Hellurei ja hellät tunteet pitkästä aikaa! Kuten joulun aikaan lupailin, alan (toivottavasti) kirjoitella blogia vähän reippaammin uuden vuoden kunniaksi. Uusi vuosi on alkanut ja ensimmäinen kuukausi alkaa vedellä viimeisiään. Uskomattoman nopeasti taas aika rientää. Talvi on alkanut tuntua jo melko pitkältä eikä tammikuun kireät pakkaset ole yhtään helpottaneet fiilistä. Onneksi kevät on tuloillaan ja aurinko jo paistaa, kohta on taas kesä ;)
Uusi vuosi on lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti ja vuodesta 2015 jäi käteen monta hyvää opetusta. Menneeseen vuoteen mahtui jälleen monenlaista, mutta pääpiirteittäin vuosi oli mielestäni onnistunut. Syksyllä alkoi sairasteluputki ja loukkasin nilkkanikin, lisäksi se kuuluisa kolmenkympin kriisi sitten kuitenkin tuli. Oli ehkä liikaa aikaa miettiä asioita ja tuntui välillä, että pää on aivan solmussa ajatuksista. Mutta tulipahan mietittyä tärkeitä asioita ja tehtyä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Oon koittanut tehdä suunnitelmia ja päätöksiä nyt enemmän tunteella kuin koskaan aikaisemmin. Viime vuoden loppupuolella kaksi entistä työkaveriani menehtyi, kohtalaisen nuorena. Erityisesti toisen työkaverini kuolema pysäytti todella, koska se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eräänä syksyisenä aamuna, kesken työmatkan kaimani elämä päättyi liikenneonnettomuudessa.
Syksy ja loppuvuosi oli siis melkoista tunteiden myllerrystä. Elämän arvaamattomuus näytti puolensa ja se pisti miettimään omaakin elämää hieman eri tavalla. Toinen entisistä työtovereistani oli saattohoitovaiheessa todennut jotenkin näillä sanoin: "Eläkää sitä elämää täysillä ja huolehtikaa läheisistänne." Niimpä. Pitäis koittaa muistaa, että elämä on tässä ja nyt.
Oon koittanut tehdä suunnitelmia ja päätöksiä nyt enemmän tunteella kuin koskaan aikaisemmin. Viime vuoden loppupuolella kaksi entistä työkaveriani menehtyi, kohtalaisen nuorena. Erityisesti toisen työkaverini kuolema pysäytti todella, koska se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eräänä syksyisenä aamuna, kesken työmatkan kaimani elämä päättyi liikenneonnettomuudessa.
Syksy ja loppuvuosi oli siis melkoista tunteiden myllerrystä. Elämän arvaamattomuus näytti puolensa ja se pisti miettimään omaakin elämää hieman eri tavalla. Toinen entisistä työtovereistani oli saattohoitovaiheessa todennut jotenkin näillä sanoin: "Eläkää sitä elämää täysillä ja huolehtikaa läheisistänne." Niimpä. Pitäis koittaa muistaa, että elämä on tässä ja nyt.
Yksi isoimmista askelista oli hakeutua opiskelemaan alalle, joka on aina enemmän ja vähemmän ollut mielessä. Syksyllä asioita pyöritellessä päätin että se on nyt tai ei koskaan. Laitoin hakemuksen menemään, sain kutsun soveltuvuuskokeeseen, kävin soveltuvuuskokeessa ja nyt viime maanantaina eli 18.1.2016 aloitin sosiaali-ja terveysalan perustutkinnon opiskelun. Eli ravintola-ala saa jäädä ja liiketalouden opiskelut ammattikorkeakoulussa viedään jossain vaiheessa päätökseen. Enpä jaksa kyllä uskoa, että mun opiskelut jää vielä tähänkään. Oon jo miettinyt että mitäs sitten seuraavaksi haluan opiskella :D Mutta elinikäinen oppiminen on vaan hyvä juttu. Se mikä musta tulee isona, on vielä arvoitus. No ainakin oon tarjoilija, keväällä toivottavasti tradenomi ja vajaan parin vuoden päästä myös lähihoitaja. Haluaisin olla myös opettaja. Ja yrittäjä. Eiku niin oonhan mää jo yrittäjä. Mutta haluaisin myös elättää itseni itse. Jännityksellä jään odottamaan, mitä tuleman pitää.
