Herkullinen viikonloppu

Lauantai 1.8

 

klo 20:30

 

Oumaikaad. Mun maha on niiiiin täynnä. Oli ehkä hieman määrittelemättä, että herkuttelenko eilen eli perjantaina vai tänään lauantaina. Noo mä herkuttelen molempina niin pärjää taas hetken ;) Veli avovaimoineen plus masuasukki on viikonlopun täällä vieraana joten otan itsekin melko rennosti viikonlopun syömisten suhteen. 

 

Eilen kävin töiden jälkeen kaupassa ja suunnittelin kaikenlaisia pieniä iltapalahommia. Vieraat saapuivat kuitenkin melko myöhään ja ilta menikin niin, että pojat söivät äidin tekemää pitsaa ja mun tekemää pastasalaattia plus kahvit päälle ja keksit suoraan paketista. Se niistä hienosta iltapalakattauksesta :D 

 

Tämä pastamössö kävi hyvin kaupaksi!

 

Vaikka aikaisemmin viikolla olin jo vähän miettinyt, mitä viikonloppuna vois vieraille tarjota ja mitä itse voisin heittää huiviin kun saa luvan kanssa herkutella, niin työviikon ja päivän jälkeen ruokakaupassa ajatus ei luistanut sitten yhtään. Muutenkin nuo perjantai-iltapäivät taitaa olla sellaisia, että ruokakauppoja vois tämmönen perheetön ikisinkku välttää mikäli mahdollista. Kyllä silti jotakin herkkuja sinne ostoskoriin sain heiteltyä...

 

 

Olin eilen jotenkin toooosi väsynyt ja kaupasta kotiin päästyäni kovin nälkäinenkin. Kauppakassit purettua ekana halusin vaan ruokaa ja pääsinkin "äiskän lihapadoille" eli sain kunnon perinteistä kotiruokaa. Pottuja ja lihasoosia, ai että oli hyvvää! Maha tuli täyteen ja arvatkaapa sainko tuhottua kuvassa olevia makiaisia? Totesinkin illalla että nyt oli meikäläiseltä melko säälittävä esitys, ennen olis mennyt ihan hetkessä isompikin määrä herkkuja. Mutta onneksi tänään oli päivä uus. 

 

 

Aamun alottelin perinteisesti puurolla. Kotimaiset marjat heitän monesti jäisenä niin jäähtyypä puurokin nopeampaa :D Ennen en tykännyt yhtään mustaherukoista, mutta nyt mulla on kehkeytynyt niihin joku aivan jäätävä himo! Innolla odotan että oman pihan pensaat täyttyy mustaherukoista, täytyy varmaan kehitellä jotkut verkot pensaiden päälle ettei linnun rätkäkkeet vie mun herkkuja!

Meillä oli tälle päivää suunniteltuna, että mennään porukalla ulos syömään. Puolen päivän jälkeen sitten mentiin syömään ravintolaan, josta löytyi jokaiselle ruokailijalle mieluisa vaihtoehto. Tarjolla oli lounasta, a la cartea, pitsaa ja hampurilaisia. Äiti ja käly ottivat lounasta ja itsekin meinasin jo kallistua sen puoleen, mutta päätin kuitenkin repäistä ja ottaa velipojan kanssa hampparit! 

Hamppariin sai valita itse täytteitä ja otin pekonia, chilimajoneesia, cheddarjuustoa ja tomaattia. Tämä Ravintola Myllyrannan hampurilainen on oikein hyvän kokoinen, ei liian iso muttei liian pienikään. Toki ei kannata etukäteen paljon tankata :) 

Jäätelöhammasta on kolottanut ehkä eniten tällä viikolla. Vierestä oon kuolannut yhtenä päivänä kun yhdellä pikkuveljistäni oli Ben&Jerrys jäätelöpönikkä. Olin kyllä ajattelut jättää jäätelöt väliin tällä kertaa mutta kävin ravintolareissun jälkeen kaupassa...

Oooolalalaaa!

Hyvvää oli!

Pieni valinnan vaikeus meinasi yllättää jäätelöhyllyllä, mutta päädyin Utter Peanut Butter Clutter cookie coreen. Maistui tosi voimakkaasti maapähkinälle ja maapähkinävoikeksisydän oli ehkä hieman erikoisen makuinen. Onpa musta tullut jotenkin kauhean kriittinen näiden ruokien ja varsinkin herkkujen suhteen? No ehkä se on hyvä asia.

