokasivustoihin ja jopa paria alan kirjaakin tuli tuossa taannoin selattua. Nyt kesällä on enemmän aikaa miettiä ja suunnitella plus käyttää aikaa kokkailuun, kun on vain työt ja oppari. Syksyyn mennessähän mä osaan varmasti jo käden käänteessä valmistaa parempiakin dinnereitä ja voin nauttia niistä sitten talvipimeällä opiskelujen ja työn oravanpyörässä...se jää nähtäväksi. 

Nyt kesällä on tullut syötyä tosi paljon ihanan raikkaita ja tuoreita kasviksia, tuntuu että niihin on tullut suorastaan himo ja se jos mikä on hyvä himo! Ainakin jos vertaa vaikka karkkiin ;) Tähän aikaan vuodesta on todella hyvin saatavilla tuoretta kotimaista herkkua pöytään ja vielä naurettavan edullisesti joten nauttikaamme niistä. 

Peruna on myös löytänyt tiensä mun keittiöön taas; uusia pottuja, bataattia ja uuniperunaa on tullut syötyä kesän aikana. Peruna taitaa olla yks ikuinen kiistelyn aihe eli kannattaako sitä syödä vai ei. Joskus olin pari vuotta syömättä perunaa (karppasin sillon), mutta mulle se sopii kuitenkin huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi pasta jonka taas oon jättänyt paljon vähemmälle. Eli hiilaria kasvisten ja hedelmien lisäksi nautin perunan ja riisin muodossa unohtamatta aamupuuroa. 

Maustekaapin sisältökin on kasvanut tässä huushollissa kevään aikana ihan kivasti ja edelleen etsin uusia vaihtoehtoja maustamiseen. Jauhelihakin saa potkua ihan vaan tomaattimurskasta ja pippurista eikä turhia kaloreita tule. 

Oon päässyt aika hyvään ruokarytmiin, vaikka vuorotyötä teenkin ja työvuorot on vaihtelevan pituisia ja ne voi alkaa joko aamuvarhain, puolen päivän aikaan tai iltapäivällä. Mutta hyvä suunnittelu ja ruokien etukäteen valmistelu on se, mikä pitää tämänkin naisen kaidalla polulla. Ruoan laadun parantaminen takaisin siihen parempaan on kyllä antanut uutta potkua muutenkin koko elämän laatuun. Kyllä se vaan on niin, että olet mitä syöt. 

Ikuisena herkkuperseenä ja sokeriholistina mun on tietysti pakko saada välillä jotain makeaa hyvää. Tämä kesä on kyllä paha, koska oon ihan hulluna jäätelöön! Ja meillähän on tietysti töissä saatavilla jäätelöpalloja, pehmistä ja pirtelöä... Voisin syödä jäätelöä ihan joka ikinen päivä, mutta se ei nyt oikein käy. Onnekseni löysin netin ihmeellisestä maailmasta yhden hyvän jäätelöhimon taltuttajan, joka taitaa olla tämän kesän hitti. Eli kyseessä on banaanista valmistettava jäätelö. Myönnetään, että aluksi olin hieman skeptinen mutta eilen Leenan kokeilevassa keittiössä kokeiltiin jäätelöhimoon banaanijäätelöä.

No nyt tulee sitten konkreettinen esimerkki mun keittiötaidoista: Olin siis ohimennen Facebookkia selatessa huomannut tämän ihanaisen banaanijäätelön reseptin, mutten sen kummemmin ohjetta lukenut missään vaiheessa... Eilen kärsin ihan järkyttävästä jäätelöhimosta ja iltasella kotona päätin että nyt on testattava banaanijädee tai tuun hulluksi. No en tässäkään vaiheessa vaivautunut kaivamaan tarkempaa ohjetta vaan löin reteesti pari banaania pakkaseen. Kuorineen päivineen. Siellä ne köllötteli pari tuntia kun otin vähän lepiä työpäivän jälkeen. Sitten koitti hetki kun ajattelin alkaa tositoimiin ja sen verran muistin, että banskut lyödään blenderiin. 

Päätin nöyrtyä katsomaan ohjetta ja mitäs siinä lukikaan "Kuori ja pilko banaanit kulhoon ja laita pakastimeen, mielellään vuorokaudeksi". Raavin siinä hetken päätäni ja mietin että niin, mulla on kaks jäistä banaania tuolla pakkasessa...mitenhän saan niistä kuoret irti ja niin pois päin. No onneksi bannaanit ei ollut kerenneet kovinkaan jäätyä vaan olivat lähinnä kohmeisia. Kuoret irtosi suhteellisen helposti ja sain kuin sainkin ne blenderiin. Laitoin sekaan jäisiä mangokuutioita, joita sattui löytymään pakkasesta. Näin sain mun jäätelöstä edes hitusen jäisempää kun banaanit ei tosiaan kovinkaan jäiseksi ehtineet. Eli ei mennyt ihan niinku Römsöösä, mutta yllättävän hyvää oli ja vielä jopa helpotti jäätelön tuskaa. Ens kerralla sitten ohjeen mukaan ja vois vähän jopa hifistellä eli kokeilla maustaa esim. vanilja-aromilla. Äiti yritti tyrkätä Tuplaansa, mutta en tietysti huolinut vaan nautiskelin oman herkkuni.

Harjoitus tekee mestarin siis tässäkin asiassa. Kyllä musta vielä hyvä kokki kehkeytyy! Pääasia on nyt, että pysyy pääsääntöisesti monipuolisessa ja terveellisessä ruokavaliossa, joka tukee jaksamista ja hyvinvointia jokapäiväisessä elämässä. Ilman turhaa hifistelyä ja kikkailua, koska se ei nyt vaan taida olla mun juttu ;) Kai se nopea ja helppokin voidaan saada maistuvaksi? 

