Kukkuluuruu!

Morijensta! (Huom. rakas lukijani Heidi) Blogi on edelleen hiljainen eikä sille oikeastaan ole mitään erityistä syytä. Tämmöstähän tämä on ollut melkeen koko parin vuoden ajan kun blogia olen kirjoitellut, välillä juttua tulee ja välillä ei. Bloggaajan tärkeimpiä työkaluja ovat tietysti tietokone ja kamera (tai puhelimen kamera), itselläni nämä molemmat tekevät hidasta kuolemaa. En omista tällä hetkellä kunnon kameraa vaan käytän siis puhelimen kameraa. Varsinkin puhelin alkaa vedellä viimeisiään ja olenkin viimeisen pari kuukauden aikana kovasti suunnittelut uuden luurin ostoa. Mutta jos se nyt kuitenkin vielä pienen hetken menis, loppuun asti. Tietokone toimii vielä suht moitteettomasti, mutta nettiyhteyksissä on viime aikoina ollut ihan järkyttävää hitautta enkä ole pahemmin koneen ääressä viime aikoina edes istuskellut, eikä se ole mielestäni edes huono asia. 

Mitäs mulle sitten kuuluu? No eipä ihmeitä, viime aikoina on tuntunut lähinnä siltä että oon aina töissä. Normaalia enemmänhän tässä onkin tullut töitä tehtyä kun oon tehnyt keikkahommaa jonkin verran päätyön ohella. Oman yrityksen toiminta ei ole oikein lähtenyt pyörimään mutta tarkoitus onkin hiljalleen aloitella ja keskittyä nyt enemmän suunnitteluun. Fakta on se, että kaikkea ei kerkeä eikä yhden naisen resurssit riitä ihan kaikkeen. Asioita pitää kuitenkin pyrkiä laittamaan tärkeysjärjestykseen ja mun opiskelut tulis saada nyt päätökseen ennen kuin yrityksen toiminta alkaa kunnolla. Mutta kaikki aikanaan. 

Oon tässä miettinyt, että millonkahan sitä taas menis salille? En oo flunssan jälkeen käynyt varmaan kertaakaan, tää on taas niin tätä. Mulle tulee aina joku kynnys lähteä sinne jos en ole aikoihin käynyt, ihan niinku en uskaltais?! Oon varmaan outo mutta ihan niinkuin joku muukin olis joskus tuumannut samaa. Kai se vaan pitäs joku kaunis päivää vaan ottaa ja lähteä miettimättä asiaa sen kummemmin. Rutiinihan siitäkin hommasta kuitenkin aina tulee. Lenkkeily kyllä maistuu ja pääasia lienee, että ylipäätään liikkuu ja pitää itsestään huolta. Täytyy nyt nauttia täysillä näistä ihanista lämpimistä ja kauniista syyspäivistä ulkoillen. Tänäänkin päivällä käytiin reilu tunti Fridan kanssa lenkillä ja hetki käytiin jokirannassa fiilistelemässä. 

Eli eipä tänne ihmeitä, ihan perus meininkiä. Paino on pysynyt samoissa lukemissa mutta olo alkaa kuitenkin ilman salitreeniä olla plösö plus selkä eikä niska-hartiaseutu tykkää yhtään siitä etten huolehdi lihaskunnosta. Eli kyllä tässä täytyy alkaa taas treenaamaan, että pysyy paikat kunnossa ja mieli virkeänä. Nyt taitaa olla iltateen aika, kahvia on alkanut viime aikoina kulumaan semmosta tahtia että taitaa olla katkaisuhoidon paikka :)

Avonin ihanuuksia

Tilasin pitkästä aikaa Avonilta ihania tyttöjen juttuja! Meillä on työpaikalla lähes aina Avonin uusin kuvasto plärättävänä, mutta harvemmin silti tulee tilattua vaikka hyviä tarjouksia ja ihania tuotteita on joka kuukausi kuvasto pullollaan. Nuorempana mulla oli kaapit ja laatikot pullollaan kaiken maailman purkkia ja putelia, joita kaikkia ei sitten ehtinyt eikä muistanut käyttää ja melkeinpä puolet aina päätyi lopen kaatopaikalle koska parasta ennen päivämäärä tulee näilläkin aina jossain vaiheessa vastaan. Ei kovinkaan ekologista tai järkevää. 

