Fitverstaan valmennukseen

Kuten oon aikaisemmin blogissa kertonut, mulla on aika pitkä laihdutushistoria ja kaikenlaista on tullut kokeiltua aina kaalikeittodieetistä karppaamiseen. En kyllä ikinä unohda, kuinka jäätävä nälkä oli kaalikeittodieetin aikana. Ja kuinka helekkarin pahaa se keitto oli. Olin aika nuori tyttö, kun kyseistä keittoa yritin epätoivoisesti vetää. Sanomattakin selvää, että se dieetti loppui ennen kuin edes kunnolla alkoi. Karppaaminen toimi mun kohdalla aika hyvin, mutta sen terveysvaikutukset pidemmällä tähtäimellä epäilytti. Karppaamisen jälkeen löysin Fitfarmin Go Fat Go- haasteen ja sen jälkeen paino tippui ensimmäistä kertaa kunnolla.  

Pieni pyöreä tyttö :)

Elämä on siis pyörinyt aina enemmän ja vähemmän tämän mun ylipainon ympärillä. Jos en oo ite aktiivisesti asialle tehnyt mitään, niin se on kuitenkin vaivannut päätä, ja jos ei omaa päätä, niin sitten jonkun toisen... Ei niitä toisten kommentteja ja huomautuksia vaan ikinä opi suodattamaan tyyliin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ulkonäkö ylipäätään ja paino on ainakin mun mielestä henkilökohtaisia asioita, ja mielipiteet niistä voi pitää omana tietonaan. 

Muutama vuosi sitten mulla meni elämäntapojen ja painon suhteen tosi hyvin. Olin saanut itsenäisesti ja hyvällä menestyksellä pudotettua painoa toistakymmentä kiloa ja motivaatio oli huipussaan. Vuosia on nyt vierähtänyt ja matkan varrelle mahtuu kyllä  yhtä sun toista. Paljon on tapahtunut hyviäkin asioita, mutta sitten myös niitä, jotka on syönyt motivaatiota. Terveyden kanssa on ollut omat haasteet ja elämä muutoin on ollut aika kiireistä opiskeluja ja töitä yhteen sovittaessa. Niin paljon kuin mua harmittaa, että nämä edelliset vuodet on tullut takapakkia ja paino, sekä entiset huonot elämäntavat on hiipineet hiljalleen takaisin, en nää järkeväksi jatkaa kuukaudesta toiseen märehtimistä. Syksyllä päätin, että kun saan opinnäytetyön valmiiksi ja ammattikorkeasta paperit ulos, alan oikeasti tekemään jotakin tälle painolle ja ennen kaikkea terveydelle. Kävin vajaa vuosi sitten verikokeissa ja terveystarkastuksessa, kaikki oli hyvin vaikka olin varma, että mulla on kilpirauhasten toiminnassa häikkää ja varmasti jo kakkostyypin diabetes. Nyt syksyllä keskustelin aivan ihanan lääkärin kanssa, ja hän suositteli siirtämään painonpudotusprojektia vuoteen 2017. 

Kun aikoinaan pudotin painoa enemmän, tein sen itsekseni. Kun oli monenlaisia metodeja kokeillut, oli kerennyt jo oppia mikä toimii ja mikä ei, mistä tykkää ja mistä ei. Olin oppinut tärkeimmän eli syömisen. Säännöllinen ruokailurytmi sekä riittävä ja oikeanlainen ruoka. Lenkkeily ja salitreenaminen oli osa arkea ja mieluisia harrastuksia. 

2013

En oikein enää muista, mistä sain aikoinaan motivaation ja voiman aloittaa kilojen karistamisen. Ja jep, voiman tosiaankin, koska ainakin itselleni alottaminen on aina ollut vaikeinta. Paino on noussut parin vuoden aikana hiljalleen koko ajan ja oon yrittänyt tehdä asian suhteen korjausliikettä, joka kerta siinä kuitenkin epäonnistuen. Paino on noussut vähän huomaamatta ja oikeastaan on vaan havahtunut jossain vaiheessa siihen, että ei perkele tässäkö sitä taas ollaan! Tässä on huomannut erittäin hyvin sen, että painonpudottaminen on helppoa, mutta painonhallinta on haastavaa. Ja päivänselvää on, että jos painon pudottamisen jälkeen lopettaa liikunnan ja alkaa syödä huonosti, niin ei se vaaka kauaa näytä sitä pienempää lukua. 

