Nyt iski masennus!

Oon jo pidempään, pari kuukautta tiedostanut sen, että mulle on hiljalleen tullut kiloja lisää ja paikat on päässy niin sanotusti löystymään kun salilla ei oo tullut treenailtua. Tokihan mulla oli erittäin vakava syy olla treenamatta, koskaan en riskeerais omaa terveyttä saatika henkeäni salitreenauksen takia, niin mukavaa kuin se onkin. Nyt mua vaan ärsyttää se, että en saa vieläkään raahattua persaustani sinne salille tarpeeksi usein. Mutta uskon edelleen, että pääsen yhtä hyvään vauhtiin kuin viime kesänä. 

Katselin eilen vanhoja viime kesänä otettuja kuvia täältä blogista ja tietokoneeni kätköistä. Kuvat kyllä todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Kuvista tajusin kuinka paljon paremmalta (?) näytin viime kesänä. Mutta toisaalta sain kimmokkeen siihen, että mun on pakko päästä takaisin samoihin mittoihin mahdollisimman pian ja jatkaa hommaa siitä vielä eteenpäin. En voi olla niin luuseri että palaan vanhaan koska en oo siihen todellakaan tyytyväinen. Ylipainosena mun ei oo hyvä olla ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. 

Vaatekaappiin on taas alkanut ilmestyä löysemmän mallisia paitoja...

Mulla on tapana aina välillä masistella ja tuntea itteni maailman lihavimmaksi ja rumimmaksi, mutta onneksi se menee lopulta ohi :) Sain tässä vähän aikaa sitten melkoisen kolauksen itsetuntooni eräässä asiassa ja se masensi entisestään tätä takaisin lihomista. Mutta yritän siitäkin kolauksesta kaivaa motivaatiota tähän taisteluun läskiä vastaan. 

Pikkuakka :)

Nyt kun oon tässä aikani angstannu ja saanu ärsyttävän flunssan melkeenpä kokonaan pois, vois alkaa sanoista tekoihin. Lisään taas veden juontia (joka on vähentyny varmaan puolella!), lisään liikuntaa (mulla ei tuu enää hyötyliikuntaakaan kun on auto käytössä), lisään itsekuria (joka on viimeaikoina ollu tooosi surkea) sekä ennen kaikkea palauttelen mieleeni sen tavotteen mikä mulla on!