Ruoka-aiheesta sitten liikuntaan ja siihen, kuinka ihanaa tää kesä on! Vaikka välillä sataa, niin onneksi kuitenkin aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Ollaan lenkkeilty nyt enemmän kuin koko viime talvena yhteensä, tietysti jalan vamma rajotti tosi paljon mutta onhan se ulkoilu vaan eri mukavaa kesäisin. Nilkka on parantunut jo melkein entiselleen, pientä ärtymisen merkkiä on tosin nyt alkanut tulla jos on tehnyt pidempiä lenkkejä monena päivänä peräkkäin. Ei vaan malttas olla lähtemättä ulos varsinkaan jos aurinko paistaa! Pyöräilyäkin on tullut harrastettua ja se on nilkalle ja muutenkin nivelille vähemmän kuormittavaa liikuntaa. Jatkuispa tämmöset kelit vaikka lokakuulle asti! 

 

 

Tunnesyöpön motivaatiomaanantai

Viime viikolla koeteltiin tämän naisen päätä. Uudestaan iskenyt flunssa ja epäilyt keuhkoputkentulehduksesta tai keuhkokuumeesta tarkoittivat tietysti sitä, että liikkumaan ei päässyt ja projekti "Lellu bikinikuntoon" seisahtui jälleen. Ja sairastelut tarkoittaa monesti omalla kohdalla myös takapakkia... Nyt kun flunssa iski uudestaan, yritin aluksi pitää mielen kuitenkin positiivisena ja ajaltella että kyllä tämä tästä taas menee ohi. Kuitenkin mulle iski pienimuotoinen ketutus, koska tähän sairasteluun on mennyt jo yli kuukausi.

Kuten oon aikasemmin todennut, kun flunssa iskee niin tuntuu täysin mahdottomalta pysyä ruokavaliolla jota noudatan muuten normaalisti. Ruokahalu on kadoksissa ja jos joku maistuu, niin se ei todellakaan ole rahka tai kanariisikasvissörsseli siitä muovikiposta. Aamupuurosta raejuustolla en tosin luovu vaikka olisin pää kainalossa. 

Myöskään aamukahvista ei luovuta, koskaan.

Oon perus tunnesyöppö nainen. Aina jos ahdistaa niin silloin lohdutusta haetaan ruoasta ja yleensä vielä niistä perkeleen herkuista. Montakohan kertaa sana HERKKU on kirjoitettu tässä blogissa?! Olisko blogin parempi nimi Herkkulife :D No kuitenkin jostain syystä menneellä viikolla mun mieleen on noussut joitakin asioita, jotka edelleen saa mut jollain tasolla jopa ahdistumaan. Ne on asioita jotka jo oon oppinut hyväksymään, mutta silti aika-ajoin niitä mietin ja kysyn että miksi on niin? Ja miksi ei vois olla toisin? 

Mamman rakas pusutyttö <3

Oon myös sitä sorttia, joka melko helposti meinaa jäädä rypemään siinä ketutuksessa. Mutta luojan kiitos oon oppinut että se ei todellakaan kannata! Silloin jos ottaa päähän ja ahdistaa, niin asioille pitää tehdä jotakin. Ja jos niille ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään, niin ne vaan täytyy hyväksyä sellaisina kuin ne on. 

Voin myöntää, että viime viikko meni tosi heikosti syömisten osalta. Oikeita ruokia jäi väliin ja niitä korvattiin herkuilla. Onneksi koko ajan tiedostin mitä teen ja tiesin että hommasta seuraa hyvin todennäköisesti painonnousua. Mutta en alkanut stressaamaan asiasta, vaikka tiesin että en valinnoillani edistä tavoitteisiini pääsyä. 

Vaikka menneet viikot ja varsinkin edeltävä viikko on mennyt vähän hunningolla, niin peliähän ei todellakaan ole vielä menetetty. Elämässä tulee pieniä ja isoja vastoinkäymisiä eikä niistä passaa lannistua. Kyllä tuossa edeltävällä viikolla jossain vaiheessa tuntui, että mistään ei tuu mitään. En kyllä tiedä mistä moinen ajatus, ehkä tämä naisena oleminen on välillä vähän tämmöstä ;) 

Nyt kun alkaa tuntua siltä, että sairastelut on taas sairasteltu niin oon tänään koittanut koota itseäni ja ajatuksiani, palautella mieleen että mikä mua motivoi jatkamaan. Koko homma on kuitenkin pitkälti kiinni omasta motivaatiosta ja asenteesta. Negatiivisuudella ei saavuta yhtään mitään, millään elämän osa-alueella. Pitää uskoa itseensä ja päämääräänsä. Jos ei usko itseensä, on aika vaikeaa saavuttaa mitään. Eli nyt vaan taas häntä pystyyn ja tulta päin! Pitäis kuitenkin muistaa elää tätä elämää täysillä, kuten juuri menehtynyt entinen työkaverini vielä joitakin viikkoja sitten oli todennut. Tätä neuvoa lupaan noudattaa, kauniita unia Marjut <3

 

 

Kevyt kermainen herkku

Bongasin viime viikolla herkullisen näköisen reseptin kevyempään herkutteluun ja tänään vihdoin sain aikaiseksi testattua sen. Kyseessä on valkuaisrahka ja kuten arvata saattaa, herkussa yhdistetään valkuaiset ja rahka. Oikeinkin simppeli ja nopea sekä ennen kaikkea tässä on ravintoarvot kohdallaan. Sopii siis painoa pudottavallekkin herkkuhetkiin. Mullahan on niin monta päivää kun oon edellisen kerran herkutellut ;)

Ensin erotellaan siis valkuaiset kananmunasta, mitään tarkkoja määriä mulla ei ollut mutta tähän satsiin otin kahdesta munasta valkuaiset. Sitten vaan sähkövatkaimella valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Huomasin vasta jälkeenpäin että olis pitänyt vatkata vielä pikkusen kauemmin, valkuaiset alkaa nopeasti vetistymään eli jos tätä tekee isomman satsin jääkaappiin niin koostumus voi kärsiä säilytyksessä. 