Omia suosikkeja Avonilla on ehdottomasti Naturals vartalosuihkeet, tällä kertaa tilasin kaksi ja ennestään kaapista löytyy yksi eli ihmeenkin vähän ;) Tuoksuiksi valitsin huumaavan Orchid&Blueberry, jota multa löytyy ennestään suihkugeelinä ja bodylotionina eli tuoksu oli tuttu. Toisen suihkeen otin Passionfruit&Peony tuoksuna, joka oli hieman freshimmän tuoksuinen. Nämä suihkeet on käteviä jos ei halua käyttää kovin voimakasta tuoksua. Kun on ravintolassa töissä niin kummasti sitä vuoron jälkeen on tarttunut rasvankäryn tuoksu koko naiseen, silloin on kätevä pikkusen suihkasta tuoksua että kehtaa kaupan kautta mennä kotiin :)

Muita suosikkejani Naturals -sarjasta ovat suihkugeelit ja bodylotionit. Näistäkin löytyy ihania tuoksuja ja tällä kertaa kokeilin Sweet Sugar Plum& Vanilla -versiota ja tuoksu on kyllä ihanan makea mutta ei kuitenkaan liian voimakas. Suihkuttelun jälkeen on kiva kosteuttaa iho samantuoksuisella tuotteella kuin millä se on tullut pestyä ja tuoksu kestää pidempään iholla. 

Talvisin mun kädet on kuin hiekkapaperia ja näin syksyllä jo alkaa huomaamaan, että kädet on jo hieman karheat. Työssäni käsihygienia on erityisen tärkeää ja käsiä pitää pestä kymmeniä kertoja vuoron aikana plus käsidesiä tulee käytettyä jonkin verran, joka on omiaan kuivattamaan käsiä. Talvisin käsivoidetta menee useampi tuubi ja välillä turvaudun ihoöljyyn, jota laitan yöksi käsiin. Avonin käsivoiteet ovat tuttuja, mutta viime keväänä kokeilin eka kertaa Planet Spa -sarjan käsivoidetta joka ylitti kaikki odotukset. Ensinnäkin tuoksu on tämänkin tuotteen kohdalla ihana, mutta kosteutus ja se miltä kädet tuntuivat tuotteen levittämisen jälkeen oli täys kymppi! Joidenkin käsivoiteiden kohdalla oon huomannut sen, että kädet tuntuvat hetken päästä taas yhtä kuivilta ja/tai alkaa jäätävä kirvely käsissä. Tämän Amazonian Treasures -voiteen jälkeen kädet todellakin tuntuu kosteutetuilta pitkään, mutta ei lainkaan tahmeilta eli tuote imeytyy hyvin. 

Avonin hiustuotteita olen kokeillut jonkin verran, lähinnä muotoilutuotteita mutta hiustenhoitotuotteet ovat uusi tuttavuus. Päätin kokeilla hiusnaamiota ja selvityssuihketta, naamio ei ole vielä päässyt testiin mutta suihketta olen jo kokeillut, ihan hyvältä vaikuttaa. 

Oon ehkä maailman laiskin hoitamaan jalkoja vaikka pyrin kyllä niitäkin hoitamaan. Omistan hohkakiven ja muitakin jalkojen rappaushärveleitä, mutta yleensä se on vain pikainen rappaus suihkun yhteydessä. Ehkä kerran vuoteen saan tehtyä kotikutoisen jalkahoidon pidemmän kaavan kautta. Nyt oli niin hyvä tarjous jalkojenhoitotuotteista, että päätin kerrankin panostaa niihinkin. Nyt on niin hyvät tuotteet käytössä, että taitaa olla jalkahoidon paikka joku ilta! Kosteutus taitaa jalkojenhoidossakin olla se tärkein juttu, eikä liika rappaaminen ja kuorinta.