2016

Nyt tulevana maanantaina eli 9.1 aloitan Fitverstaan Back to fit- nettivalmennuksen, jonka kesto on 12 viikkoa. Oon katsellut Fitverstaan valikoimia viime kesästä asti ja odottanut sopivaa ajankohtaa aloittaa jonkinlainen projekti. Valikoimaa Fitverstaalla on todella paljon ja varmasi löytyy jokaiselle jotakin! Back to fit- nettivalmennuksessa on tarkoitus palata takaisin niihin parempiin elämäntapoihin, valmentajan tuella. 

Kuva: Fitverstas

Innolla oon odottanut, että valmennus alkaa ja pääsee hommiin, vaikka toisaalta mua pikkusen hirvittää miten akan käy. Uusi asia mulle on se, että mulla valmentaja, joka on mun tukena ja kenelle oon tilivelvollinen viikottain. Oon kyllä luottavaisin mielin, että nyt on hyvät edellytyksen onnistua!

Mukavaa viikonloppua, muistakaa pukea lämpimästi :)

Neenu :) 

Puhtaalta pöydältä

Reilun puolen vuoden tauon jälkeen ajattelin taas yrittää herätellä blogiani henkiin, hehheh! Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut mieluinen harrastus, mutta viime vuosina jäänyt kyllä niin vähille. Viimeiset vajaa kolme vuotta elämä on ollut melkoista hullun myllyä ja väkisinkin on joutunut mieluisiakin juttuja karsimaan pois. Nyt asiat on sillä mallilla, että opiskeluiden osalta lähiopetus on nyt lusittu ja käytännössä tarkoittaa sitä, että jäljellä on enää vain opinnäytetyö ja yksi harjoittelu. Tämä on ollut ihan älytön helpotus! Voin keskittyä enimmäkseen vain töissä käyntiin ja vapaapäivätki on oikeesti vapaapäiviä.

Voin siis kertoa, että oon ollut ihan helkkarin väsynyt nainen jo pidempään. Välillä on ollut parempia aikoja, mutta enimmäkseen on menty siinä jaksamisen ja romahduksen rajoilla. No mites se viime syksynä alotettu Ms. Fitness? No kuulkaa ei mitenkään! Melkeen kaikki materiaali on kyllä mulla tallella ja hyödynnettävissä, mutta alkuinnostuksesta huolimatta se sitten jäi. Huomasin jälleen olevani korviani myöten täynnä laihduttamista, fitnesshommia ja kaikkea aiheeseen vähänkään liittyvää kohtaan. Kerta toisensa jälkeen yritin aloittaa ja jatkaa hommia, mutta joka kerta tyssäs siihen ketutukseen. Katsoin lopulta parhaaksi laittaa hommat jäihin ja jatkaa jossain vaiheessa kun aika on taas kypsä.

No mitä sitten tässä välillä on tapahtunut? No jos pysytään ns. aiheessa eli laihduttamisessa, painonhallinnassa jne. niin tietysti se, että jätät liikunnan lähes kokonaan ja alat syömään mitä mieli tekee niin tuloshan on aivan päivän selvä! Ihminen lihoo, varsinkin tällä meikäläisen aineenvaihdunnalla. Painoa on siis kertynyt suunnilleen kymmenen kiloa. Mun paino on kyllä vaihdellut tosi paljon viimeisen parin vuoden aikana, mikä ei oo hyvä juttu. Nyt se on kuitenkin vaan noussut ja olo on ollut välillä todella tukala. Helposti sitä sortuu siihen, että valittaa ja valittaa vaan kuinka ottaa päähän tää lihominen mutta silti sitä hetken päästä munttaa suuhun herkkuja.

Nyt voin kuitenkin ilokseni kertoa, että tauko on tullut tiensä päähän ja oon raivannut kaikki esteet. Tauko todellakin teki hyvää. Salilla on kivaa, lenkkeily on kivaa ja puhdas ruoka on hyvää (paitsi herneet!) sekä laihtuminen ja kunnon kasvaminen on aivan huikeeta!

Vuoden alusta on lähtenyt ainakin 14 senttiä yhteensä koko naisesta. Kiloja on lähtenyt alkuvuodesta 3,7 joista 2,4 on lähtenyt maaliskuun aikana. Suunta on nyt siis alaspäin pitkästä aikaa. Se mitä tässä hengähdystauon aikana oon oppinut, on ainakin se, että maltti on valttia. Oon liian monta kertaa sortunut siihen, että tulosta pitäs tulla mahollisimman nopeasti, mielellään heti :D Vaikka järki sanoo, että ei ne kilot yhdessä yössä lähde, niin silti... Oon koittanut nyt muuttaa ajattelutapaani niin, että en ajattele tätä mun projektia vaan laihduttamisena. Salitreenailu on mukava harrastus ja tuloksien huomaaminen on palkitsevaa. Kropan muokkaus on siis uusi ja parempi "nimi" tälle mun rojektille.