Näiden mättöjen jälkeen mulla lähtikin jo taju pariksi tunniksi ja vetelin sikeitä tyytyväisenä. Heräsin tänään aamulla seitsemältä vaikka en laittanut edes kelloa soimaan ja ajattelin nukkua niin kauan kuin unta riittää. Yöksi menen töihin, joten oli hyvä vaan vetästä kunnon päikkärit. 

 

Klo 3:45

 

Noniin nyt oon sitten kotona, tässä istun puolialasti koneen ääressä ja oon valmis nukkumaan. Oli jännää olla pitkästä aikaa yötöissä. Aika meni toooosi nopeesti ja lyhyt vuoro mulla kyllä olikin. 

 

Innolla lähössä duuniin!

 

Klo 03:05 ja ei muuta kuin himaan!

  

Eli perjantaina kuivaharjoteltiin vähän mässyjen kanssa ja lauantaina vedin sitten kunnon mätöt naamaan. Nyt on sunnuntai aamuyö ja mulla on nälkä. Meen nukkumaan ja aamulla saan taas puuroo. Ja huomenna on taas normi meininki ruokahommissa. Huomenna on myös täysin vapaa päivä, ei mitään suunnitelmia eli ihan fiiliksen mukaan :) Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Aamusta liikkeelle

Tällä viikolla on ollut tavallista enemmän äksöniä ja onkin ollut sovittaminen että missä välissä käy salilla ja lenkillä. Alunperin ajattelin, että käyn iltaisin kun lenkillehän pääsee vaikka keskellä yötä ja salikin on auki ovikortilla puoleen yöhön asti. Nooo niitä muuttujiahan on tähänkin viikkoon mahtunut, mutta onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia. Aamulenkit on viime aikoina jäänyt vähemmälle, ainakin varsinaiset aamuaerobiset. Niin monenlaista mielipidettä niistäkin ja niiden hyödyistä painonpudotuksessa on tullut vastaan, että eipä tiedä enää mitä ajattelisi. Omalla kohdalla oon ajattelut, että teen niitä aina kun siltä tuntuu enkä ressaa niitä sen enempää. Mulla on kuitenkin tuo nelijalkainen nappinokka joka täytyy lenkittää niin hieman joutuu ottamaan prinsessankin tarpeet huomioon päiviä suunnitellessa ;) 

Aamulenkkejä oon tehnyt huomattavasti enemmän kuin sitä, mitä tein tänä aamuna...

Huomenta vaan!

Kello soi suht aikaisin ja siitä syystä, että suuntasin salille treenaamaan ennen työvuoron alkua. Salitreeni aamusta ei jostain syystä oo koskaan oikein ollut mun juttu, mutta tänään päätin antaa sille mahdollisuuden koska tosiaankin tämä viikko on mitä on. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea tämän naisen aamutreenit. Mutta kuten jo totesinkin, vuorokaudessa on 24 tuntia ja kyllä sitä johonkin väliin sen tunteroisen treenin saa puskettua jos oikeasti haluaa. Aamujakin voi helpottaa kummasti, kun laittaa illalla mahdollisimman paljon juttuja valmiiksi. Erityisesti sillon kun on vaikka esimerkiksi lähdössä sinne salille. Meikäläisen aamutreenit jäis ainakin väliin, jos en olis illalla pakannut laukkua valmiiksi :D Tänä aamuna mulla oli kaikki valmiina, mutta pikkusen alko lähtötilanteessa kiristään ja ääni muuttumaan kellossa kun mun lemppariponnari oli hukassa...ihan kauhee katastrofi ;) 

Salille on matkaa kotoa vajaa kaksi kilometriä ja se taittui tänä aamuna reippaasti kävellen. Aamusta paistoi ihanasti aurinko ja oli vaihteeksi hyvä ilma. Uudet lenkkaritkin tuli samalla ajettua sisään, hyvin kuluki! 

Torstait on näköjään mun epävirallisia välipunnituspäiviä, tänään oli pakko taas nousta aamulla puntarille. Oikein tyytyväinen olin lukemaan, paino laskee ja tässä painossa en oo ollut yli vuoteen. Motivaatio kyllä kasvaa sitä mukaa mitä vähempi se vaaka näyttää, niin paljon kuin oonkin sitä vaakaa kritisoinut. 