Nyt siis löytyy ihania tuotteita, joilla saa tämänkin naisen hoidettua päästä varpaisiin :) Pientä hemmottelua arjen keskelle ja vielä edulliseen hintaan laadusta tinkimättä. 

Pakko vielä hehkuttaa yhtä hyvää Avonin löytöä eli mun tän hetkisiä lempparikorviksia. Nämäkin siis löytyy Avonilta kahden parin settinä ja hinta tais olla kuuden euron pintaan ainakin silloin kun tilasin itse, en muista oliko jokin tarjous ko. koruista. Multa löytyy helmenvalkoisena (bannerikuvassa) ja sitten on nämä harmaat.

Mikäli et ole vielä kokeillut Avonin tuotteita, voin lämpimästi suositella. Oma kauneuskonsulttini on aivan huippu ja voin suositella häntä jokaiselle, joka on Avonista kiinnostunut! Mikäli kiinnostuit, laita viestiä Facebookissa Neenulife -sivustolla niin annan kauneuskonsulttini yhteystiedot :)

Sokeriton syyskuu?

Viimeisen reilun viikon aikana silmilleni on hyppinyt useampaankin otteeseen sosiaalisessa mediassa pelottavalta kuulostava sokeriton syyskuu. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata terveellisempien elämäntapojen pariin, mikäli kesä on mennyt syömisten osalta rennosti ja kiloja on päässyt kertymään vyötärölle. Perinteiset suomalaisten kesäherkut sisältävätkin melkoisesti sokeria! Jäätelöt, siiderit ja ne ihanan raikkaat kesäleivonnaisetkin sisältävät hurjia määriä sokeria joka  alkaa mukavasti kasvattamaan parin kuukauden jälkeen sitä vatsamakkaraa. 

Vauvan pään kokoinen jäätelöpallo!

Vaikka itselläkin on viimeisten viikkojen aikana käsi uponnut irtokarkkipussiin pari kertaa ja jäätelöä on kadonnut kitusiin useamman kerran viikossa, en ajatellut lähteä mukaan sokerittomaan syyskuuhun. Oon varmaan vieläkin jonkin promillen sokerihumalassa, mutta kuukausi ilman karkkia tai jäätelöä tuntuu aika kamalalta. Kuukausi on lyhyt aika melkeinpä mistä vinkkelistä tahansa katsottuna ja varsinkin tämän tyyppisessä asiassa. Kyllähän sitä jo lapsena tuli oltua karkkilakossa ja aikuisenakin on tullut ihan huomaamatta oltua sokerittomalla terveellisen ruokavalion myötä. Kaikkihan on kiinni asenteesta.

Mulla on yks "sielunsisko" yli kaiken painonpudotukseen ja kaikkeen siihen liittyvään suhteen. Tänään sitten ruokatauolla töissä istuttiin saman pöydän äären ja otinpa itse puheeksi tämän sokerittoman syyskuun. Itse vieläkin suhtauduin vähän nihkeästi ajatukseen, mutta kaveri oli heti sen verran intona ja sai sitten meikäläisenkin pään kääntymään pikkuhiljaa. Olin aluksi ajatellut että kokeilen ainakin enkä sen kummemmin kuuluta tätä kokeilua missään. Mutta nyt kirjoitan sitä tässä blogiini ja tätä lukee tilastojen mukaan useampi sata ihmistä. Taitaa siis olla niin, että meikäläinen on seuraavan kuukauden sokeriton. 

