Hello Monday

Maanantai oi ihana maanantai. En oo oikein koskaan ymmärtänyt sitä, kun niin monet suorastaan inhoavat maanantaipäiviä. Tämä varmaan johtuu siitä, että melkein koko sen ajan kun oon ollut työelämässä, oon tehnyt enemmän ja vähemmän vuorotyötä. Pari vuotta tein pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään konttorirottahommia, mutta oli ne maanantait silloinkin ihan kivoja :) 

Maanantain aamupuuro meinas kiehahtaa yli...

Ymmärrän kyllä sen, että niille jotka viikolla painavat duunia ja viikonlopun nauttivat vapaista, on varmasti välillä ankeaa kun maanantaina aamulla herätyskello rimpauttaa ylös. Viikonloppuisin kuitenkin usein nukutaan niin pitkään kuin vain mahdollista ja pyritään tietysti lepäilemään ja keräämään voimia uudelle viikolle. Unirytmi olis suotavaa pitää suht samanlaisena viikonloppunakin kuin viikolla, jos kovin kääntyy päälaelleen niin ei varmaan ole ihme jos se maanantainen herätys on ihan pyllystä. 

Nyt varmaan sohaisen muurahaispesää, mutta oon monesti miettinyt että miten nämä jotka melkein joka viikonloppu käyvät baarissa.... Itse harvoin käyn ja silloinkin tuntuu etten vielä tiistainakaan oo saanut unirytmiä ja ylipäätään olotilaa normaaliksi. Mutta eipä se varmasti kaikilla näin pitkän kaavan kautta  palautuminen viikonlopun riennoista mene :)

Vuorotyötä tekevänä oon viikonloppuisinkin töissä, paitsi joka viides viikonloppu. Vapaapäivät osuu monesti alkuviikolle, mutta periaatteessa ne voivat olla minä päivinä tahansa. Eli mun "viikonloppu" voi olla vaikka esimerkiksi näin maanantaina ja tiistaina kun oon vapaalla. Joskus oon miettinyt että olisi kiva olla ns. tavallisessa päivätyössä ja viikonloput vapaalla, mutta tähän vuorotyöhön ja viikonlopputöihin on niin tottunut. Mulle ne vapaat viikonloputkaan ei oo koskaan merkannut sen kummempaa, kunhan on vaan ne vapaapäivät pari kertaa viikossa niin se on mulle ihan fine. Toki voisin ajatella eritavalla jos mulla olis vaikka mies ja lapsi. Mut nyt on ihan hyvä näin. 

Vuorotyön ja oman vakityöni ehdottomasti parhaita puolia on nämä pidemmät vapaat, nyt mulla on neljä peräkkäistä vapaapäivää töistä. Eilen sunnuntaina kerkesin valmistaa tälle viikolle valmiiksi taas ruoat. Pyrin siihen että aina sunnuntaisin teen seuraavalle viikolle ruokia mahdollisimman paljon, sunnuntaisin oon usein kyllä töissä mutta kyllä sitä aina jossain välissä ehtii. Uus viikko on mukava aloittaa kun ruokapuoli on kunnossa eikä tarvi sitä miettiä sen enempää, muuta kuin vetää ääntä kohti aina kun ruokailun aika koittaa. Oon myös pyrkinyt nykyään kantamaan sieltä kaupasta sitä ruokaa niska vääränä, ettei viikolla tarvis käydä mahdollisest kuin yhdesti hakemassa jotain pientä täydennystä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :)

Tälle viikolle on taas tiedossa muutama spesiaalijuttu, erityisesti huomista odotan innolla! Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa, tälle viikolle taidetaan saada muutakin kuin sadetta :)

 

Epäonnistumisten kohtaaminen painonpudotuksessa plus videopäiväkirjan pätkä

Oma pää. Se on se korvien väli siinä päässä, jolla on aivan erityisen suuri merkitys kun halutaan pudottaa painoa. Omalla kohdalla oon joutunut tämänkin asian opettelemaan kantapään kautta, niin kuin monta muutakin asiaa. Asenne ja se miten suhtaudut asioihin ylipäätään, vaikuttaa lopputulokseen oli kyseessä minkälainen projekti tahansa. 