Valkuaisvaahdon sekaan rahkaa, itse laitoin yhden purkin kahta valkuaista kohti eli 250 grammaa. Rahka kannattaa vatkata valkuaisvaahtoon hyvin ja tämän jälkeen sekaan voi laittaa melkeinpä mitä vaan omien mieltymystensä mukaan. Otin pakkasesta mansikoita joita käytin pikaisesti mikrossa ja lisäsin kohmeisina valkuaisrahkavaahtoon. Jotenkin ajatus vähän viileämmästä herkusta houkutteli jäätelöhullua. Ens kerralla ajattelin kokeilla jotain hedelmäsosetta, esimerkiksi Bonnen persikka- tai mangososetta. Myös mustikat vois olla jees ja mikseipä myös banaani. Makeutusainetta voi myös lisätä jos haluaa makeamman herkun ja tietysti myös sokeria jos oikein hurjaksi heittäytyy.

Kahdesta valkuaisesta plus purkista rahkaa tuli hyvän kokoinen annos, josta riittää vaikka kahdelle mutta yksinkin tämän satsin saa syötyä jos nälkä on :) Tätä herkkua voi hyödyntää vaikka leivonnassa esimerkiksi kakun väliin. Gluteenitonta leivontaa olis tarkoitus jossain vaiheessa kokeilla ja vois samassa yhteydessä kokeilla tämän sopivuuden leivontaan. 

Välipalana ja iltapalana tämä ainakin toimii, vähän vaihtelua ja jotenkin tuntuu että tuo vaahtomainen koostumus täytti vatsaa enemmän. Että nyt vaan testaamaan jos ei oo vielä tullut kokeiltua :)

 

Herkullinen viikonloppu

Lauantai 1.8

 

klo 20:30

 

Oumaikaad. Mun maha on niiiiin täynnä. Oli ehkä hieman määrittelemättä, että herkuttelenko eilen eli perjantaina vai tänään lauantaina. Noo mä herkuttelen molempina niin pärjää taas hetken ;) Veli avovaimoineen plus masuasukki on viikonlopun täällä vieraana joten otan itsekin melko rennosti viikonlopun syömisten suhteen. 

 

Eilen kävin töiden jälkeen kaupassa ja suunnittelin kaikenlaisia pieniä iltapalahommia. Vieraat saapuivat kuitenkin melko myöhään ja ilta menikin niin, että pojat söivät äidin tekemää pitsaa ja mun tekemää pastasalaattia plus kahvit päälle ja keksit suoraan paketista. Se niistä hienosta iltapalakattauksesta :D 

 

Tämä pastamössö kävi hyvin kaupaksi!

 

Vaikka aikaisemmin viikolla olin jo vähän miettinyt, mitä viikonloppuna vois vieraille tarjota ja mitä itse voisin heittää huiviin kun saa luvan kanssa herkutella, niin työviikon ja päivän jälkeen ruokakaupassa ajatus ei luistanut sitten yhtään. Muutenkin nuo perjantai-iltapäivät taitaa olla sellaisia, että ruokakauppoja vois tämmönen perheetön ikisinkku välttää mikäli mahdollista. Kyllä silti jotakin herkkuja sinne ostoskoriin sain heiteltyä...

 

 

Olin eilen jotenkin toooosi väsynyt ja kaupasta kotiin päästyäni kovin nälkäinenkin. Kauppakassit purettua ekana halusin vaan ruokaa ja pääsinkin "äiskän lihapadoille" eli sain kunnon perinteistä kotiruokaa. Pottuja ja lihasoosia, ai että oli hyvvää! Maha tuli täyteen ja arvatkaapa sainko tuhottua kuvassa olevia makiaisia? Totesinkin illalla että nyt oli meikäläiseltä melko säälittävä esitys, ennen olis mennyt ihan hetkessä isompikin määrä herkkuja. Mutta onneksi tänään oli päivä uus. 

 

 

Aamun alottelin perinteisesti puurolla. Kotimaiset marjat heitän monesti jäisenä niin jäähtyypä puurokin nopeampaa :D Ennen en tykännyt yhtään mustaherukoista, mutta nyt mulla on kehkeytynyt niihin joku aivan jäätävä himo! Innolla odotan että oman pihan pensaat täyttyy mustaherukoista, täytyy varmaan kehitellä jotkut verkot pensaiden päälle ettei linnun rätkäkkeet vie mun herkkuja!

Meillä oli tälle päivää suunniteltuna, että mennään porukalla ulos syömään. Puolen päivän jälkeen sitten mentiin syömään ravintolaan, josta löytyi jokaiselle ruokailijalle mieluisa vaihtoehto. Tarjolla oli lounasta, a la cartea, pitsaa ja hampurilaisia. Äiti ja käly ottivat lounasta ja itsekin meinasin jo kallistua sen puoleen, mutta päätin kuitenkin repäistä ja ottaa velipojan kanssa hampparit! 