Facebookista löytyy oma tapahtumasivu Sokeriton Syyskuu, johon liityin. Introverttina ihmisenä oon vähän huono tällaisten ryhmien suhteen, mutta tulipa liityttyä. Voi olla että käyn lukemassa muiden fiiliksiä ja vinkkejä, kuinka selvitä kuukaudesta joka on meikäläiselle pitkä kuin nälkä vuosi. Asenne kohdillaan ;) 

Sokerittoman syyskuun voi jokainen määritellä tarkemmin itse. Toiset karsii pois sokeriset herkut, toiset taas vetää tiukemman linjan ja jättää pois esimerkiksi hedelmät. Sokeria löytyy niin yllättävistäkin paikoista, että sokerittoman syyskuun aikana olisi varmaan ihan hyvä vaikka perehtyä tuoteselostuksiin paremmin mikäli niitä ei yleensä tule katseltua sen kummemmin. Jos ja kun itse noudatan ruokavaliota, jonka ainesosat osaa luetella vaikka unissaan, niin ei tarvi sen kummemmin syömisiään miettiä kun on sokerittomalla. Hedelmiä syön päivän aikana jonkinverran enkä niitä jätä syyskuuksi pois. Jos kerta mun ruokavalio ei sisällä sokeria, niin miten sokeriton syyskuu sitten vaikuttaa meikäläisen hommiin? No ainakin niin, että esimerkiksi proteiinipatukat joita silloin tällöin makeanhimoon vedän huiviin, on kiellettyjen aineiden listalla. Protskupatukoiden sokerimäärä kannattaa tarkistaa, näissäkin on melkoisia sokeripommeja. Oon saattanut aikaisemminkin tästä blogissa mainita, mutta kertaus on opintojen äitee.

Toivon nyt, että sairasteluputki olis tullut päätökseen. Harmittaa että pari kuukautta meni enemmän ja vähemmän sairastellessa, mutta se on tämmöstä tämä elämä välillä. Pääasia että nyt ollaan taas terveenä ja elossa. Jälkimmäinen tauti taisi olla jälkitautia edellisestä, ainakin oireista päätellen. Jälkitaudin jälkitautina (ihan itse keksin) tuli aivan jäätävä väsymys, jota kesti viikon. Viime viikolla tuntui jo, että elämä voittaa kunnes iski omituisen vetämätön ja väsynyt olo vaikka oon saanut nukkuttua sopivasti enkä ole töitä kummempia rehkinyt.

Lämmin syksy ja hiljalleen luontoa kaunistava ruska on kyllä piristänyt mieltä. Aamut ja illat alkavat olla jo melko kylmiä, mutta muuten kyllä tykkään syksystäkin omalla tavalla. Ainakin niin kauan kun ei sada vettä, en erityisemmin välitä kuraisista tassuista ja massuista. Eikä Fridakaan niin hirveästi nauti niistä pesuhetkistä ulkoilun jälkeen ;) 

 

Epäonnenpyörä

Lenkkeilyn lisäksi tykkään tooosi paljon pyöräilystä. Lahdessa asuessani harrastin jonkin aikaa melko ahkerasti spinningiä eli sisäpyöräilyä. Ylivieskassa asuessani en ole lajia päässyt harrastamaan, tällä hetkellä ei taida edes olla mahdollista harrastaa ko. lajia koko pitäjässä. Sillon tällöin fiilistelen kuntosalilla kuntopyörän selässä ja kuvittelen joskus olevani kunnon spinningtunnilla kun popit korvilla poljen. Voihan se olla, että oon joskus ajatuksissani huutanut niitä samoja "polepoleeee" "täysiääää" ja "nyt lähtee jyrkkä ylämäki" ja muita juttuja, joita ohjaaja aikoinaan tunneilla heitti. Mut  ei kai se mitään, koska ne on varmaan semmosia perinteisiä tsemppaavia jumppamaikan kannustushuutoja! 

Hyötyliikuntaa saan arkisin kun kuljen työmatkat pyöräillen. Työmatka on noin pari kilometriä eli ei edes kauaa nokka tohise kun on kohteessa, tosin vastatuulessa tuntuu joskus ettei oo koskaan perillä. 

Pyöräily on siitä hyvä laji, että se ei oikeastaan maksa mitään ja sitä voi harrastaa melkeinpä milloin vain. Tehoakin voi itse säädellä, voi joko rullailla fiilistellen tai tehdä esimerkiksi intervallityylistä pyörälenkkiä. Pyöräily myös sopii kaikentasoisille kuntoilijoille ja se on myös niveliä säästävää. Jos liikunnan aloittaminen esimerkiksi laihduttamisessa tuntuu aluksi nihkeältä, kannattaa kokeilla vaikka alkuun pyöräilyä. Lenkkeilykin voi alkaa maistumaan kun peruskunto lähtee nousemaan. 

Oikeanlaisen pyörän valinnasta ja pyöräilytekniikasta en lähde kirjoittamaan, koska ne asiat ei ole ihan hallussa. Itselläni on ihan peruspyörä, joka on palvellut lähes päivittäisessä käytössä nyt pari vuotta. Tänä kesänä meillä on ollut hieman vastoin käymisiä, kun kettinki ei meinaa pysyä paikoillaan. Tänään aamulla olin menossa aikaisin aamuvuoroon ja tuttuun tapaan lähdin pyöräilemään aamuvarhain kohti työmaata... Pääsin vajaa puoli  kilometriä kunnes kettinki taas lähti irti. Sain kettingin paikoilleen pienen ähellyksen jälkeen mutta eipä se enää vaan pysynyt. Talutin pyörän töihin ja en myöhästynyt kuin reilu viisi minuuttia, aivan mahtavaa!

Onnekseni työpaikkani kanssa samassa rakennuksessa on urheiluvälinemyymälä, jonka yhteydessä toimii myös pyöräkorjaamo. Vein rakkaan kulkupelini sinne korjattavaksi työpäivän jälkeen. Luulin että olisi selvinnyt kettingin kiristyksellä, mutta sinne se mun kultani jäi yöksi yksin (tai siis muiden pyörien kanssa). Tämähän tarkoitti sitten taas sitä, että myös kotimatka taittui kävellen. Onneksi kuljen lähes aina lenkkareissa ja verkkareissa niin asuvalinta osui ainakin nappiin jos ei muuten mennyt ihan putkeen. Hyvällä tuurilla saan jo huomenna kulkupelini kuntoon ja saa loppusyksyn polkea ilman ylimääräistä jännitystä! Aamulla saa hyötyliikuntaa taas kävelyn muodossa, onneksi sää suosii ja mulla on uudet lenkkitossut!

  

 

Uus viikko ja uus yritys

Hellurei! Viime viikko oli taas tosi hiljainen blogin osalta, ei vaan oikein ole juttua irronnut. Muutenkin on menty melko alavireisesti ja jotenkin "eijaksakiinnostaamikkään" -fiilis on ollut päällä. Edelleen oon vaan yskinyt ja pärskinyt, mutta loppuviikkoa kohden alkoi tuntua että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Viikonloppu meni ihan hujauksessa ja töiden jäljiltä oon aivan tööt, nukuin viime yönä melkein 12 tuntia niin sai univelkoja vähän lyhennettyä. Nyt sitten tuntuukin etten herää tähän päivään ollenkaan ja kohta taas olis töihin lähtö edessä.

Viime viikolla avauduin siitä, kuinka liikkumattomuus ja ruokavaliosta lipsuminen on saanut mut "pois tolaltaan" ja tuntuu että mistään ei tuu mittään. Tokihan se niin on, että liikunnasta ja hyvästä ruoasta tulee se hyvä fiilis, ei voi kieltää. Mutta kyllähän sellaiseen jäätävän huonoon fiilikseen tarvitaan paljon muutakin. 

Niin paljon kuin tällä hetkellä elämässä on menossa hyviä juttuja, niin on myös niitä vähemmän hyviä juttuja jotka meinaa painaa vaakakupissa nyt pikkusen liikaa. Nyt vaan pitäis osata laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja osata vedellä oikeista naruista. Hiljaa hyvää tulee pätee kai tässäkin kohtaa elämässä. 

Jos kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Tai mielummin ehkä tämmönen Brita-kakku!

Tällä viikolla aion alkaa taas liikkumaan, aluksi ihan kevyttä lenkkeilyä ja salille haluan myös jo päästä. Tuntuu hullulta käydä "vaan" jollain puolen tunnin kevyellä lenkillä, mutta parempi se on aloittaa rauhallisesti. Ollaan Fridan kanssa tehty yli tunninkin lenkkejä ja ne yleensä huomaamatta venyy. Frida ei edes ole mikään "urheiluhullu" niin saan monesti koiraltani sellaisia katseita yli tunnin reippailun jälkeen että "ööö joko mentäs kotiin?". Voi että mulla on ikävä sitä hyvää fiilistä joka tuulee kunnon lenkin jälkeen! Niin ja salitreenin myös. Vaikka en oo ole vuosiin käynyt ryhmäliikuntatunneilla kuin ehkä kerran vuodessa, niin oon alkanut miettimään kuinka mukavaa olis käydä esimerkiksi Bodycombatissa mätkimässä näkymätöntä vastustajaa!

Possun hoitoa mummolassa, Fridan uusin lapsi :)

Tällä viikolla on tarkoitus myös panostaa oman yrityksen toiminnan aloitteluun, ensi kuun alusta olisi tarkoitus aloitella kunnolla toimintaa vaikkakin moni asia on vielä auki. Mulla on jo muutama asiakas tiedossa eli eiköhän tämänkin homma lähde pyörimään kun vauhtiin päästään! Nyt vaan häntä pystyyn ja tulta päin! Mukavaa viikkoa ja nauttikaa auringosta!

Mul on ikävä sitä aikaa...

Kerkesin jo hehkuttaa että oon taas terveenä. Kävin tiistaina yli viikon tauon jälkeen koiran kanssa lenkillä, kun olo alkoi olla jo sen verran hyvä. Lenkin jälkeen myöhemmin illalla töissä, mulla alkoi olla kurkku kipeä ja sama jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Mulla ei edes tällä "toisella kierroksella" ole ollut kurkku kipeä, ainoastaan kuumeinen olo ilman kuumetta ja yskä. Lenkin aikana tunsin myös suht voimakasta kipua keuhkojen ja rintakehän alueella. Haaveilin jo että keskiviikkona olisin päässyt salille mutta ei. 

Ei hyvä...

Viime viikkoisten kahden sairaslomapäivän jälkeen oon ollu töissä ihan normaalisti ja tänään mulla oli vapaa. Tosi turhauttavaa, kun olo ei oo ihan tööt mutta silti ei voi oikein hyvin. Heti jos vähän enemmän duunailee jotain, niin hengästyy ja tulee huonompi olo. Huomaa että yleiskunto on alkanut ihan selkeesti heikentyä. Tätä on nyt kestänyt pari viikkoa, yskä ei ole enää niin paha mutta nokka valuu. Terveyskeskuskäynnillä viime viikolla hoitaja kehoitti, että mikäli yskä ei mene ohi niin on syytä varata aikaa tarkempiin tutkimuksiin (astma ja allergia). 

Hymy pyllyyn vaikka ei paljon hymmyilytä!

Jotenkin kuvittelin, että tällä kertaa tää menis nopeemmin ohi mutta tänään tuli tosiaan jo taas se kaksi viikkoa täyteen. Jospa tämä nyt jo tästä, oon nyt vaan koittanut ottaa rauhallisesti aina kun en oo töissä. Heti kun on parempi olo, niin tekis mieli lähteä lenkille ja salille, mutta varmaan parempi oottaa että on useamman päivän parempi olo. 

Nyt kun on ollut tosi lämmintä, niin meikäläinen on palellut. Jopa töissä on välillä palellut vaikka oon se joka hikoilee siellä kuin sika. Tänään oon ollut vapaalla ja melkein koko päivän sisällä välillä vaatetta lisäillen. Ulos oli kuitenkin pakko lähteä muutakin kuin koiran pissatushommien merkeissä, tosi nätti ilma ja ei oo pahemmin kelit suosineet tänä kesänä. Olis kovasti poltellut alkaa leikkaamaan nurmikkoa, mutta ehkä hyvä että leikkuri on rikki niin jäi sekin homma tekemättä. Yhtenä iltana tässä ajattelin että pikkusen leikkaan niin pyöräytin yli puoli tonttia ja hups keikkaa kun olikin paska olo seuraavana aamuna....