 

Omalla kohdalla se suurin kompastuskivi painonpudotuksessa on tainnut aina olla se, miten suhtaudun epäonnistumisiin. Eli miten toimin niissä tilanteissa, kun lipsun ruokavaliosta ja sorrun johonkin ns. kiellettyyn hedelmään. Joillakin saattaa olla vähän sellainen hälläväliä-asenne kun eteen tulee repsahdus. Jos repsahtaa vaikka syömään litran jäätelöä niin ajatellaan vaan että no samapa tuo, yritetään ens maanantaina uudestaan. Itse olen myös ajattellut toisinaan noinkin, mutta sen lisäksi olen kokenut usein melkoista ahdistusta ja pettymystä. Joskus oon kyllä ottanut liiankin raskaasti jos on tullut repsahdus ja on jäänyt putki päälle eli ruokavalioon palaaminen on tuntunut vaikealta. 

Näiden repsahdusten aiheuttaman ahdingon vaikutusta suhteessa haluttuun lopputulokseen eli normaaliin painoon oon miettinyt ja tullut siihen lopputulokseen, että vaikutus on iiiiso miinus. Eli se miten raskaasti otan ne itseensä pettymisen hetket, syö vaan motivaatiota eikä edistä millään tavalla mun tavoitetta. Liiallinen itsensä mollaaminen ja vähättelly ylipäätään ei ole tervettä hommaa. Oon myös joutunut miettimään sitä, miksi sitten oon joskus edes ajattelut itsestäni niin vähättevästi ja enkä pitänyt itseäni suunnilleen yhtään minään tai minkään arvoisena. Luulen, että ne kaikki kommentit ja päin naamaa saadut naurut lihavasta ulkomuodosta on syöneet itsetuntoa vähän liikaakin ja jollain tavalla vääristäneet minäkuvaani eli sitä, miten näen itse itseni. Jos minäkuva on kielteinen, ihminen ei usko itseensä eikä omiin kykyihinsä. Onneksi oon päässyt näistä asioista aika hyvin yli ja minäkuva on nykyään positiivinen ja itsetunto on terve. Varmasti ikäkin on tehnyt tehtävänsä. 

 

 

Eli jos nyt joskus sortuu niihin herkkuihin, niin ei se maailma siihen kaadu. Se miten suhtaudun tilanteeseen, ratkaisee sen miten homma jatkuu. Jos nyt kuvitellaan tilanne, että oon vaikka seuraavat neljä viikkoa pilkun tarkasti ruokavaliolla ja tuleekin tilanne että käsi sujahtaa sinne karkkipussiin ja syön puoli kiloa irtokarkkeja, niin en polje itseäni alimpaan helvettiin vaan palaan reippaasti ruotuun välittömästi sortumisen jälkeen enkä jää märehtimään asiaa sen enempää. Tehty mikä tehty, sinne meni puoli kiloa karkkia. Mutta toivottavasti tämmöstä tilannetta nyt ei tulis :D 

Uskon että päättäväisyydellä ja selkeällä suunnittelulla plus sillä motivaatiolla on vaikutusta siihen, miten niistä repsahduksista selviää. Ja nyt kun oon saanut ajan kanssa miettiä taas näitä asioita viimeisten kuukausien aikana, niin mulla on huomattavasti varmempi olo itsestäni ja siitä, että tavoite on saavutettavissa ja mahdollisten repsahdusten tullessa oon vahvempi mitä ne repsahdukset eli selätän ne mennen tulle ja palatessa. 

 

Nyt jälkeen päin oon huomannut, että keväällä kovasta yrityksestä huolimatta tämä nainen oli ihan kujalla enkä oikein pystynyt keskittymään tässä painonpudotusprojektissa olennaiseen. Tulosta olisi pitänyt tulla ja mielellään nopeasti, mutta kaikki perusasiat oli päin pyllyä niin mun painohan vaan jojoili koko kevään eli haluttua tulosta ei tullut. 