Hamppariin sai valita itse täytteitä ja otin pekonia, chilimajoneesia, cheddarjuustoa ja tomaattia. Tämä Ravintola Myllyrannan hampurilainen on oikein hyvän kokoinen, ei liian iso muttei liian pienikään. Toki ei kannata etukäteen paljon tankata :) 

Jäätelöhammasta on kolottanut ehkä eniten tällä viikolla. Vierestä oon kuolannut yhtenä päivänä kun yhdellä pikkuveljistäni oli Ben&Jerrys jäätelöpönikkä. Olin kyllä ajattelut jättää jäätelöt väliin tällä kertaa mutta kävin ravintolareissun jälkeen kaupassa...

Oooolalalaaa!

Hyvvää oli!

Pieni valinnan vaikeus meinasi yllättää jäätelöhyllyllä, mutta päädyin Utter Peanut Butter Clutter cookie coreen. Maistui tosi voimakkaasti maapähkinälle ja maapähkinävoikeksisydän oli ehkä hieman erikoisen makuinen. Onpa musta tullut jotenkin kauhean kriittinen näiden ruokien ja varsinkin herkkujen suhteen? No ehkä se on hyvä asia.

Näiden mättöjen jälkeen mulla lähtikin jo taju pariksi tunniksi ja vetelin sikeitä tyytyväisenä. Heräsin tänään aamulla seitsemältä vaikka en laittanut edes kelloa soimaan ja ajattelin nukkua niin kauan kuin unta riittää. Yöksi menen töihin, joten oli hyvä vaan vetästä kunnon päikkärit. 

 

Klo 3:45

 

Noniin nyt oon sitten kotona, tässä istun puolialasti koneen ääressä ja oon valmis nukkumaan. Oli jännää olla pitkästä aikaa yötöissä. Aika meni toooosi nopeesti ja lyhyt vuoro mulla kyllä olikin. 

 

Innolla lähössä duuniin!

 

Klo 03:05 ja ei muuta kuin himaan!

  

Eli perjantaina kuivaharjoteltiin vähän mässyjen kanssa ja lauantaina vedin sitten kunnon mätöt naamaan. Nyt on sunnuntai aamuyö ja mulla on nälkä. Meen nukkumaan ja aamulla saan taas puuroo. Ja huomenna on taas normi meininki ruokahommissa. Huomenna on myös täysin vapaa päivä, ei mitään suunnitelmia eli ihan fiiliksen mukaan :) Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Quest Bar

Vielä pari päivää niin mää saan karkkia! Kieltämättä pari päivää on käynyt mielessä, että kylläpä se karamelli vois jo maistua. Mutta ylitsepääsemättömäksi eivät ole himoni yltyneet. Kylläpä se niin taitaa olla, että mitä pidemmän aikaa sitä on ilman makeita herkkuja niin sitä vähempi niitä edes tekee mieli. Ehkä. Jos nyt jotain syitä etsisi tähän kuitenkin hiljalleen hiipivään makianhimmoon, niin meinaa kyllä tätä naista jo pikkusen väsyttää ja tuleva pidennetty viikonloppuvapaa tulee kyllä tarpeeseen. Väsymys ja makeanhimo taitavat olla melko yleinen yhdistelmä, ainakin meillä naisilla. Kylläpä tuota itsekin on eräänkin kerran tullut jostain syystä "palkittua" itsensä suklaalevyllä tai jäätelöllä kun on ollut vähän tiukempi työrupeama ja/tai muuta kiirettä. Toki itseään voi välillä hemmotella, mutta jatkuva itsensä ns. palkitseminen herkuilla on taas jo ihan eri asia. 

Tänään käydessäni ruokaostoksilla Prismassa, nenäni eteen tuli toistamiseen nämä monien hehkuttamat Quest Bar -proteiinipatukat. Protskupatukoita on kyllä nykyään ihan joka lähtöön ja makuja tulee jatkuvasti lisää. Eipä ihan äkkiä tule mieleen, minkä makuisena ei vielä saisi. Melko tarkkaan saa kuitenkin proteiinipatukoidenkin ravintosisällön lukea, mikäli haluaa välttää sitä sokeria. Melko moni patukka sisältää melko paljon sokeria per patukka. Joskus joku terveysalan ammattilainen taisikin todeta, että melkeinpä sama patukkahimoissa ottaa karkkihyllyltä se ihan oikea suklaapatukka jos on ihan pakko saada. Mutta toki on protskupatukoissakin niitä hyviä vaihtoehtoja! 

Olin kahdenvaiheilla, että pääseekö tämä patukka mun ostoskärryyn vai ei. Hinta-laatusuhde mietitytti eniten, tällä patukalla hintaa oli pikkusen vajaa kolme euroa. Parin euron pintaanhan ne kaikki patukat taitaa olla, mutta nämäkin on niitä hyödykkeitä joita ilmankin pärjää vallan mainiosti ja joihin taas toisaalta saa kulumaan euroja ihan huomaamattakin. Noooooh kuten kuvasta näkyy, mun ostoskärryyn sitten kuitenkin lensi tämä Quest Bar ja tiukan valinnan jälkeen päädyin chocolate chip cookie dough makuun. Toinen mitä mietin oli cookies&cream...tai jotain sinne päin. Muitakin makuvaihtoehtoja olisi ollut mutta nämä kaksi iski keksihullun silmään ekana. 