Tänään keräsin pihalta marjapensaista vähän pakkaseen täytettä. Vielä olis kerättävää ja myös metsän antimista oon haaveillut, tosin voi olla että mustikat hommaan jonkun muun keräämänä tällä kertaa. 

Mustaherukkaa ja pikkusen vadelmia

Pikkuveljellä oli tänään nimipäivä ja mielessä kävi jo aamupäivällä, että pitäiskö leipoa pyöräyttää veljelle jotain. Tietenkään oma lehmä ei ollut ojassa ;) Päätin kokeilla Brita-kakkua jota moni on näin kesällä hehkuttanut. Melko helpolta vaikutti reseptin perusteella, vaikka kuvista oon kattonut että osaankohan tehdä. Kaikki muut ainekset löytyi kaapista, mutta kerma täytyi hakea kaupasta mutta kauppaan oli muutenkin asiaa. Pääsinpäs vähän ihmisten ilmoille vapaapäivänä kun en muuten saa olla ihmisten kanssa ;) 

Tunnen jo kuinka oon turvonnut kun hiilarit maistuu ihan liian hyvin eikä tuu liikuttua tarpeeksi. Omilla huonoilla valinnoilla siis vaan pahennan oloani. Kun olo on muutenkin kökkö niin huonolla ruoalla se vaan pahenee. Ja tietysti olis tärkeetä näin flunssasena syödä terveellisesti kun epäterveelliset ruoat ei ainakaan edistä parantumista. Tyhmästä päästä kärsii koko akka. No vaikka pyöräytin kakun tänään, niin oon onneksi skarpannut ja saanut melko hyvin niskalenkin tässä hommassa. Alan kyllä jo kyllästyä tähän vetämättömään oloon että kyllä tämä hiilaripöhö pitää nyt saada pois.

On kyllä jo niin ikävä sitä aikaa mikä oli ennen näitä sairasteluja ja siinä välissä. Aloin taas nauttia ihan kympillä liikunnasta ja terveellisestä ruoasta. Nukkumisenkaan kanssa ei ollut enää ongelmia kun kaikki hommat oli balanssissa, hommat siis rullas hyvin. Oli niin huippu fiilis kun olo vaan keveni viikko viikolta ja olo oli virkeä sekä mieli positiivinen. Nyt oonkin sitten alakuloinen, turvonnut ja mustilla silmänalusilla varustettu pessimistinen äkämummo. 

Nooh kuten oon todennut, jos ei ole tyytyväinen tilanteeseen sille täytyy tehdä jotain. Flunssalle en oletettavasti voi tehdä nyt muutakuin vaan kiltisti odottaa, että se menee ohi. Vaikka tässä nyt vaan kestää. Pitää vaan malttaa parantua kunnolla ennen sinne lenkille lähtöä. Ei tee kyllä yhtää huonoa tälle naiselle opetella pitkäjänteisyyttä... Ja mitä turvotukseen ja vi**tukseen tulee, niin eipä auta muutakuin katsoa taas totuttaa silmiin ja käydä puntarilla järkyttymässä montako kiloa on parissa viikossa kerätty. Alkaa varmaan taas puhdas ja terveellinen ruoka maistua. Ja hyväähän se on oikeesti on ja maistuu. Eiköhän se toivon mukaan ole niin, että viikon parin päästä oon jo onnellisena Fridan kanssa lenkillä ja salilla (sinne ilman Fridaa tosin) mieli virkeänä ja turvotuksesta ei oo tietoakaan :) Nyt vaan se oikea asenne kohilleen ja narinat pois! 

