Mul on ikävä sitä aikaa...

Kerkesin jo hehkuttaa että oon taas terveenä. Kävin tiistaina yli viikon tauon jälkeen koiran kanssa lenkillä, kun olo alkoi olla jo sen verran hyvä. Lenkin jälkeen myöhemmin illalla töissä, mulla alkoi olla kurkku kipeä ja sama jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Mulla ei edes tällä "toisella kierroksella" ole ollut kurkku kipeä, ainoastaan kuumeinen olo ilman kuumetta ja yskä. Lenkin aikana tunsin myös suht voimakasta kipua keuhkojen ja rintakehän alueella. Haaveilin jo että keskiviikkona olisin päässyt salille mutta ei. 

Ei hyvä...

Viime viikkoisten kahden sairaslomapäivän jälkeen oon ollu töissä ihan normaalisti ja tänään mulla oli vapaa. Tosi turhauttavaa, kun olo ei oo ihan tööt mutta silti ei voi oikein hyvin. Heti jos vähän enemmän duunailee jotain, niin hengästyy ja tulee huonompi olo. Huomaa että yleiskunto on alkanut ihan selkeesti heikentyä. Tätä on nyt kestänyt pari viikkoa, yskä ei ole enää niin paha mutta nokka valuu. Terveyskeskuskäynnillä viime viikolla hoitaja kehoitti, että mikäli yskä ei mene ohi niin on syytä varata aikaa tarkempiin tutkimuksiin (astma ja allergia). 

Hymy pyllyyn vaikka ei paljon hymmyilytä!

Jotenkin kuvittelin, että tällä kertaa tää menis nopeemmin ohi mutta tänään tuli tosiaan jo taas se kaksi viikkoa täyteen. Jospa tämä nyt jo tästä, oon nyt vaan koittanut ottaa rauhallisesti aina kun en oo töissä. Heti kun on parempi olo, niin tekis mieli lähteä lenkille ja salille, mutta varmaan parempi oottaa että on useamman päivän parempi olo. 

Nyt kun on ollut tosi lämmintä, niin meikäläinen on palellut. Jopa töissä on välillä palellut vaikka oon se joka hikoilee siellä kuin sika. Tänään oon ollut vapaalla ja melkein koko päivän sisällä välillä vaatetta lisäillen. Ulos oli kuitenkin pakko lähteä muutakin kuin koiran pissatushommien merkeissä, tosi nätti ilma ja ei oo pahemmin kelit suosineet tänä kesänä. Olis kovasti poltellut alkaa leikkaamaan nurmikkoa, mutta ehkä hyvä että leikkuri on rikki niin jäi sekin homma tekemättä. Yhtenä iltana tässä ajattelin että pikkusen leikkaan niin pyöräytin yli puoli tonttia ja hups keikkaa kun olikin paska olo seuraavana aamuna....

Tänään keräsin pihalta marjapensaista vähän pakkaseen täytettä. Vielä olis kerättävää ja myös metsän antimista oon haaveillut, tosin voi olla että mustikat hommaan jonkun muun keräämänä tällä kertaa. 

Mustaherukkaa ja pikkusen vadelmia

Pikkuveljellä oli tänään nimipäivä ja mielessä kävi jo aamupäivällä, että pitäiskö leipoa pyöräyttää veljelle jotain. Tietenkään oma lehmä ei ollut ojassa ;) Päätin kokeilla Brita-kakkua jota moni on näin kesällä hehkuttanut. Melko helpolta vaikutti reseptin perusteella, vaikka kuvista oon kattonut että osaankohan tehdä. Kaikki muut ainekset löytyi kaapista, mutta kerma täytyi hakea kaupasta mutta kauppaan oli muutenkin asiaa. Pääsinpäs vähän ihmisten ilmoille vapaapäivänä kun en muuten saa olla ihmisten kanssa ;) 

Tunnen jo kuinka oon turvonnut kun hiilarit maistuu ihan liian hyvin eikä tuu liikuttua tarpeeksi. Omilla huonoilla valinnoilla siis vaan pahennan oloani. Kun olo on muutenkin kökkö niin huonolla ruoalla se vaan pahenee. Ja tietysti olis tärkeetä näin flunssasena syödä terveellisesti kun epäterveelliset ruoat ei ainakaan edistä parantumista. Tyhmästä päästä kärsii koko akka. No vaikka pyöräytin kakun tänään, niin oon onneksi skarpannut ja saanut melko hyvin niskalenkin tässä hommassa. Alan kyllä jo kyllästyä tähän vetämättömään oloon että kyllä tämä hiilaripöhö pitää nyt saada pois.

On kyllä jo niin ikävä sitä aikaa mikä oli ennen näitä sairasteluja ja siinä välissä. Aloin taas nauttia ihan kympillä liikunnasta ja terveellisestä ruoasta. Nukkumisenkaan kanssa ei ollut enää ongelmia kun kaikki hommat oli balanssissa, hommat siis rullas hyvin. Oli niin huippu fiilis kun olo vaan keveni viikko viikolta ja olo oli virkeä sekä mieli positiivinen. Nyt oonkin sitten alakuloinen, turvonnut ja mustilla silmänalusilla varustettu pessimistinen äkämummo. 

Nooh kuten oon todennut, jos ei ole tyytyväinen tilanteeseen sille täytyy tehdä jotain. Flunssalle en oletettavasti voi tehdä nyt muutakuin vaan kiltisti odottaa, että se menee ohi. Vaikka tässä nyt vaan kestää. Pitää vaan malttaa parantua kunnolla ennen sinne lenkille lähtöä. Ei tee kyllä yhtää huonoa tälle naiselle opetella pitkäjänteisyyttä... Ja mitä turvotukseen ja vi**tukseen tulee, niin eipä auta muutakuin katsoa taas totuttaa silmiin ja käydä puntarilla järkyttymässä montako kiloa on parissa viikossa kerätty. Alkaa varmaan taas puhdas ja terveellinen ruoka maistua. Ja hyväähän se on oikeesti on ja maistuu. Eiköhän se toivon mukaan ole niin, että viikon parin päästä oon jo onnellisena Fridan kanssa lenkillä ja salilla (sinne ilman Fridaa tosin) mieli virkeänä ja turvotuksesta ei oo tietoakaan :) Nyt vaan se oikea asenne kohilleen ja narinat pois!