 

Kotiin päästyäni tyhjentelin ostoskassit ja laitoin kahvit tippumaan. Melkein jännitti kun odottelin kahvin valmistumista ja pyörittelin patukkaa käsissäni :D Sumpit kuppiin, loraus maitoa ja ei muutakuin patukka kourassa pöydän ääreen. En ollut sen kummemmin etukäteen miettinyt, mikä on tämän pötkylän ulkonäkö, mutta yllätyin kun tässä ei ollutkaan suklaakuorrutetta kuten yleensä kaikissa protskupatukoissa on. Muutaman sekunnin maltoin ihmetellä ulkomuotoa, muistutti keksitaikinaa. Eka haukun jälkeen totesin, että ei tämä patukka ainakaan makea ole...ja hetken päästä totesinkin että no onpa suolaista keksitaikinaksi. Siis se suolaisuus paistoi läpi mun makuun ihan liikaa. Makean ja suolalaisen yhdistelmä on ihan ok, mutta kohtuuden rajoissa. Kahvin kanssa tämä ei ainakaan sopinut yhtään! Jatkossa tämä patukka taitaa jäädä meitsiltä väliin, mutta onpahan nyt tullut testattua.

 

Mutta mikäpä piristäisi pettynyttä naista enemmän kuin...

 

Sokeria siellä ja sokeria täällä

Hellurei! Täällä on päästy mukavasti jo ruotuun. Onhan nyt jo keskiviikko niin voi hyvin hehkuttaa ;) Viikonlopun aikana paiskin töitä ja päätin vielä pari päivää ottaa iisisti, että oon varmasti kondiksessa eikä tuu enää takapakkia flunssan kanssa. Nyt en enää sanallakaan mainitse tuota saakelin FLUNSSAA täällä blogissa.

Liikunnan oon pikkuhiljaa aloitellut taas tauon jälkeen ja on kyllä ihana päästä liikkumaan. Ja mikä parasta oon saanut sokerihimolle stopin, kerrasta poikki vaan niks ja naks. Vaikka mitään hälyttävää repsahdusta ei siis oo sattunut, itseni ja omat heikkouteni tuntien tuhon tiellä oltais taas aika äkkiä oltu, jos meno olis jatkunut samana. En vaan kertakaikkiaan enää halua niitä vanhoja huonoja elämäntapoja mistään hinnasta takaisin. En sitä kilomäärää, en sitä jatkuvaa väsymystä, turvotusta, epämääräisiä kipuja, en yhtään mitään.

Puntarille uskaltauduin maanantaina aamulla, kilon verran oli tullut parissa viikossa painoa lisää eli nou pänik! Seuraavan kerran vois hypätä puntarille vaikka ens maanantaina. Paitsi mulla on ihan semmonen tunne, että se yks kilo on jo parissa päivässä lähtenyt ;) Mutta jos vakavasti puhutaan, niin on kyllä huomattavasti keveämpi olo tullut jo parissa päivässä kun on siistinyt syömisiä ja laittanut läskin tutisemaan lenkipolulla. 

Kaikenlaisia houkutuksia on jo eteen tietysti tullut, mutta oon niin tyytyväinen että oon pysynyt lujana. Työssäni oon käytännössä tekemisissä kokoajan herkkujen kanssa, mutta töitäpä sinne on menty tekemään eikä herkuttelemaan :) Oon tullut siihen tulokseen, että se on ihan ehoton ei. Vähän sama homma kuin alkoholisteilla, ei pisaraakaan tai lähtee käsistä. Tästä oon parin ystävän kanssa puhunutkin, että se on "korkki" kiinni kokonaan tai muuten ei tuu mittään. 

Sain tuossa ajatuksen, että voisin testata pystynkö olemaan kaksi viikkoa ihan täysin ilman herkkuja. Oon nyt pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mielellään niin että ei koko päivää vedä ihan läskiksi kuitenkaan. Mutta uskon että painon putoamisen saisi paremmin vauhtiin, jos jättäs nämä herkkuhetket toistaiseksi kokonaan pois. Ajatus siitä miksi ajattelin nyt kaksi viikkoa olla "kuivilla" , syntyi siitä että veljeni ja hänen avovaimonsa ovat tulossa parin viikon päästä käymään ja oli puhetta kälyn kanssa leipomishommista. Voihan se toki olla, että oon vieroittunut niin hyvin siihen mennessä että jätän leipomukset muille ;) Varsinkin jos leivottais Nutella-juustokakkua! 

Mutta pointtina on siis se, että ruokavaliolla pysytään ja kaikki ylimääräinen minimiin. Kysyy hitosti sinniä ja kurinalaisuutta. Mutta tiiän että pystyn. Oon ennenkin pystynyt ja moni muukin pystyy. Miksi en pystys...? Pari vuotta sitten kun tiputtelin painoa kymmenisen kiloa noin puolen vuoden aikana, en muista syöneeni kovinkaan montaa kertaa karkkia tai muuta sokerimömmöä sinä aikana. Eikä mulla edes tehnyt mieli. Muistan yhdenkin illan kun pöytä suorastaan notkui äidin ostamia herkkuja ja muut veteli niitä mielissään naamaan, niin itse katselin vierestä eikä tuntunut oikeasti missään. Olin niin onnellinen kun olin saanut painoa pois enkä halunnut antaa minkään pilata sitä. Silloin tällöin herkutteluhan nyt ei tietysti pilaa mitään, mutta kuitenkin. 