Että semmosta, nyt vois lähteä koiran kanssa lenkille! Niin joo, mää täytin tänään kolmekymmentä :D

Odottavan aika on pitkä!

Parin kuukauden jännitys loppuu ihan kohta, enää viis tai oikeestaan neljä päivää Ms. Fitnessin alkuun. Käyn vähintään kerran päivässä tarkastamassa profiilistani, että jokos ohjelmat olis tullut, mutta ei vielä. Jotenkin tuntuu tosi hyvältä alottaa tämä projekti, oon saanut ihan tarpeeksi nyt hengähtää näistä hommista. Muutenkin nyt kun koulu taas alkaa ja on syksy, niin kaikki uudet kuviot tuo vähä piristystä arkeen. 

Viimestä täyttä työviikkoa viedään!

Pakko tehdä tunnustus: vaikka oon pyrkiny arkisin pysymään ruodussa ruoan suhteen, on tää viikko menny vähä lörinäksi. Jotakin tämmöstä tosin osasin itseni tuntien odottaa. Eli oon siis pikkusen joka päivä pistänyt poskeeni jotain "kiellettyä". MUTTA! Ihan vaan siihen vedoten, että ens viikosta lähtienhän mä en saa syödä enää mitään hyvää ;) Joo tiiän että on taas selittelyn makua, koska munhan on tähän asti pitänyt herkutella vaan viikonloppusin. Mutta enpä ota tästä ressiä, jos tää viikko menee vielä löysemmin. 

2007

7/2013

8/2014

Kuten ylläolevista kuvista näkee, on muutosta tullut parempaan suuntaan vaikka nyt paino on taas ollut nousussa. Mutta peliähän ei ole vielä menetetty. Pari viikkoa sitten aloin katselemaan koneelta kuvia viime kesältä ja kieltämättä kauhistuin. En muistanut kuinka hyvälle mallille viime kesänä tämän homman jo sain, enkä voinut olla ajattelematta minkälainen peilikuva olisi nyt, jos olisin jatkanut samaan malliin... Noh, matka jatkuu. Nyt lähen naposteleen irtokarkkeja ja viemään koiran iltapissalle :D

 

Armoa itselle

Kuten aikaisemmista kirjoituksista on voinut päätellä, mun elämässä on ollut hyvin monta laihdutusyritystä. Ei tietysti voida puhua pelkästään yrityksistä, jos painoa on kuitenkin lähtenyt noin kaksikymmentä kiloa. Jotain on siis saatu aikaan. Viime kesänä pääsin vaakalukemalla uusiin ennätyksiin omissa tavoitteissa. Olin erittäin tyytyväinen ja kovasti porskutin eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Elämässä ei kuitenkaan aina voi tietää mitä tapahtuu ja joskus tapahtuu sellaisia asioita jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti.

Toiset meistä ovat vahvempia ja kestävät enemmän, menevät eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven, tapahtui mitä tapahtui. Sitten on taas ne, jotka herkemmin reagoivat ja ottavat asiat raskaammin. Itse taidan kuulua enemmän näihin jälkimmäisiin, vaikka yritän aina ajatella että periksi ei anneta. Iän myötä on ehkä enemmän alkanut sietämään alamäkiä, mutta siitä en pääse mihinkään että jos jossain asiassa menee päin persettä, niin se vaikuttaa sitten ihan kaikkeen mitä teen ja miten toimin. 

Viime syksynä tapahtuineiden asioiden johdosta mun hyvin edennyt projekti kropan suhteen tyssäsi melko hyvin, tästä oonkin avautunut jo. Näihin päiviin asti kerta toisensa jälkeen on mennyt niin, että kun yksi asia on selvinnyt ja siitä on päästy yli, on tullut lisää kuraa niskaan. Kaikkien asioiden takia mun voimat ja kiinnostus laihduttamiseen on ollut rehellisesti sanottuna melkeen täys nolla. Välillä oon noussut kuopastani ja päättänyt että nyt loppu narina ja aletaan hommiin. Sitten on taas tullu jotain ikävää eteen ja oon repsahtanut. 