Keväällähän alottelin myös pitämään videopäiväkirjaa ja muutamia pätkiä tässä katsoessani en tiennyt olisko itkenyt vai nauranut. Oon vissiin ollut vähän väsynyt tiukan opiskelu- ja työrupeaman jälkeen... Video on leikelty versio alkuperäisestä, olkaas hyvät!

 

Herkullinen viikonloppu

Lauantai 1.8

 

klo 20:30

 

Oumaikaad. Mun maha on niiiiin täynnä. Oli ehkä hieman määrittelemättä, että herkuttelenko eilen eli perjantaina vai tänään lauantaina. Noo mä herkuttelen molempina niin pärjää taas hetken ;) Veli avovaimoineen plus masuasukki on viikonlopun täällä vieraana joten otan itsekin melko rennosti viikonlopun syömisten suhteen. 

 

Eilen kävin töiden jälkeen kaupassa ja suunnittelin kaikenlaisia pieniä iltapalahommia. Vieraat saapuivat kuitenkin melko myöhään ja ilta menikin niin, että pojat söivät äidin tekemää pitsaa ja mun tekemää pastasalaattia plus kahvit päälle ja keksit suoraan paketista. Se niistä hienosta iltapalakattauksesta :D 

 

Tämä pastamössö kävi hyvin kaupaksi!

 

Vaikka aikaisemmin viikolla olin jo vähän miettinyt, mitä viikonloppuna vois vieraille tarjota ja mitä itse voisin heittää huiviin kun saa luvan kanssa herkutella, niin työviikon ja päivän jälkeen ruokakaupassa ajatus ei luistanut sitten yhtään. Muutenkin nuo perjantai-iltapäivät taitaa olla sellaisia, että ruokakauppoja vois tämmönen perheetön ikisinkku välttää mikäli mahdollista. Kyllä silti jotakin herkkuja sinne ostoskoriin sain heiteltyä...

 

 

Olin eilen jotenkin toooosi väsynyt ja kaupasta kotiin päästyäni kovin nälkäinenkin. Kauppakassit purettua ekana halusin vaan ruokaa ja pääsinkin "äiskän lihapadoille" eli sain kunnon perinteistä kotiruokaa. Pottuja ja lihasoosia, ai että oli hyvvää! Maha tuli täyteen ja arvatkaapa sainko tuhottua kuvassa olevia makiaisia? Totesinkin illalla että nyt oli meikäläiseltä melko säälittävä esitys, ennen olis mennyt ihan hetkessä isompikin määrä herkkuja. Mutta onneksi tänään oli päivä uus. 

 

 

Aamun alottelin perinteisesti puurolla. Kotimaiset marjat heitän monesti jäisenä niin jäähtyypä puurokin nopeampaa :D Ennen en tykännyt yhtään mustaherukoista, mutta nyt mulla on kehkeytynyt niihin joku aivan jäätävä himo! Innolla odotan että oman pihan pensaat täyttyy mustaherukoista, täytyy varmaan kehitellä jotkut verkot pensaiden päälle ettei linnun rätkäkkeet vie mun herkkuja!

Meillä oli tälle päivää suunniteltuna, että mennään porukalla ulos syömään. Puolen päivän jälkeen sitten mentiin syömään ravintolaan, josta löytyi jokaiselle ruokailijalle mieluisa vaihtoehto. Tarjolla oli lounasta, a la cartea, pitsaa ja hampurilaisia. Äiti ja käly ottivat lounasta ja itsekin meinasin jo kallistua sen puoleen, mutta päätin kuitenkin repäistä ja ottaa velipojan kanssa hampparit! 

Hamppariin sai valita itse täytteitä ja otin pekonia, chilimajoneesia, cheddarjuustoa ja tomaattia. Tämä Ravintola Myllyrannan hampurilainen on oikein hyvän kokoinen, ei liian iso muttei liian pienikään. Toki ei kannata etukäteen paljon tankata :) 

Jäätelöhammasta on kolottanut ehkä eniten tällä viikolla. Vierestä oon kuolannut yhtenä päivänä kun yhdellä pikkuveljistäni oli Ben&Jerrys jäätelöpönikkä. Olin kyllä ajattelut jättää jäätelöt väliin tällä kertaa mutta kävin ravintolareissun jälkeen kaupassa...