Sokerista vielä sen verran, että tietysti oon  ollut tietoinen jo pidempään siitä kuinka paljon piilosokeria elintarvikkeet sisältävät. Melko usein törmää valistaviin kuvaesimerkkeihin siitä, kuinka monta sokeripalaa mikäkin tuote sisältää. Tällä viikolla kuitenkin uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä tutkin sokeriasioita vielä enemmän ja meinasi leuka loksahtaa auki muutaman "yllärin" kohdalla. Vaitiolovelvollisuus sitoo meikäläisen suun, mutta sitä sokeria todellakin löytyy mitä yllättävämmistä ruoista ja ihan saakelin paljon, olin oikeasti ihan järkyttynyt. Onkohan tässä ikäänkuin marinoitunut sokerilla?

 

Pientä läskeilyä

Varoitus: Tämä teksti saattaa sisältää kirosanoja. Huomenna tulee tasan viikko siitä, kun mulla alko nämä epämääräiset flunssan oireet. Kurkku on kipeä, nokka tukossa ja päätä särkee välillä. Kuumetta ei oo missään vaiheessa noussut, mutta olo on ollut välillä aika tukala. Tuntuu tyhmältä, että ei oo pahasti kipeenä muttei oikeen pysty tekemään mitään, sairaslomaakaan ei viitti hakea. 

Alkuviikosta elättelin toiveita, että flunssa menis ohi ihan parissa päivässä ja pääsisin salille jo viimestään keskiviikkona. Mutta ei. Ei ei ei. Tää ei mee ohi. Salitreenit ja lenkit on jäänyt tältä viikolta kokonaan, kun olo on kertakaikkiaan niin paska. Oon kuitenkin aatellu, että parempi ottaa iisisti ja ootella että menee ohi. Mutta mikä se olikaan se mun yks heikko kohta? No se oli se, että aina kun tulee flunssa niin ei maistu ruoka. Siis oikea kunnon ruoka. Kurkku kun on kipeä ja v*tuttaa niin mikäs se lohduttas vanhaa kunnon sokerihiirtä enemmän kuin mikään muu...

Pikkuveli päätti lohduttaa ja yllättää siskoa <3 Oli niin nätisti aateltu, että enhän mää millään voinut olla syömättä ;) Joo ja nyt kun päästiin tunnustamaan näitä syntejä, niin oon mää jäätelöä muinakin päivinä vetänyt. Muuten oon pysynyt melko hyvin kurissa. 

Aamupuuron syönti on normaalista poiketen ollut melkosta "väkisin syöntiä"  ja lounaskin on venynyt melko myöhälle kun ei yksinkertaisesta maistu. Illan tullen se nälkä kuitenkin tulee ja sitten vedänkin päivän ruoat kerralla naamaan. 

 

 Mulla toistuu melkeenpä joka kerta sama kaava, kun flunssa iskee päälle. Eli tulee flunssa, ei maistu ruoka, ei pääse liikkumaan, alkaa ottaa päähän ja sitten...tadaaaaaa alkaa herkut maistuun. Tästä oon joskus jonkun ystävän kanssa puhunutkin, eli en varmaan oo yksin ongelmani kanssa. En tajua mihin se selkäranka katoaa, kun tauti iskee. Pitäs vaan pysyä ruokavaliossa ja tiukkana, eikä antaa sen vi*tutuksen viedä. Kun tähän päälle vielä tulee muuta, mikä saa ulokkeen otsassa kasvamaan niin se no sitten siinä...

 Jottei nyt ihan valittamiseksi menis, niin tällä viikolla pääsin taas huollatuttaan mun ripsiä. Oon palannut mun "alkuperäisen" ripsienlaittajan luo, eli samalle jolla kävin ihan ekaa kertaa laittamassa ripsiä reilu vuosi sitten. Kaikkiin kolmeen joilla oon käynyt ripsiä laittamassa, oon ollut tosi tyytyväinen. Hiuksia on myös tällä viikolla päivitetty. Sama Tuksulinja jatkuu eli blondina vedetään, tosin nyt tyvikasvua peitellään raidoittamalla. Haluaisin hiljalleen siirtyä luonnollisempaan väriin. Letistä pätkästiin nyt aluksi noin viisi senttiä kuivaa pois, enemmänkin olis kärsinyt leikata. Mietin jopa polkkatukkaa, mutta ehkä se olis jo liikaa :D Tarkoitus olis kuitenkin nyt kasvatella pituutta. 

Että semmosta täällä. Mutta tää on vaan elämää ja tähän ei elämä kaadu (ehkä), ens viikolla taas uuteen nousuun kun tää olo tästä alkaa koheneen. Maanantai on viikon paras päivä meikäläisen mielestä, sitä siis ootellessa! Nyt vähän tuota suklaata. Koska mää voin. 

Pääsiänen ja Neenu 30!

Niin siinä vaan pääsi käymään, että tämä nainen täytti pyöreät 30 vuotta! Uskomattoman nopeasti on vuodet vierineet, tuntuu että vastahan täytin 18 :D Välillä tuntuu että sitä alkaa olla jo ihan ikäloppu, mutta toisaalta nuoriahan tässä vielä ollaan. Pakko myöntää, että meinaa toisinaan iskeä pientä kriisin poikasta. Tämä johtuu siitä, että omanikäisillä kaikilla alkaa olla puoliso. lapsia ja talo rakennettuna.Viikoittain saa Facebookista lukea uutisia kihlauksista, tulevista häistä, vauvoista ja talokaupoista. Mutta ei siinä, oon vilpittömän iloinen heidän puolestaan joille näitä mukavia juttuja tapahtuu :)

Synttäreitä edeltävänä päivänä mua odotti kotona iso kimppu kauniita kukkia. Tämä oli kyllä aivan huippu yllätys pitkän työpäivän päätteeksi. En erityisemmin juhlistanut synttäreitäni, vaikka välillä kävikin mielessä josko järjestäisi jonkinlaiset isommat kemut. Jos sitä sitten parin kymmenen vuoden päästä juhlis senkin edestä ;) Sen verran piti kuitenkin tehdä jotain spesiaalia, että päätin leipoa vihdoin ja viimein kaikkien hehkuttamaa kinderpiirakkaa! Ei mennyt ihan putkeen tällä kertaa, mutta ei se ulkonäkö vaan maku ;) Hyvää siis oli! 