 

Tunnesyöpön motivaatiomaanantai

Viime viikolla koeteltiin tämän naisen päätä. Uudestaan iskenyt flunssa ja epäilyt keuhkoputkentulehduksesta tai keuhkokuumeesta tarkoittivat tietysti sitä, että liikkumaan ei päässyt ja projekti "Lellu bikinikuntoon" seisahtui jälleen. Ja sairastelut tarkoittaa monesti omalla kohdalla myös takapakkia... Nyt kun flunssa iski uudestaan, yritin aluksi pitää mielen kuitenkin positiivisena ja ajaltella että kyllä tämä tästä taas menee ohi. Kuitenkin mulle iski pienimuotoinen ketutus, koska tähän sairasteluun on mennyt jo yli kuukausi.

Kuten oon aikasemmin todennut, kun flunssa iskee niin tuntuu täysin mahdottomalta pysyä ruokavaliolla jota noudatan muuten normaalisti. Ruokahalu on kadoksissa ja jos joku maistuu, niin se ei todellakaan ole rahka tai kanariisikasvissörsseli siitä muovikiposta. Aamupuurosta raejuustolla en tosin luovu vaikka olisin pää kainalossa. 

Myöskään aamukahvista ei luovuta, koskaan.

Oon perus tunnesyöppö nainen. Aina jos ahdistaa niin silloin lohdutusta haetaan ruoasta ja yleensä vielä niistä perkeleen herkuista. Montakohan kertaa sana HERKKU on kirjoitettu tässä blogissa?! Olisko blogin parempi nimi Herkkulife :D No kuitenkin jostain syystä menneellä viikolla mun mieleen on noussut joitakin asioita, jotka edelleen saa mut jollain tasolla jopa ahdistumaan. Ne on asioita jotka jo oon oppinut hyväksymään, mutta silti aika-ajoin niitä mietin ja kysyn että miksi on niin? Ja miksi ei vois olla toisin? 

Mamman rakas pusutyttö <3

Oon myös sitä sorttia, joka melko helposti meinaa jäädä rypemään siinä ketutuksessa. Mutta luojan kiitos oon oppinut että se ei todellakaan kannata! Silloin jos ottaa päähän ja ahdistaa, niin asioille pitää tehdä jotakin. Ja jos niille ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään, niin ne vaan täytyy hyväksyä sellaisina kuin ne on. 

Voin myöntää, että viime viikko meni tosi heikosti syömisten osalta. Oikeita ruokia jäi väliin ja niitä korvattiin herkuilla. Onneksi koko ajan tiedostin mitä teen ja tiesin että hommasta seuraa hyvin todennäköisesti painonnousua. Mutta en alkanut stressaamaan asiasta, vaikka tiesin että en valinnoillani edistä tavoitteisiini pääsyä. 

Vaikka menneet viikot ja varsinkin edeltävä viikko on mennyt vähän hunningolla, niin peliähän ei todellakaan ole vielä menetetty. Elämässä tulee pieniä ja isoja vastoinkäymisiä eikä niistä passaa lannistua. Kyllä tuossa edeltävällä viikolla jossain vaiheessa tuntui, että mistään ei tuu mitään. En kyllä tiedä mistä moinen ajatus, ehkä tämä naisena oleminen on välillä vähän tämmöstä ;) 

Nyt kun alkaa tuntua siltä, että sairastelut on taas sairasteltu niin oon tänään koittanut koota itseäni ja ajatuksiani, palautella mieleen että mikä mua motivoi jatkamaan. Koko homma on kuitenkin pitkälti kiinni omasta motivaatiosta ja asenteesta. Negatiivisuudella ei saavuta yhtään mitään, millään elämän osa-alueella. Pitää uskoa itseensä ja päämääräänsä. Jos ei usko itseensä, on aika vaikeaa saavuttaa mitään. Eli nyt vaan taas häntä pystyyn ja tulta päin! Pitäis kuitenkin muistaa elää tätä elämää täysillä, kuten juuri menehtynyt entinen työkaverini vielä joitakin viikkoja sitten oli todennut. Tätä neuvoa lupaan noudattaa, kauniita unia Marjut <3