Oooolalalaaa!

Hyvvää oli!

Pieni valinnan vaikeus meinasi yllättää jäätelöhyllyllä, mutta päädyin Utter Peanut Butter Clutter cookie coreen. Maistui tosi voimakkaasti maapähkinälle ja maapähkinävoikeksisydän oli ehkä hieman erikoisen makuinen. Onpa musta tullut jotenkin kauhean kriittinen näiden ruokien ja varsinkin herkkujen suhteen? No ehkä se on hyvä asia.

Näiden mättöjen jälkeen mulla lähtikin jo taju pariksi tunniksi ja vetelin sikeitä tyytyväisenä. Heräsin tänään aamulla seitsemältä vaikka en laittanut edes kelloa soimaan ja ajattelin nukkua niin kauan kuin unta riittää. Yöksi menen töihin, joten oli hyvä vaan vetästä kunnon päikkärit. 

 

Klo 3:45

 

Noniin nyt oon sitten kotona, tässä istun puolialasti koneen ääressä ja oon valmis nukkumaan. Oli jännää olla pitkästä aikaa yötöissä. Aika meni toooosi nopeesti ja lyhyt vuoro mulla kyllä olikin. 

 

Innolla lähössä duuniin!

 

Klo 03:05 ja ei muuta kuin himaan!

  

Eli perjantaina kuivaharjoteltiin vähän mässyjen kanssa ja lauantaina vedin sitten kunnon mätöt naamaan. Nyt on sunnuntai aamuyö ja mulla on nälkä. Meen nukkumaan ja aamulla saan taas puuroo. Ja huomenna on taas normi meininki ruokahommissa. Huomenna on myös täysin vapaa päivä, ei mitään suunnitelmia eli ihan fiiliksen mukaan :) Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Aamusta liikkeelle

Tällä viikolla on ollut tavallista enemmän äksöniä ja onkin ollut sovittaminen että missä välissä käy salilla ja lenkillä. Alunperin ajattelin, että käyn iltaisin kun lenkillehän pääsee vaikka keskellä yötä ja salikin on auki ovikortilla puoleen yöhön asti. Nooo niitä muuttujiahan on tähänkin viikkoon mahtunut, mutta onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia. Aamulenkit on viime aikoina jäänyt vähemmälle, ainakin varsinaiset aamuaerobiset. Niin monenlaista mielipidettä niistäkin ja niiden hyödyistä painonpudotuksessa on tullut vastaan, että eipä tiedä enää mitä ajattelisi. Omalla kohdalla oon ajattelut, että teen niitä aina kun siltä tuntuu enkä ressaa niitä sen enempää. Mulla on kuitenkin tuo nelijalkainen nappinokka joka täytyy lenkittää niin hieman joutuu ottamaan prinsessankin tarpeet huomioon päiviä suunnitellessa ;) 

Aamulenkkejä oon tehnyt huomattavasti enemmän kuin sitä, mitä tein tänä aamuna...

Huomenta vaan!

Kello soi suht aikaisin ja siitä syystä, että suuntasin salille treenaamaan ennen työvuoron alkua. Salitreeni aamusta ei jostain syystä oo koskaan oikein ollut mun juttu, mutta tänään päätin antaa sille mahdollisuuden koska tosiaankin tämä viikko on mitä on. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea tämän naisen aamutreenit. Mutta kuten jo totesinkin, vuorokaudessa on 24 tuntia ja kyllä sitä johonkin väliin sen tunteroisen treenin saa puskettua jos oikeasti haluaa. Aamujakin voi helpottaa kummasti, kun laittaa illalla mahdollisimman paljon juttuja valmiiksi. Erityisesti sillon kun on vaikka esimerkiksi lähdössä sinne salille. Meikäläisen aamutreenit jäis ainakin väliin, jos en olis illalla pakannut laukkua valmiiksi :D Tänä aamuna mulla oli kaikki valmiina, mutta pikkusen alko lähtötilanteessa kiristään ja ääni muuttumaan kellossa kun mun lemppariponnari oli hukassa...ihan kauhee katastrofi ;) 

Salille on matkaa kotoa vajaa kaksi kilometriä ja se taittui tänä aamuna reippaasti kävellen. Aamusta paistoi ihanasti aurinko ja oli vaihteeksi hyvä ilma. Uudet lenkkaritkin tuli samalla ajettua sisään, hyvin kuluki! 