Pääsiäinen meni muutenkin melkeinpä kokonaisuudessaan töiden merkeissä. Salilla oon kerennyt viikonlopun aikana käydä yhdesti ja yhtenä aamuna tein pitkästä aikaa jopa aamuaerobisen ihanassa auringon paisteessa! 

Ensi viikolla vois laittaa kovempaa vaihdetta päälle tässä mun projektissa. Eli enempi aerobista ja ruokailut vieläkin tarkemmin. Oon punninnut nyt ruokia pikkusen enemmän, koska en luota siihen että ne muistas "vanhasta muistista" silmämääräsesti. Myös riittävä lepo ja uni on nyt tarkkailun alla, onneksi jäätävät uniongelmat on taakse jäänyttä elämää! 

 

Ms. Fitness 4

Noniin! Täällä ollaan jo kohta viikko vedetty Bodycampin Ms. Fitness IV:n parissa! Hyvin on mennyt tähän asti ja tämä vaikuttaa lupaavalta. Ainut asia, mikä aluksi ehkä vähän harmitti, oli se että ruokavalio- ja liikuntaohjelmat tulivat nähtäville vasta maanantaina kun homma alotettiin. Olisin toivonut että ne olisi ollut nähtävillä jo esim. perjantaina, jotta ehti hommata kaikki tarvittavat raaka-aineet ruoanlaittoon. Mutta kävin ruokakaupassa perjantaina ja osti suunnilleen samoja ruoka-aineita, joita oon aikaisemminkin painonpudotuksessa käyttänyt ja joita osasin aavistella ruokaohjelman sisältävän. 

Valmistin heti maanantaina ison satsin ruokaa valmiiksi ja annoksia tuli muistaakseni yhteensä viisi. Eilen tein taas lisää ruokaa useammaksi päiväksi. Oon aina aatellut, että oon huono ton "meal preppauksen" suhteen, mutta sehän helpottaa kyllä tosi paljon varsinkin nyt kun kiirettä pitää. Eväiden kuskaamisessa kouluun ei ole mitään hankalaa, muutakuin nappaa aamulla lähtiessään eväsrasian laukkuun! Jos siis muistaa ;) 

Ruokamäärä nyt ensimmäisessä ruokavaliossa on todella runsas, oon välillä ollut suorastaan ähkyssä ja miettinyt miten jaksan enää iltapalaa. Tänään oon ensimmäistä kertaa tuntenut nälkää, mutta siihen on kyllä syy. Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja saliohjelmani on nelijakoinen. Ensimmäinen treeni vaikutti oikeinkin mukavalta ja meni ilmeisesti perille kun sen verran hellänä on paikat vieläkin. Kaikinpuolin mulla on todella luottavainen mieli itseni ja tän ohjalman suhteen, puoli vuotta on hyvä aika tehdä muutoksia. 

Ihan hyvä fiilis!

Viikonloppuna vietin vielä "rokuliviikonloppua" eli söin aivan kaikkea mitä mieli teki ja mistä kerkesin vielä nauttia. Lisäksi kävimme tyttöjen kanssa viettämässä Venetsialaisia Kalajoella eli juhlimassakin tuli vielä käytyä. Sunnuntaina tunsin olevani niin paisunut, että olin jo täysin valmis luopumaan kaikista herkuista. Vaikka maanantaina pöydällä kummitteli vielä irtokarkkipussi, ei käynyt mielessäkään ottaa ensimmäistäkään, mua suorastaan ällötti! (?!). 

Odottavan aika on pitkä!

Parin kuukauden jännitys loppuu ihan kohta, enää viis tai oikeestaan neljä päivää Ms. Fitnessin alkuun. Käyn vähintään kerran päivässä tarkastamassa profiilistani, että jokos ohjelmat olis tullut, mutta ei vielä. Jotenkin tuntuu tosi hyvältä alottaa tämä projekti, oon saanut ihan tarpeeksi nyt hengähtää näistä hommista. Muutenkin nyt kun koulu taas alkaa ja on syksy, niin kaikki uudet kuviot tuo vähä piristystä arkeen. 

Viimestä täyttä työviikkoa viedään!

Pakko tehdä tunnustus: vaikka oon pyrkiny arkisin pysymään ruodussa ruoan suhteen, on tää viikko menny vähä lörinäksi. Jotakin tämmöstä tosin osasin itseni tuntien odottaa. Eli oon siis pikkusen joka päivä pistänyt poskeeni jotain "kiellettyä". MUTTA! Ihan vaan siihen vedoten, että ens viikosta lähtienhän mä en saa syödä enää mitään hyvää ;) Joo tiiän että on taas selittelyn makua, koska munhan on tähän asti pitänyt herkutella vaan viikonloppusin. Mutta enpä ota tästä ressiä, jos tää viikko menee vielä löysemmin. 