Varsin hyvin tiedän että liikunnasta ja painonpudottamisesta ei sais tulla stressi. Mutta mulle on niistä tullut just se! Oon oikeestaan ollut ihan hiton kyllästynyt koko laihduttamiseen. Vaikka puhunkin tästä aina elämäntaparemonttina. Mutta siitähän tässä on kyse, että uusilla elämäntavoilla saan läskit pois. Viimeaikoina musta on vaan tuntuntut siltä, että mun koko elämä on ollut vaan yhtä laihdutusta. Jo pienenä ala-aste ikäsenä tyttönä jokaisella terkkarireissulla mulle sanottiin että painoa pitäs saada vähän pois ja käteen lyötiin erilaisia esitteitä ruokaympyrästä ja ravintosuosituksista. Lähes kaikkia laihdutuskeinoja on tullut kokeiltua. Yläasteella ysiluokalla aloitin eka kertaa painonvartijat. Kaalikeittokuuria taisin kokeilla myös yläasteikäisenä. Karppausta ja superdieettiä sitten aikuisempana. Että periaattessa oon tässä laihdutellu enempi ja vähempi parikymmentä vuotta, että ei ihme että kyllästyttää.

Noh eihän mun tässä tarvis valittaa, jos oisin kerralla hoitanut homman kuntoon aikanaan. Se laihduttaminenhan on niin helppoa, ei muutaku liikut enempi ja syöt vähempi! Että lopettas sen valittamisen ja alkas hommiin! Miten meitä ylipainosia onkin niin paljon, jos homma on niin helppoa... 

Stressaamista laihduttamisesta voisi helpottaa se, että olisin itselleni armollisempi. Mun silmät avautui tämän asian suhteen viikonloppuna töissä, kun ventovieras nainen alkoi kyselemään että oonko laihtunut ja sanoi että mun kasvot on kaventuntut paljon. Näen töissäni paljon ihmisiä enkä muista törmänneeni naiseen aikaisemmin. Mutta kommentti lämmitti mieltä ja erityisesti se, että nainen kertoi ihailevansa ihmisiä jotka pystyvät pudottamaan painoa. Kerroin hänelle kuinka painoni on vuoden pysynyt lähes samana eikä oikein etene tämä homma. Nainen sanoi että voin olla tyytyväinen saavutuksiini ja pitää olla itselle armollisempi. Jäin miettimään naisen lausetta tajusin itsekin, että mun pitäis tosiaan olla tyytyväisempi saavutukseeni ja ehkä hieman löysätä pipoa. 

Nyt kun oon saanut taas vähä tota kuraa tuolta niskasta pois ja mietittyä asioita uudelta kantilta, oon kaivanut ruokapäiväkirjan esille. Oon palannut puhtaampaan ja kevyempään ruokavalioon sekä alkanut taas liikkua, fiiliksen mukaan ilman stressiä :) 

Nyt iski masennus!

Oon jo pidempään, pari kuukautta tiedostanut sen, että mulle on hiljalleen tullut kiloja lisää ja paikat on päässy niin sanotusti löystymään kun salilla ei oo tullut treenailtua. Tokihan mulla oli erittäin vakava syy olla treenamatta, koskaan en riskeerais omaa terveyttä saatika henkeäni salitreenauksen takia, niin mukavaa kuin se onkin. Nyt mua vaan ärsyttää se, että en saa vieläkään raahattua persaustani sinne salille tarpeeksi usein. Mutta uskon edelleen, että pääsen yhtä hyvään vauhtiin kuin viime kesänä. 

Katselin eilen vanhoja viime kesänä otettuja kuvia täältä blogista ja tietokoneeni kätköistä. Kuvat kyllä todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Kuvista tajusin kuinka paljon paremmalta (?) näytin viime kesänä. Mutta toisaalta sain kimmokkeen siihen, että mun on pakko päästä takaisin samoihin mittoihin mahdollisimman pian ja jatkaa hommaa siitä vielä eteenpäin. En voi olla niin luuseri että palaan vanhaan koska en oo siihen todellakaan tyytyväinen. Ylipainosena mun ei oo hyvä olla ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. 

Vaatekaappiin on taas alkanut ilmestyä löysemmän mallisia paitoja...

Mulla on tapana aina välillä masistella ja tuntea itteni maailman lihavimmaksi ja rumimmaksi, mutta onneksi se menee lopulta ohi :) Sain tässä vähän aikaa sitten melkoisen kolauksen itsetuntooni eräässä asiassa ja se masensi entisestään tätä takaisin lihomista. Mutta yritän siitäkin kolauksesta kaivaa motivaatiota tähän taisteluun läskiä vastaan. 

Pikkuakka :)

Nyt kun oon tässä aikani angstannu ja saanu ärsyttävän flunssan melkeenpä kokonaan pois, vois alkaa sanoista tekoihin. Lisään taas veden juontia (joka on vähentyny varmaan puolella!), lisään liikuntaa (mulla ei tuu enää hyötyliikuntaakaan kun on auto käytössä), lisään itsekuria (joka on viimeaikoina ollu tooosi surkea) sekä ennen kaikkea palauttelen mieleeni sen tavotteen mikä mulla on!