Torstait on näköjään mun epävirallisia välipunnituspäiviä, tänään oli pakko taas nousta aamulla puntarille. Oikein tyytyväinen olin lukemaan, paino laskee ja tässä painossa en oo ollut yli vuoteen. Motivaatio kyllä kasvaa sitä mukaa mitä vähempi se vaaka näyttää, niin paljon kuin oonkin sitä vaakaa kritisoinut. 

Hyvinpä nuo aamutreenitkin kulki kun takana oli kunnon yöunet ja lähti ajoissa liikkelle ettei tarvinut koko ajan kelloa kyylätä. Niin ja kyllähän se vaa'an lukema lämmitti mieltä. Sali jossa oon käynyt vuosia treenaamassa eli Fysiomotion, tarjoaa kaikinpuolin hyvät puitteet ja erityisen iso plussa juurikin siitä, että sieltä voi todellakin lähteä suihkunraikkaana ja kuivilla hiuksilla vaikkapa sinne töihin tai vaikka treffeille jos niikseen tulee (treffipyyntöjä voi laittaa sähköpostiin). Tästähän vois tulla tapa ja meitsistä aamuihminen!

Quest Bar

Vielä pari päivää niin mää saan karkkia! Kieltämättä pari päivää on käynyt mielessä, että kylläpä se karamelli vois jo maistua. Mutta ylitsepääsemättömäksi eivät ole himoni yltyneet. Kylläpä se niin taitaa olla, että mitä pidemmän aikaa sitä on ilman makeita herkkuja niin sitä vähempi niitä edes tekee mieli. Ehkä. Jos nyt jotain syitä etsisi tähän kuitenkin hiljalleen hiipivään makianhimmoon, niin meinaa kyllä tätä naista jo pikkusen väsyttää ja tuleva pidennetty viikonloppuvapaa tulee kyllä tarpeeseen. Väsymys ja makeanhimo taitavat olla melko yleinen yhdistelmä, ainakin meillä naisilla. Kylläpä tuota itsekin on eräänkin kerran tullut jostain syystä "palkittua" itsensä suklaalevyllä tai jäätelöllä kun on ollut vähän tiukempi työrupeama ja/tai muuta kiirettä. Toki itseään voi välillä hemmotella, mutta jatkuva itsensä ns. palkitseminen herkuilla on taas jo ihan eri asia. 

Tänään käydessäni ruokaostoksilla Prismassa, nenäni eteen tuli toistamiseen nämä monien hehkuttamat Quest Bar -proteiinipatukat. Protskupatukoita on kyllä nykyään ihan joka lähtöön ja makuja tulee jatkuvasti lisää. Eipä ihan äkkiä tule mieleen, minkä makuisena ei vielä saisi. Melko tarkkaan saa kuitenkin proteiinipatukoidenkin ravintosisällön lukea, mikäli haluaa välttää sitä sokeria. Melko moni patukka sisältää melko paljon sokeria per patukka. Joskus joku terveysalan ammattilainen taisikin todeta, että melkeinpä sama patukkahimoissa ottaa karkkihyllyltä se ihan oikea suklaapatukka jos on ihan pakko saada. Mutta toki on protskupatukoissakin niitä hyviä vaihtoehtoja! 