2007

7/2013

8/2014

Kuten ylläolevista kuvista näkee, on muutosta tullut parempaan suuntaan vaikka nyt paino on taas ollut nousussa. Mutta peliähän ei ole vielä menetetty. Pari viikkoa sitten aloin katselemaan koneelta kuvia viime kesältä ja kieltämättä kauhistuin. En muistanut kuinka hyvälle mallille viime kesänä tämän homman jo sain, enkä voinut olla ajattelematta minkälainen peilikuva olisi nyt, jos olisin jatkanut samaan malliin... Noh, matka jatkuu. Nyt lähen naposteleen irtokarkkeja ja viemään koiran iltapissalle :D

 

Kaikki loppuu aikanaan....

Kuten myös tämä useamman viikon kestänyt löysäily! Syömiset on mennyt pikkusen huonompaan suuntaan, vaikka pääpiirteittäin oon syönyt "normaalisti". Nyt kun opiskelut jatkuivat reilu kaksi viikkoa sitten, alkoivat vanhat tavat nostella päätään. Viime syksynä tuli useasti kurvattua koulusta kaupan kautta tekemään kotitehtäviä. Kummasti niitä kouluhommia on mukavampaa tehdä kun kahvikupin kaverina on esimerkiksi suklaalevy... Katselin vasta painonseurantataulukkoani ja huomasin, että viime syksynä näihin aikoihin mun paino lähti nousemaan kohtuu nopeasti. Stoppi tuli vuoden vaihteessa ja oonkin siitä asti saanut painoa pois ihan mukavasti. Eli mun painonpudotushistoriassa on tätä jojoiluakin jonkin verran. 

 Blogin kirjoitteluunkin on tullut hieman taukoa koulun jatkuttua, minkä osasin arvata. Kouluhommien kanssa joutuu olemaan paljon koneella ja aina saa olla kirjoittamassa jonkilaista tekstiä esim. esseetä, tutkielmaa jne. Tällä kertaa työn alla on markkinointi/kampanjasuunnitelma, jonka tulisi olla noin 10-15 sivua pitkä. Opiskelu on kyllä mukavaa loman jälkeen, otin kurssejakin sopivasti. Viime vuonna sain kasaan reilusti opintopisteitä, mutta nyt ajattelin ottaa hieman rauhallisemmin. Ajattelin paneutua enemmän jokaiseen kurssiin ja saada pikkusen parempia arvosanoja. Keväällä joissakin kursseissa tuli mentyä rimaa hipoen ja yksi kurssi odottaa uusimista...

Lakiasioita...

No mitä muuta täällä on puuhattu kuin opiskeltu ja käyty töissä plus löysäilty? Noh, bailattu! Kummasti juhliminenkin alkoi maistua, kun opiskelijaelämä palasi ;) Seitsemän viikon tauon jälkeen kävin pyörähtämässä yöelämässä pari viikkoa sitten. Tämän illan jälkeen oli tarkoitus taas pitää taukoa juhlimisesta. Väkisinkin taukoa on tulossa, koska tulen olemaan viikonloput töissä eikä saumoja lähteä ulos ole kovinkaan usein. Mutta hupsista, mullahan oli kuitenkin viime viikolla lauantaina vapaa ja sunnuntaina vaan pätkäiltavuoro! Edellisen viikon reissultakin oli kaappiin jäänyt ilolientä ja seuraakin oli tiedossa joten...

Kiharat suoristusraudalla

Siskokset vauhdissa ;)

Näiden juhlailtojen jälkeen kummasti maistuu hampparit, jäätelö, karkit jne. Mulla on myös aina ikusuusongelmana se, että kun herkuille antaa pikkusormen, ne vie koko naisen. Viime viikkoina useina päivinä homma on mennyt siihen, että syön muuten  terveellisesti, mutta kerran päivässä tulee jonkin sortin "repsahdus" eli kahvin kanssa menee keksejä tai käsi eksyy karkkipussiin. Sitä mukaan kun ruokailut alkaa kusemaan, alkaa myös treeni-into katoilla taivaan tuuliin. Salilla lähteminen on viime aikoina tuntunut todella vaikealta. Niin paljon kuin siitä hommasta tykkään. Mutta ei niin paljon huonoa, etteikö jotain hyvää. Vaikka lenkkeilytkin on vähentyneet, oon edistynyt hölkkäämisessä ihan mukavasti ja jaksan taas pidempiä matkoja. 

Uusin piponi (omistan pipoja varmaan 20)

Lämmin syysilta ja jokimaisema

 Onneksi oon oppinut olemaan itselleni armollisempi, enkä masennu täysin tämmösistä pienistä sivuraiteille eksymisistä. Varmasti useillakin painonpudottajilla, joilla on enemmän työmaata, tulee välillä kyllästyminen koko hommaan. Mun paino on aina lähtenyt hitaasti ja välillä tulee näitä taukoja. Sitten taas jatkan hommaa. Tämä on hidasta ja voisin saada läskit nopeamminkin pois. Mutta tämä on mun homma ja teen tämän näin. Jokaisen laihdutus on oma yksilösuoritus, jokaiselle löytyy se mieluisin ja toimivin tapa päästä kiloista eroon. Yksi asia niistä monista, joita oon tässä pitkän matkan varrella oppinut, on olla itselle sopivan lempeä ja täytyy myös itse arvostaa niitä omia saavutuksia. 

Huomenna palaan totisesti ruotuun. Herkut on nyt taas hetkeksi syöty ja iloliemet juotu. Puntariin en ole hypännyt yli viikkoon ja päätin, että en siihen huomennakaan aamulla pomppaa. Kylläpä sen vaatteista huomaa, että neiti on kerännyt mukavasti turvotusta. Katselin tänään töissä peilistä itseäni ja olin varma että kiloja on varmaan tullut ainakin viis. Ehkä ei kuitenkaan, mutta en aio ottaa selvää. Eli periksi ei anneta, ikinä!