No mitäpä muuta. Terveellisten elämäntapojen vaaliminen on mennyt vähän...no vähän päin persettä suomeksi sanottuna. Ruokailut on pääpiirteittäin mennyt normaalisti, mutta en ole vanhaan malliin kiinnittänyt huomita ruoan laatuun enkä pahemmin määräänkään. Tullut ehkä vähän elettyä "kuin viimeistä päivää" ruoan suhteen. Mutta tiedättekö kun oot lapsesta asti joutunut miettimään melkeinpä jokaista suupalaasi ja tuntenut huonoa omaa tuntoa joskus jopa kaikesta, mitä suuhusi laitat niin kyllä sitä välillä haluaa ja tarvii olla laskematta ja miettimättä.
Puntarilla ei ole tullut hypittyä kovinkaan tiheästi, viimeksi pari päivää sitten ja kyllähän se jonkin verran enempi näyttää kuin viime syksynä. Samat vaatteet mahtuu edelleen päälle, mutta kyllähän tuo peilikuva ei ole yhtä miellyttävä kuin esimerkiksi viime kesänä. Välillä pelottaa ajatus, että tällä menolla oon takasin lähtöpisteessä.
Mutta peliähän ei ole vielä menetetty ja ei pitäis valittaa, jos ei itse tee asioille mitään. Mutta se valittaminen ja itsesäälissä kieriskelyhän on ihan helevetin helppoa. Se nyt vaan on oma valinta, makaako sohvalla kaukosäädin toisessa kädessä, suklaalevy toisessa ja märehtii kuin saamaton on VAI vetääkö verkkarit jalkaan, iskee koiralle hihnan kaulaan ja lähtee ulos reippailemaan.
Vois muuten lähteä koiran kanssa pienelle iltakävelylle, nilkka ei edelleenkään tykkää yli puolen tunnin lenkeistä. Söin muuten tuossa suklaata ruoan päälle. Mukavaa viikonloppua kaikille!
No mitäpä muuta. Terveellisten elämäntapojen vaaliminen on mennyt vähän...no vähän päin persettä suomeksi sanottuna. Ruokailut on pääpiirteittäin mennyt normaalisti, mutta en ole vanhaan malliin kiinnittänyt huomita ruoan laatuun enkä pahemmin määräänkään. Tullut ehkä vähän elettyä "kuin viimeistä päivää" ruoan suhteen. Mutta tiedättekö kun oot lapsesta asti joutunut miettimään melkeinpä jokaista suupalaasi ja tuntenut huonoa omaa tuntoa joskus jopa kaikesta, mitä suuhusi laitat niin kyllä sitä välillä haluaa ja tarvii olla laskematta ja miettimättä.
Puntarilla ei ole tullut hypittyä kovinkaan tiheästi, viimeksi pari päivää sitten ja kyllähän se jonkin verran enempi näyttää kuin viime syksynä. Samat vaatteet mahtuu edelleen päälle, mutta kyllähän tuo peilikuva ei ole yhtä miellyttävä kuin esimerkiksi viime kesänä. Välillä pelottaa ajatus, että tällä menolla oon takasin lähtöpisteessä.
Mutta peliähän ei ole vielä menetetty ja ei pitäis valittaa, jos ei itse tee asioille mitään. Mutta se valittaminen ja itsesäälissä kieriskelyhän on ihan helevetin helppoa. Se nyt vaan on oma valinta, makaako sohvalla kaukosäädin toisessa kädessä, suklaalevy toisessa ja märehtii kuin saamaton on VAI vetääkö verkkarit jalkaan, iskee koiralle hihnan kaulaan ja lähtee ulos reippailemaan.
Vois muuten lähteä koiran kanssa pienelle iltakävelylle, nilkka ei edelleenkään tykkää yli puolen tunnin lenkeistä. Söin muuten tuossa suklaata ruoan päälle. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti