Ms. Fitness 4

Noniin! Täällä ollaan jo kohta viikko vedetty Bodycampin Ms. Fitness IV:n parissa! Hyvin on mennyt tähän asti ja tämä vaikuttaa lupaavalta. Ainut asia, mikä aluksi ehkä vähän harmitti, oli se että ruokavalio- ja liikuntaohjelmat tulivat nähtäville vasta maanantaina kun homma alotettiin. Olisin toivonut että ne olisi ollut nähtävillä jo esim. perjantaina, jotta ehti hommata kaikki tarvittavat raaka-aineet ruoanlaittoon. Mutta kävin ruokakaupassa perjantaina ja osti suunnilleen samoja ruoka-aineita, joita oon aikaisemminkin painonpudotuksessa käyttänyt ja joita osasin aavistella ruokaohjelman sisältävän. 

Valmistin heti maanantaina ison satsin ruokaa valmiiksi ja annoksia tuli muistaakseni yhteensä viisi. Eilen tein taas lisää ruokaa useammaksi päiväksi. Oon aina aatellut, että oon huono ton "meal preppauksen" suhteen, mutta sehän helpottaa kyllä tosi paljon varsinkin nyt kun kiirettä pitää. Eväiden kuskaamisessa kouluun ei ole mitään hankalaa, muutakuin nappaa aamulla lähtiessään eväsrasian laukkuun! Jos siis muistaa ;) 

Ruokamäärä nyt ensimmäisessä ruokavaliossa on todella runsas, oon välillä ollut suorastaan ähkyssä ja miettinyt miten jaksan enää iltapalaa. Tänään oon ensimmäistä kertaa tuntenut nälkää, mutta siihen on kyllä syy. Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja saliohjelmani on nelijakoinen. Ensimmäinen treeni vaikutti oikeinkin mukavalta ja meni ilmeisesti perille kun sen verran hellänä on paikat vieläkin. Kaikinpuolin mulla on todella luottavainen mieli itseni ja tän ohjalman suhteen, puoli vuotta on hyvä aika tehdä muutoksia. 

Ihan hyvä fiilis!

Viikonloppuna vietin vielä "rokuliviikonloppua" eli söin aivan kaikkea mitä mieli teki ja mistä kerkesin vielä nauttia. Lisäksi kävimme tyttöjen kanssa viettämässä Venetsialaisia Kalajoella eli juhlimassakin tuli vielä käytyä. Sunnuntaina tunsin olevani niin paisunut, että olin jo täysin valmis luopumaan kaikista herkuista. Vaikka maanantaina pöydällä kummitteli vielä irtokarkkipussi, ei käynyt mielessäkään ottaa ensimmäistäkään, mua suorastaan ällötti! (?!). 

Jälleen pienen itsetutkiskelun paikka

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkein kuin lomaa. Töitä on ollut vain muutamia vuoroja ja kouluhommia oon tehnyt niin vähän että ei voi ees laskea :) Pahimmat stressitekijät alkaa olla selätetty ja sen myötä myös uniongelmat on tältä erää voitettu. Selkäkin alkaa olla kunnossa ja rannekipukin kesti vain yhden päivän. Tämä nainen alkaa siis olla taas iskussa :) 

Iloisena iltalenkille!

Pieni relaaminen ja hengähdystauko kaikesta "pakollisesta" kuten treenamisesta, laihduttamisesta, kouluhommista deadlineineen jne. on tehnyt kyllä ihan hemmetin hyvää! Syksystä asti elämä on ollut jatkuvaa selviämistä päivästä toiseen ja keväällä alkoi näyttää siltä, että sitä helkkarin valoa ei siellä tunnellin päässä ole! Mulla on vielä ikävä taipumus stressatessa vaipua liian syvälle synkkyyteen... Mutta nyt mulla on ollut aikaa levätä ja miettiä kunnolla kaikkea, mitä en ole ehtinyt aikaisemmin kunnolla miettiä. 

Yksi suurimmista ja samalla pienimmistä murheistani on ollut tämä oma kroppa. Huomasin tässä keväällä, että stressaan aivan liikaa tästäkin. Oon nyt yrittänyt alkaa suhtautua terveemmin omaan kroppaani. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun ei tee liian suurta numeroa ja stressiä siitä, että ne selluliitit, mahamakkarat, roikkuvat allit, paksut reidet ja iso peräsin on tässä ja nyt. Niille voi kuitenkin tehdä jotain, mutta jos nyt tuntuu siltä että aika ja voimavarat ei riitä, niin pitää odottaa parempaa hetkeä. Kirjoitinkin aikaisemmin siitä, että itselle pitäisi olla armollisempi ja tämä ajatus on vaan vahvistunut.

Irtokarkkeja <3 Näitäkin oon vetänyt ilman huonoa omaa tuntoa :D

Viime viikonloppuna tein pienen reissun siskoni luo Ouluun. Lauantaina päivällä hyppäsin junaan ja matkassa ei vierähtänyt kuin reilu tunti. Kävimme päivällä Torinrannassa syömässä Suola-aitassa sekä jälkkäriksi piti pienen sulattelun jälkeen hakea jätskipallot. 

Massut tuli oikein täyteen herkkuhetkien jälkeen ja lähdettiinkin hetkeksi siskoni luo levähtämään ja vaihtamaan kuulumisia. Illalla maisteltiinkin viiniä ja päätettiin vähän tällätä ja lähteä katsomaan kaupungin menoja...