Olin kahdenvaiheilla, että pääseekö tämä patukka mun ostoskärryyn vai ei. Hinta-laatusuhde mietitytti eniten, tällä patukalla hintaa oli pikkusen vajaa kolme euroa. Parin euron pintaanhan ne kaikki patukat taitaa olla, mutta nämäkin on niitä hyödykkeitä joita ilmankin pärjää vallan mainiosti ja joihin taas toisaalta saa kulumaan euroja ihan huomaamattakin. Noooooh kuten kuvasta näkyy, mun ostoskärryyn sitten kuitenkin lensi tämä Quest Bar ja tiukan valinnan jälkeen päädyin chocolate chip cookie dough makuun. Toinen mitä mietin oli cookies&cream...tai jotain sinne päin. Muitakin makuvaihtoehtoja olisi ollut mutta nämä kaksi iski keksihullun silmään ekana. 

 

Kotiin päästyäni tyhjentelin ostoskassit ja laitoin kahvit tippumaan. Melkein jännitti kun odottelin kahvin valmistumista ja pyörittelin patukkaa käsissäni :D Sumpit kuppiin, loraus maitoa ja ei muutakuin patukka kourassa pöydän ääreen. En ollut sen kummemmin etukäteen miettinyt, mikä on tämän pötkylän ulkonäkö, mutta yllätyin kun tässä ei ollutkaan suklaakuorrutetta kuten yleensä kaikissa protskupatukoissa on. Muutaman sekunnin maltoin ihmetellä ulkomuotoa, muistutti keksitaikinaa. Eka haukun jälkeen totesin, että ei tämä patukka ainakaan makea ole...ja hetken päästä totesinkin että no onpa suolaista keksitaikinaksi. Siis se suolaisuus paistoi läpi mun makuun ihan liikaa. Makean ja suolalaisen yhdistelmä on ihan ok, mutta kohtuuden rajoissa. Kahvin kanssa tämä ei ainakaan sopinut yhtään! Jatkossa tämä patukka taitaa jäädä meitsiltä väliin, mutta onpahan nyt tullut testattua.

 

Mutta mikäpä piristäisi pettynyttä naista enemmän kuin...

 

Viikkopudotus ja uusia kuvioita

Hellurei ja mainiota viikon alkua! Se on maanantai ja virallinen pyllerön punnituspäivä, vaikka toki saatan keskellä viikkoakin puntarille hypätä välillä. Viikon saldoksi tuli -1,6 kiloa. Parilta viikoltahan keräsin sen kilon verran takaisin painoa, että siksi varmaan lähti nyt sitten noinkin paljon. Puolen kilon viikkovauhti on semmonen aika soppeli, vaikka malttamaton hätähousu välillä oonkin. 

Tänään taas huomasin kuinka olo vaan kevenee ja paranee. Vaikka vielä löytyy makkaraa ja löllykkää sieltä sun täältä, mutta mitä vähempi sen mukavampi on meikäläisen olla kun ei purista ja ahista. Ja mikäs sen mukavampaa kun huomaa, että vaatteet jotka aikasemmin tuntui kiristäviltä tuntuu nyt jo jopa löysiltä. Mutta kylläpä nuita tavoitevaatteita on vielä kaappi pullollaan, onneksi oon lopettanut niiden ostamisen :D

Tästä viikosta taitaa tulla melko vauhdikas, sais melkein olla kalenteri taas käytössä että muistaa kaikki sovitut jutut. Mutta oon niiiiiiin iloinen että oon saanut vähän äksöniä tähän tasaiseen arkeen. Oon aikaisemmin ollut ehkä liian epävarma ja ajattellut turhan usein ettei musta olis joihinkin asioihin, mutta eipä sillä asenteella pitkälle pötkitä. Nyt oon vaan päättänyt laittaa tuulemaan ja oon saanut jo paljonkin aikaan. 

Viikko alkoi tänään melko vauhdikkaasti, ensin aamuvuoro päätyössäni ja sen jälkeen tapasin aivan liian pitkästä aikaa vanhaa ystävää. Ei kyllä tunnin kahvittelu riittänyt kuulumisten vaihtamiseen eli liian harvoin tulee nähtyä. Hyvä mieli jäi kahvitteluhetkestä, mutta silti huono omatunto siitä kun ei tarpeeksi usein itsekään tee sitä aloitetta että nähdäänkö. Siinäpä olis parantamisenvaraa :)

 

Tänään kävin myös alkuillasta tutustumassa uuden lisätyöni juttuihin, saas nähdä miten tällä blondilla pysyy viikonloppuna hommat hanskassa! Kiva saada vähän vaihtelua päätyön ohelle ja ylimääräinen rahakin on aina tervetullutta. 

Blogiini on tulossa yhteistyökuvio, jota en vielä tässä vaiheessa enempää avaa. Tällä viikolla selviää lisää ja toivotaan, että tästä kuviosta poikii jotain enemmänkin. Kaipaan uusia haasteita ja toivottavasti niitä saan piakkoin. Myös opiskelurintamalla oon miettinyt "täyskäännöstä" kun tuntuu, että yksi asia jumittaa vaan kuukaudesta toiseen paikallaan ja valmistuakin pitäis vielä tämän vuoden lopussa. 

Tällä viikolla toivottavasti selventyy monta asiaa tai ainakin saa jotain hommia eteenpäin. Se taitaa tässä kohtaa olla Fridan iltapissatus, omat iltapesut ja petiin. Ei muuten tarvi melatoniinia tämä nainen. 

 

 

 

-28 senttiä

Edistymistä painonpudotuksessa/kehonmuokkauksessa kannattaa ehdottomasti seurata muutakin kuin  puntarin avulla. Oon tainnut tästä ennekin kirjoitella blogissa, mutta tänään sain taas kerran todeta että se mitä vaaka näyttää on vaan numeroita. Vähän niinkuin ikäkin :) 

Oon melko säännöllisesti ottanut mittoja kropastani ja pistänyt Excel-taulokkolle ylös mittoja matkan varrelta. Pikkusen harmittaa, kun joitain vanhoja mittoja jäi vanhalle hajonneelle tietokoneelle. Siellä olis nimittäin ollut semmosia mittoja että niihin olis kiva tehdä vertailuja tänä päivänä! Onneksi mulla on kuitenkin hämäriä muistikuvia ainakin lantion ja mahan ympärysmitoista. 

Tänään pitkästä aikaa päätin taas mittailla enkä odotellut että senttejä olisi huimasti kadonnut kun viimeisen kuukauden aikana painokaan ei ole tippunut juuri yhtään. Vaikka senttejä lähtee yleensä nopeammin kuin kiloja, niin kyllä nämä kaksi asiaa kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Tammikuussa oon alkanut rustaamaan uusinta mittataulukkoa, harmi kun en ottanut kuvia tammikuussa pöhöttyneestä kropastani.

Maaliskuu 2015 ja nyt. Maaliskuusta tähän päivään senttejä on lähtenyt noin -12.

Laskin huvikseni, montako senttiä on lähtenyt tammikuusta ja yhteistulokseksi tuli -28 senttiä. Se on kyllä ainakin mun mielestä tosi paljon. Reilussa puolessa vuodessa multa ei kiloja ole kuitenkaan lähtenyt kuin jotain viis suunnilleen ja niidenkin kans oli tuo kevät vähän jojoilua. Eli mitäs tästä voi päätellä? Pienikin kilomäärä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu! Olo on niiiiiin paljon kevyempi kuin alkuvuodesta. Maaliskuussakin oli havaittavissa pientä pöhötystä ja muistankin olleeni tosi väsynyt ja huonovointinen. Muistan että salille lähtö oli välillä niin vaikeaa kun oma turvonnut olo teki kiukkuiseksi. Mutta kummasti se mieli oli ihan eri kun sieltä salilta lähti :) 

Eli suosittelen ottamaan mittanauhaa vaan kauniiseen käteen ja pistämään itelle ylös mittoja. Ihan vaan vaikka johonkin paperille tai hommaat vaikka itelles jonkun kivan nätin vihkon ja alat pitämään vaikka päiväkirjaa omasta projektista. Vois olla jopa hauskaa kirjottaa ihan päiväkirjaa omista fiiliksistä, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkistä jne. Itse kiireisenä ihmisenä oon todennut hyväksi videopäiväkirjan, vaikka en oo kovin montaa kertaa kuvaillutkaan. Muutama hauska pätkä kyllä löytyy, joita voi olla vielä kivempi katsella sitten taas kun seuraava välietappi on suoritettu. Yhden videopätkän laitan jossain vaiheessa tänne blogiin, odotahan hetki vielä Annika ;)

Onnistumisen tunteita oon saanut kokea tänä viikonloppuna parikin kertaa. Mitä tähän yhteen tärkeimmistä projekteistani eli painonpudotukseen tulee, niin oon selvinnyt koko viikon ilman niitä herkkuja kuten uhosin alkuviikosta. Viikonloppua odotin jännityksellä, koska sillon oon pitänyt herkkupäivän (tai kaks heh heh). Mutta eipä mulla pahemmin edes tehnyt mieli mässätä, pari kertaa kävi ajatus mielessä että no olishan se kiva vaikka edes vähän maistaa jäätelöä. Mutta jotenkin nyt on ollut niin "vahva" fiilis, kun kerta oon päättänyt että tällä viikolla en herkuttele niin sitten se on niin. Pieni juttu ehkä kun kyse yhdestä viikosta, mutta monta pientä juttua yhteensä on jotain isompaa. Öööh ompa jo sekavaa, mutta tarkoitin että itselle kannattaa välillä laittaa tiukemmat rajat niissä asioissa, joissa tietää olevansa heikko. 

Niitä lupauksia itselleen (ja ehkä lähipiirille) siitä, että nyt loppuu herkuttelu on melko helppo antaa. Mutta niitä kannattaa oikeasti aina miettiä edes pikkusen enemmän. Miksi lupaan näin? Mitä sillä lupauksella saavutan? Pelkkä lupauksen ääneen sanominen on vaan sanahelinää ja lupaus unohtuu helposti päivässä tai parissa kun ensimmäinen tiukempi houkutusten hetki tulee nokan eteen. "Nooh mää otan nyt vielä tällä kertaa, jos vaikka ens viikolla sitten taas yrittäs". Mutta jos oot yhtään vaivautunut miettimään lupaustasi, niin sen pitäminen tiukoissakin tilanteissa on huomattavasti helpompaa. Yleensä repsahduksesta seuraa pettymys. Kyllähän se harmittaa aina kun lupaukset petetään, ihan sama kuka on luvannut ja kenelle.  

Se miksi sitten itse teen lupauksen esimerkiksi siitä, että pidän jatkossa herkkupäiviä/hetkiä harvemmin kuin kerran viikossa? Siksi että mulla on tavoite ja päämäärä. Siihen kuuluu ainakin normaali paino ja hyvä kunto. Haluan myös alkaa taas harrastaa juoksemista. Haluan pysyä myös jatkossa taas terveenä. Tuossahan tuli jo  monta, mutta on myös muitakin mutta nuo jo pelkästään on tarpeeksi riittäviä syitä. Silloin kun on tavoite ja päämäärä ja oot miettinyt asiaa sekä tehnyt "sotasuunnitelman" niin sen jälkeen jää tehtäväksi se työ. Ja yks työ on se lupausten pitäminen. Tulee ihan satavarmasti eteen niitä tilanteita, että mun tekis mieli työntää pää sinne työpaikan jäätelöaltaaseen ja vetää ne kaikki jäätelöt naamaan. Mutta jos ei oo herkuttelun aika, niin sitten sinne ei sukelleta :)
 

Ens viikonloppuna oon luvannut sitten ottaa rennommin ja suoda itselleni yhden vapaamman päivän, mutta sitten taas homma jatkuu. Ja jos yhtään tuntuu, että seuraavaa herkkupäivää ei tarvi suunnitella, niin se päivä olkoon sitten kun siltä tuntuu (esim. ens jouluna...MUHAHAHHAAH niin varmaan). Mutta herkkuhetkinä en mieti sen kummemmin näitä asioita, vaan ihan luvan kanssa nautiskellen vedän herkut tyytyväisenä naamaani. Elämästä pitää kuitenkin nauttia eikä näissäkään hommissa saa pipo olla liian tiukalla.