Suru on kunniavieras

Täällä taas, perinteeksi muodostuneen tauon jälkeen. Nyt on niin, että suru on taas vieraana kodissani. Rakas pentuni on nyt koiraenkeli <3 Pentu oli täysin terve ja kaikki oli hyvin, kunnes pienen tapaturman vuoksi menetin jälleen rakkaan koirani noin kuukausi sitten. Suru on valtava ja kyyneleitä on vuodatettu väsymykseen asti. 

22.11.2013 - 7.4.2014

Elämänilo on ollut taas hakusessa, vaikka toki elämä jatkuu tämänkin jälkeen. Olin kuitenkin tosi onnellinen uudesta tulokkaasta ja meillä piti olla edessä monta monta vuotta ja seikkailua. Tästä pennusta piti tulla ensimmäinen, jonka kanssa alan tosissaan harrastamaan jotain lajia. Kaikkinensa tämä pentu oli aivan mahtava, todella rohkea, utelias, älykäs, suloinen... <3 Kuolema tuli todella nopeasti, eikä siihen oikeastaan ehtinyt varautua yhtään, toisin kuin puolisen vuotta sitten kun Lenny kuoli. Vanhan ja sairaan koiran kuoleman pystyyy paremmin hyväksymään, mutta näin pienen ja terveen koiran kuolema tuntuu todella epäreilulta. Mutta elämä on joskus epäreilua.

Kaikenmaailman dieetit ja painonpudotushommat ei ole tällä hetkellä ollut päällimäisenä mielessä. Aluksi Rian kuoleman jälkeen pari päivää meni melkeen syömättä, ruokahalu katosi. Pikkuhiljaa arki taas alkoi ja piti palata töihin ja kouluun. Sittenhän vanha tunnesyöppö pääsi taas valloilleen. Useampi viikko on taas mennyt vähän niin ja näin, mutta en jaksa stressata. Tämä kevät on ollut kaikkinensa tosi raskas, töitä on pitänyt paiskia paljon ja samalla käydä koulussa. Aika ei tunnu riittävän mihinkään ja salilla käymisestäkin alkoi tulla stressi. Siksi oonkin päättänyt mennä fiiliksen mukaan ja onkin tullut enemmän lenkkeiltyä. Nyt kun koulu jää kesälomalle, mulla on taas enemmän aikaa. 

<3