Hauskaa meillä oli ja seuraavana päivänä meinas vähäsen väsyttää :) Mutta tällä reissulla tunsin taas eläväni ja mulla oli pitkästä aikaa oikeesti hauskaa! 

Kaikki loppuu aikanaan....

Kuten myös tämä useamman viikon kestänyt löysäily! Syömiset on mennyt pikkusen huonompaan suuntaan, vaikka pääpiirteittäin oon syönyt "normaalisti". Nyt kun opiskelut jatkuivat reilu kaksi viikkoa sitten, alkoivat vanhat tavat nostella päätään. Viime syksynä tuli useasti kurvattua koulusta kaupan kautta tekemään kotitehtäviä. Kummasti niitä kouluhommia on mukavampaa tehdä kun kahvikupin kaverina on esimerkiksi suklaalevy... Katselin vasta painonseurantataulukkoani ja huomasin, että viime syksynä näihin aikoihin mun paino lähti nousemaan kohtuu nopeasti. Stoppi tuli vuoden vaihteessa ja oonkin siitä asti saanut painoa pois ihan mukavasti. Eli mun painonpudotushistoriassa on tätä jojoiluakin jonkin verran. 

 Blogin kirjoitteluunkin on tullut hieman taukoa koulun jatkuttua, minkä osasin arvata. Kouluhommien kanssa joutuu olemaan paljon koneella ja aina saa olla kirjoittamassa jonkilaista tekstiä esim. esseetä, tutkielmaa jne. Tällä kertaa työn alla on markkinointi/kampanjasuunnitelma, jonka tulisi olla noin 10-15 sivua pitkä. Opiskelu on kyllä mukavaa loman jälkeen, otin kurssejakin sopivasti. Viime vuonna sain kasaan reilusti opintopisteitä, mutta nyt ajattelin ottaa hieman rauhallisemmin. Ajattelin paneutua enemmän jokaiseen kurssiin ja saada pikkusen parempia arvosanoja. Keväällä joissakin kursseissa tuli mentyä rimaa hipoen ja yksi kurssi odottaa uusimista...

Lakiasioita...

No mitä muuta täällä on puuhattu kuin opiskeltu ja käyty töissä plus löysäilty? Noh, bailattu! Kummasti juhliminenkin alkoi maistua, kun opiskelijaelämä palasi ;) Seitsemän viikon tauon jälkeen kävin pyörähtämässä yöelämässä pari viikkoa sitten. Tämän illan jälkeen oli tarkoitus taas pitää taukoa juhlimisesta. Väkisinkin taukoa on tulossa, koska tulen olemaan viikonloput töissä eikä saumoja lähteä ulos ole kovinkaan usein. Mutta hupsista, mullahan oli kuitenkin viime viikolla lauantaina vapaa ja sunnuntaina vaan pätkäiltavuoro! Edellisen viikon reissultakin oli kaappiin jäänyt ilolientä ja seuraakin oli tiedossa joten...

Kiharat suoristusraudalla

Siskokset vauhdissa ;)

Näiden juhlailtojen jälkeen kummasti maistuu hampparit, jäätelö, karkit jne. Mulla on myös aina ikusuusongelmana se, että kun herkuille antaa pikkusormen, ne vie koko naisen. Viime viikkoina useina päivinä homma on mennyt siihen, että syön muuten  terveellisesti, mutta kerran päivässä tulee jonkin sortin "repsahdus" eli kahvin kanssa menee keksejä tai käsi eksyy karkkipussiin. Sitä mukaan kun ruokailut alkaa kusemaan, alkaa myös treeni-into katoilla taivaan tuuliin. Salilla lähteminen on viime aikoina tuntunut todella vaikealta. Niin paljon kuin siitä hommasta tykkään. Mutta ei niin paljon huonoa, etteikö jotain hyvää. Vaikka lenkkeilytkin on vähentyneet, oon edistynyt hölkkäämisessä ihan mukavasti ja jaksan taas pidempiä matkoja. 

Uusin piponi (omistan pipoja varmaan 20)

Lämmin syysilta ja jokimaisema

 Onneksi oon oppinut olemaan itselleni armollisempi, enkä masennu täysin tämmösistä pienistä sivuraiteille eksymisistä. Varmasti useillakin painonpudottajilla, joilla on enemmän työmaata, tulee välillä kyllästyminen koko hommaan. Mun paino on aina lähtenyt hitaasti ja välillä tulee näitä taukoja. Sitten taas jatkan hommaa. Tämä on hidasta ja voisin saada läskit nopeamminkin pois. Mutta tämä on mun homma ja teen tämän näin. Jokaisen laihdutus on oma yksilösuoritus, jokaiselle löytyy se mieluisin ja toimivin tapa päästä kiloista eroon. Yksi asia niistä monista, joita oon tässä pitkän matkan varrella oppinut, on olla itselle sopivan lempeä ja täytyy myös itse arvostaa niitä omia saavutuksia. 

Huomenna palaan totisesti ruotuun. Herkut on nyt taas hetkeksi syöty ja iloliemet juotu. Puntariin en ole hypännyt yli viikkoon ja päätin, että en siihen huomennakaan aamulla pomppaa. Kylläpä sen vaatteista huomaa, että neiti on kerännyt mukavasti turvotusta. Katselin tänään töissä peilistä itseäni ja olin varma että kiloja on varmaan tullut ainakin viis. Ehkä ei kuitenkaan, mutta en aio ottaa selvää. Eli periksi ei anneta, ikinä!