Lenkkeilyn lisäksi tykkään tooosi paljon pyöräilystä. Lahdessa asuessani harrastin jonkin aikaa melko ahkerasti spinningiä eli sisäpyöräilyä. Ylivieskassa asuessani en ole lajia päässyt harrastamaan, tällä hetkellä ei taida edes olla mahdollista harrastaa ko. lajia koko pitäjässä. Sillon tällöin fiilistelen kuntosalilla kuntopyörän selässä ja kuvittelen joskus olevani kunnon spinningtunnilla kun popit korvilla poljen. Voihan se olla, että oon joskus ajatuksissani huutanut niitä samoja "polepoleeee" "täysiääää" ja "nyt lähtee jyrkkä ylämäki" ja muita juttuja, joita ohjaaja aikoinaan tunneilla heitti. Mut ei kai se mitään, koska ne on varmaan semmosia perinteisiä tsemppaavia jumppamaikan kannustushuutoja!
Hyötyliikuntaa saan arkisin kun kuljen työmatkat pyöräillen. Työmatka on noin pari kilometriä eli ei edes kauaa nokka tohise kun on kohteessa, tosin vastatuulessa tuntuu joskus ettei oo koskaan perillä.
Pyöräily on siitä hyvä laji, että se ei oikeastaan maksa mitään ja sitä voi harrastaa melkeinpä milloin vain. Tehoakin voi itse säädellä, voi joko rullailla fiilistellen tai tehdä esimerkiksi intervallityylistä pyörälenkkiä. Pyöräily myös sopii kaikentasoisille kuntoilijoille ja se on myös niveliä säästävää. Jos liikunnan aloittaminen esimerkiksi laihduttamisessa tuntuu aluksi nihkeältä, kannattaa kokeilla vaikka alkuun pyöräilyä. Lenkkeilykin voi alkaa maistumaan kun peruskunto lähtee nousemaan.
Oikeanlaisen pyörän valinnasta ja pyöräilytekniikasta en lähde kirjoittamaan, koska ne asiat ei ole ihan hallussa. Itselläni on ihan peruspyörä, joka on palvellut lähes päivittäisessä käytössä nyt pari vuotta. Tänä kesänä meillä on ollut hieman vastoin käymisiä, kun kettinki ei meinaa pysyä paikoillaan. Tänään aamulla olin menossa aikaisin aamuvuoroon ja tuttuun tapaan lähdin pyöräilemään aamuvarhain kohti työmaata... Pääsin vajaa puoli kilometriä kunnes kettinki taas lähti irti. Sain kettingin paikoilleen pienen ähellyksen jälkeen mutta eipä se enää vaan pysynyt. Talutin pyörän töihin ja en myöhästynyt kuin reilu viisi minuuttia, aivan mahtavaa!
Onnekseni työpaikkani kanssa samassa rakennuksessa on urheiluvälinemyymälä, jonka yhteydessä toimii myös pyöräkorjaamo. Vein rakkaan kulkupelini sinne korjattavaksi työpäivän jälkeen. Luulin että olisi selvinnyt kettingin kiristyksellä, mutta sinne se mun kultani jäi yöksi yksin (tai siis muiden pyörien kanssa). Tämähän tarkoitti sitten taas sitä, että myös kotimatka taittui kävellen. Onneksi kuljen lähes aina lenkkareissa ja verkkareissa niin asuvalinta osui ainakin nappiin jos ei muuten mennyt ihan putkeen. Hyvällä tuurilla saan jo huomenna kulkupelini kuntoon ja saa loppusyksyn polkea ilman ylimääräistä jännitystä! Aamulla saa hyötyliikuntaa taas kävelyn muodossa, onneksi sää suosii ja mulla on uudet lenkkitossut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti