Läski lähtee syömällä

Nyt kun oon taas jälleen palannut niin sanotusti ruotuun, multa on kysytty vinkkejä siihen, miten syödä ja miten saada tulosta aikaan. Aihe on mulle mieleinen ja omakohtaista kokemusta painonpudottamisesta on, vaikkakin paino aina välillä seilaa. Minkään sortin asiantuntija en todellakaan ole, enkä omaa mitään koulutusta aiheesta.  Mielelläni kyllä aina neuvon ja kerron, jos vaan joku kysyy ja tarvitsee apua. 

Painonpudottaminen on teoriassa helppoa ja  yksinkertaista, mutta käytännössä ei ehkä niinkään. Asiaan vaikuttaa monet seikat ja täytyy muistaa, että ihminen on yksilö. Onnistumisen avaimet koostuu monesta osa-alueesta, eikä oikotietä onneen ole edelleenkään olemassa. Sen allekirjoitan täysin, että koko homma lähtee korvien välistä. 

No sitten siihen kaikille rakkaaseen aiheeseen, eli ruokaan. Yksi tärkeimmistä faktoista, jonka haluaisin jokaisen painoa pudottavan ymmärtävän on se, että syömättömyydellä ei saada aikaan tulosta, ainakaan pysyvää. Itsekin oon joskus tietämättömyyttäni nuorempana tätä kokeillut ja saanut vaan lisää kiloja. 

Kun painoa halutaan alkaa pudottamaan, on hyvä tietää sen hetkinen peruskulutus. Peruskulutuksen määrästä sitten vähennettään joku tietty määrä kaloreita, jotta paino alkaa tippumaan. Ruokaa ja kalorimäärää ei ole hyvä laskea rajusti, vaan hiljalleen. Näihin asioihin on olemassa alan ammattilaiset, joilta saa lisää tietoa ja apua. 

Itselläni on käytössä Fitverstaan personal trainerin tekemä ruokavalio. Syön aika samaan tyyliin, kuin aikaisemminkin kun sain painoa tippumaan. Avainsanoja on säännöllisyys, monipuolisuus ja terveellisyys. Syön viisi kertaa päivässä noin neljän tunnin välein. 

Kaurapuuro raejuustolla maistuu vuodesta toiseen, välillä marjoja ja välillä hedelmiä sekaan.

 

Smoothie rahkasta, banaanista ja puolukoista stevialla makeutettuna.

Kovaan makeannälkään puddingia ja banskua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on todella tärkeää syödä monta kertaa päivässä ja säännöllisesti. Joskus tietysti voi olla poikkeustilanteita, että ruokailuväli pääsee venymään. Hyvä olisi kuitenkin välttää liiallista nälkää ja näin välttää repsahduksia ja ylilyöntejä. 

Tummaa pastaa, broileria, paahdettuja kasviksia, salaattia ja kermaviilikastiketta.

Broilerpyöryköitä, bataattiranskalaisia ja salaattia.

Salaattia ja naudantäyslihapihvi.

En ole itse mikään huippukokki, enkä ruoanlaitosta koskaan erityisemmin edes välittänyt. Nyt kun on täytynyt vähän muuttaa asennetta aiheeseen, niin ei se kokkaaminen nyt niin tylsää olekaan. Tässä ruokahommassakin joutuu toteamaan, että jos jotakin haluaa, niin täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Oon joutunut opettelemaan syömään esim. kasviksia, joita en ennen ole erityisemmmin lautaselleni laittanut. 

Myös ennakointi ja valmistelu on tärkeiksi havaitsemiani juttuja, ja oikeastaan edellytyksiä onnistumiselle. Käyn pari kertaa viikossa ruokaostoksilla ja mietin ennen kauppareissua valmiiksi, mistä ja mitä ruokaa teen. Valmistan ruokia yleensä aina pariksi kolmeksi päiväksi eteenpäin. Jotkut tekee koko viikolle lounaat ja päivälliset valmiiksi, jotkut myös ihan aamu- väli- ja iltapalatkin. Itse teen siis vain lounaita ja päivällisiä. Muut syömiset saan tehtyä aika nopeasti, kuten esim. puuron tai smoothien. 

Ruokahommissa on hyvä käyttää mielikuvitusta ja etsiä vinkkejä vaikka näistä blogeista (ei siis tästä mun, vaan jonkun hyvän ruoanlaittajan ;D ) ja ruokasivustoilta. Jos viikosta ja kuukaudesta toiseen syö purkista riisiä ja kanaa tai jauhelihaa ja pastaa, niin voi alkaa jossain vaiheessa tökkimään. Tietty tämäkin voi jollakin toimia, jokainen tyylillään. 

Eli 

- Suunnittele ja tee ruokia valmiiksi.

- Kokeile, maista ja tee rohkeasti myös uusia ruokia. Uusilla mausteilla saa vaihtelua!

- Syö niitä ruokia joista oikeasti tykkäät, turha yrittää väkisin syödä mitään, mikä yökkäyttää vaikka se olisi kuinka terveellistä. 

- Syö riittävästi.

-  Varaa aikaa ruoanlaitolle ja syömiselle.

- Mieti asennettasi ruokaan ja syömiseen, mitä se merkitsee onnistumisen kannalta? 

- Syö säännöllisesti noin neljän tunnin välein ja huolehdi, että verensokeri pysyy tasaisena koko päivän.

- On hyvä varautua yllättäviin tilanteisiin, esim. varaamalla laadukas proteiinipatukka (kannattaa katsoa tuoteseloste ettei ole pelkkää sokeria) ja hedelmiä laukkuun. 

- Heikolla hetkellä mieti, kumpaa haluat enemmän, saada painoa pois vai saada hetken nautinnon siitä suklaalevystä/kakkupalasta/hampurilaisesta, joka huutaa sun nimeä? 

- Muista, että ei ne herkut tästä maailmasta lopu, niitä kyllä on sittenkin saatavilla yllin kyllin kun se herkutteluhetki tulee ja kylläpä ne vaan maistuu pirun hyvälle, kun harvemmin herkuttelee! 

- Jos repsahdus sattuu, älä jää murehtimaan ja lyö koko hommaa läskiksi, kaikille sattuu virheitä elämässä eikä se siihen lopu! 

  Tsemppiä ja mukavaa viikonloppua :) <3

  -Neenu-

Hoitsuainesta(ko)?

Viime viikolla mulla oli viimeinen harjoitteluviikko paikassa, jossa olin yhteensä seitsemän viikkoa. Kävin myös joulun väliviikoilla tekemässä muutamia vuoroja, joten yhteensä pari kuukautta tuli oltua kokonaisuudessaan. Kyseessä oli perushoidon harjoittelu, eli ensimmäistä kertaa pääsi niin sanotusti tositoimiin hoitajaopintojen aikana. Viime keväänähän meillä oli kasvun tukemisen ja ohjauksen harjoittelu, jonka suoritin ala-asteen eskarissa. 

Nyt päättyneen harjoittelun tein terveyskeskuksen akuuttiosastolla, jossa hoidetaan akuutisti sairastuneita potilaita. Potilaat voivat olla iältään melkein minkä ikäisiä tahansa, parikymppisestä aina lähes sata vuotiaaseen asti. Potilaiden vaihtuvuus on melko suuri, osa esimerkiksi pääsee melko pian kotiutumaan tai lähtee jatkohoitoon ja sitten osa lähtee taivaan kotiin. Tai minne kukin sitten lähteekään, kun maallinen vaellus loppuu. 

Aamu viiden herätykset oli välillä haastavia :)

Heti harjoittelun alussa koin hyväksi asiaksi sen, että oon ollut työelämässä jo reilu kymmenen vuotta ja tehnyt todella käytännön läheistä työtä melkeenpä aina. Nykyinenkin työ on melko vauhdikasta, kiireessä ja paineen alla pitää pystyä toimimaan ja tekemään ratkaisuja, sekä pitämään kaikki langat käsissä ilman, että ne leviää kuin Jokisen eväät. 

Harjoittelun sujuvuutta helpotti huomattavasti se, että olin erittäin motivoitunut ja sainkin hyvää palautetta asiasta. Mutta mikäpäs siinä, jos oikeasti kiinnostaa ja haluaa oppia asiat. Olin toivonut jo viime keväästä asti, että pääsisin juurikin tälle osastolle tekemään työssäoppimisjakson. 

Seitsemään viikkoon saatiin mahtumaan kaikki perushoitoon kuuluvat aihealueet, aina petauksista ja pesuista saattohoitoon ja vainajan laittoon. Potilaiden tiheä vaihtuvuus mahdollisti sen, että näki monenlaista ja pääsi kokeilemaan erilaisia hoitotoimenpiteitä. Sain tietysti kohdata ne omat "pelot", joita oli siis näin karskisti sanottuna vaipanvaihdot ja kuolevan potilaan kohtaaminen. Ensin mainittuun tottui kyllä jo parin päivän aikana, mullahan ei ole vaipanvaihdon kokemusta juurikaan edes lapsista. Paitsi sillon kymmenen vuotiaana kun vaihtelin pikkuveljien vaippoja käden käänteessä. 

Kuolevan potilaan kohtaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin olin ajatellut. Kyllähän se joka kerta kosketti ja välillä joutui puremaan hammasta yhteen. "Tee työtä, jolla on tarkoitus" toteutui jokaisella osa-alueella, mutta erityisesti saattohoidossa tuntui hyvältä saada olla läsnä ja tukena. Pelkkä läsnäolo, kuuntelu ja kädestä pitäminen ovat jo tärkeitä, sen lisäksi, että huolehditaan kivunlievityksestä ja hyvästä perushoidosta.

 

Asetin tavoitteeksi saada kiitettävän arvosanan tästä harjoittelusta ja tavoitteeseen päästiin näyttöviikolla. Oli kyllä kieltämättä voittajafiilis kun arviointikeskustelun päätteeksi kuulin, mikä arvosana todistukseen pätkähtää. Vaikka kiitettävää ei olisikaan tullut, tärkeintä on, että tiedän itse mitä olen oppinut. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja antoisa kokemus, tästä on nyt hyvä jatkaa opiskeluja. 

Ensi viikolla alkaa taas lähiopetus, tämä viikko onkin "lomaa" tai jotain sellaista. Olin menossa jo tällä viikolla kouluun, mutta lukujärjestys näyttikin tyhjää. Toisaalta hyvä, että saa vähän palautella ja huilia, niin jaksaa kevään taas painaa. Nyt kun oon valmistunut ammattikorkeasta ja saanut hoitajaopintojen (kuulemma) haastavimman osion suoritettua, niin on melko huojentunut olo. 

Nyt tammikuussa aloitin Fitverstaan valmennuksen, kohta olisi kaksi ensimmäistä viikkoa takana ja fiilis on kyllä hyvä! Mulla on muutenkin sellainen fiilis, että tästä vuodesta tulee edeltäjiään parempi....


                                                     <3:lla Neenu

 

Fitverstaan valmennukseen

Kuten oon aikaisemmin blogissa kertonut, mulla on aika pitkä laihdutushistoria ja kaikenlaista on tullut kokeiltua aina kaalikeittodieetistä karppaamiseen. En kyllä ikinä unohda, kuinka jäätävä nälkä oli kaalikeittodieetin aikana. Ja kuinka helekkarin pahaa se keitto oli. Olin aika nuori tyttö, kun kyseistä keittoa yritin epätoivoisesti vetää. Sanomattakin selvää, että se dieetti loppui ennen kuin edes kunnolla alkoi. Karppaaminen toimi mun kohdalla aika hyvin, mutta sen terveysvaikutukset pidemmällä tähtäimellä epäilytti. Karppaamisen jälkeen löysin Fitfarmin Go Fat Go- haasteen ja sen jälkeen paino tippui ensimmäistä kertaa kunnolla.  

Pieni pyöreä tyttö :)

Elämä on siis pyörinyt aina enemmän ja vähemmän tämän mun ylipainon ympärillä. Jos en oo ite aktiivisesti asialle tehnyt mitään, niin se on kuitenkin vaivannut päätä, ja jos ei omaa päätä, niin sitten jonkun toisen... Ei niitä toisten kommentteja ja huomautuksia vaan ikinä opi suodattamaan tyyliin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ulkonäkö ylipäätään ja paino on ainakin mun mielestä henkilökohtaisia asioita, ja mielipiteet niistä voi pitää omana tietonaan. 

Muutama vuosi sitten mulla meni elämäntapojen ja painon suhteen tosi hyvin. Olin saanut itsenäisesti ja hyvällä menestyksellä pudotettua painoa toistakymmentä kiloa ja motivaatio oli huipussaan. Vuosia on nyt vierähtänyt ja matkan varrelle mahtuu kyllä  yhtä sun toista. Paljon on tapahtunut hyviäkin asioita, mutta sitten myös niitä, jotka on syönyt motivaatiota. Terveyden kanssa on ollut omat haasteet ja elämä muutoin on ollut aika kiireistä opiskeluja ja töitä yhteen sovittaessa. Niin paljon kuin mua harmittaa, että nämä edelliset vuodet on tullut takapakkia ja paino, sekä entiset huonot elämäntavat on hiipineet hiljalleen takaisin, en nää järkeväksi jatkaa kuukaudesta toiseen märehtimistä. Syksyllä päätin, että kun saan opinnäytetyön valmiiksi ja ammattikorkeasta paperit ulos, alan oikeasti tekemään jotakin tälle painolle ja ennen kaikkea terveydelle. Kävin vajaa vuosi sitten verikokeissa ja terveystarkastuksessa, kaikki oli hyvin vaikka olin varma, että mulla on kilpirauhasten toiminnassa häikkää ja varmasti jo kakkostyypin diabetes. Nyt syksyllä keskustelin aivan ihanan lääkärin kanssa, ja hän suositteli siirtämään painonpudotusprojektia vuoteen 2017. 

Kun aikoinaan pudotin painoa enemmän, tein sen itsekseni. Kun oli monenlaisia metodeja kokeillut, oli kerennyt jo oppia mikä toimii ja mikä ei, mistä tykkää ja mistä ei. Olin oppinut tärkeimmän eli syömisen. Säännöllinen ruokailurytmi sekä riittävä ja oikeanlainen ruoka. Lenkkeily ja salitreenaminen oli osa arkea ja mieluisia harrastuksia. 

2013

En oikein enää muista, mistä sain aikoinaan motivaation ja voiman aloittaa kilojen karistamisen. Ja jep, voiman tosiaankin, koska ainakin itselleni alottaminen on aina ollut vaikeinta. Paino on noussut parin vuoden aikana hiljalleen koko ajan ja oon yrittänyt tehdä asian suhteen korjausliikettä, joka kerta siinä kuitenkin epäonnistuen. Paino on noussut vähän huomaamatta ja oikeastaan on vaan havahtunut jossain vaiheessa siihen, että ei perkele tässäkö sitä taas ollaan! Tässä on huomannut erittäin hyvin sen, että painonpudottaminen on helppoa, mutta painonhallinta on haastavaa. Ja päivänselvää on, että jos painon pudottamisen jälkeen lopettaa liikunnan ja alkaa syödä huonosti, niin ei se vaaka kauaa näytä sitä pienempää lukua. 

2016

Nyt tulevana maanantaina eli 9.1 aloitan Fitverstaan Back to fit- nettivalmennuksen, jonka kesto on 12 viikkoa. Oon katsellut Fitverstaan valikoimia viime kesästä asti ja odottanut sopivaa ajankohtaa aloittaa jonkinlainen projekti. Valikoimaa Fitverstaalla on todella paljon ja varmasi löytyy jokaiselle jotakin! Back to fit- nettivalmennuksessa on tarkoitus palata takaisin niihin parempiin elämäntapoihin, valmentajan tuella. 

Kuva: Fitverstas

Innolla oon odottanut, että valmennus alkaa ja pääsee hommiin, vaikka toisaalta mua pikkusen hirvittää miten akan käy. Uusi asia mulle on se, että mulla valmentaja, joka on mun tukena ja kenelle oon tilivelvollinen viikottain. Oon kyllä luottavaisin mielin, että nyt on hyvät edellytyksen onnistua!

Mukavaa viikonloppua, muistakaa pukea lämpimästi :)

Neenu :)