Hyvinpä nuo aamutreenitkin kulki kun takana oli kunnon yöunet ja lähti ajoissa liikkelle ettei tarvinut koko ajan kelloa kyylätä. Niin ja kyllähän se vaa'an lukema lämmitti mieltä. Sali jossa oon käynyt vuosia treenaamassa eli Fysiomotion, tarjoaa kaikinpuolin hyvät puitteet ja erityisen iso plussa juurikin siitä, että sieltä voi todellakin lähteä suihkunraikkaana ja kuivilla hiuksilla vaikkapa sinne töihin tai vaikka treffeille jos niikseen tulee (treffipyyntöjä voi laittaa sähköpostiin). Tästähän vois tulla tapa ja meitsistä aamuihminen!

Quest Bar

Vielä pari päivää niin mää saan karkkia! Kieltämättä pari päivää on käynyt mielessä, että kylläpä se karamelli vois jo maistua. Mutta ylitsepääsemättömäksi eivät ole himoni yltyneet. Kylläpä se niin taitaa olla, että mitä pidemmän aikaa sitä on ilman makeita herkkuja niin sitä vähempi niitä edes tekee mieli. Ehkä. Jos nyt jotain syitä etsisi tähän kuitenkin hiljalleen hiipivään makianhimmoon, niin meinaa kyllä tätä naista jo pikkusen väsyttää ja tuleva pidennetty viikonloppuvapaa tulee kyllä tarpeeseen. Väsymys ja makeanhimo taitavat olla melko yleinen yhdistelmä, ainakin meillä naisilla. Kylläpä tuota itsekin on eräänkin kerran tullut jostain syystä "palkittua" itsensä suklaalevyllä tai jäätelöllä kun on ollut vähän tiukempi työrupeama ja/tai muuta kiirettä. Toki itseään voi välillä hemmotella, mutta jatkuva itsensä ns. palkitseminen herkuilla on taas jo ihan eri asia. 

Tänään käydessäni ruokaostoksilla Prismassa, nenäni eteen tuli toistamiseen nämä monien hehkuttamat Quest Bar -proteiinipatukat. Protskupatukoita on kyllä nykyään ihan joka lähtöön ja makuja tulee jatkuvasti lisää. Eipä ihan äkkiä tule mieleen, minkä makuisena ei vielä saisi. Melko tarkkaan saa kuitenkin proteiinipatukoidenkin ravintosisällön lukea, mikäli haluaa välttää sitä sokeria. Melko moni patukka sisältää melko paljon sokeria per patukka. Joskus joku terveysalan ammattilainen taisikin todeta, että melkeinpä sama patukkahimoissa ottaa karkkihyllyltä se ihan oikea suklaapatukka jos on ihan pakko saada. Mutta toki on protskupatukoissakin niitä hyviä vaihtoehtoja! 

Olin kahdenvaiheilla, että pääseekö tämä patukka mun ostoskärryyn vai ei. Hinta-laatusuhde mietitytti eniten, tällä patukalla hintaa oli pikkusen vajaa kolme euroa. Parin euron pintaanhan ne kaikki patukat taitaa olla, mutta nämäkin on niitä hyödykkeitä joita ilmankin pärjää vallan mainiosti ja joihin taas toisaalta saa kulumaan euroja ihan huomaamattakin. Noooooh kuten kuvasta näkyy, mun ostoskärryyn sitten kuitenkin lensi tämä Quest Bar ja tiukan valinnan jälkeen päädyin chocolate chip cookie dough makuun. Toinen mitä mietin oli cookies&cream...tai jotain sinne päin. Muitakin makuvaihtoehtoja olisi ollut mutta nämä kaksi iski keksihullun silmään ekana. 

 

Kotiin päästyäni tyhjentelin ostoskassit ja laitoin kahvit tippumaan. Melkein jännitti kun odottelin kahvin valmistumista ja pyörittelin patukkaa käsissäni :D Sumpit kuppiin, loraus maitoa ja ei muutakuin patukka kourassa pöydän ääreen. En ollut sen kummemmin etukäteen miettinyt, mikä on tämän pötkylän ulkonäkö, mutta yllätyin kun tässä ei ollutkaan suklaakuorrutetta kuten yleensä kaikissa protskupatukoissa on. Muutaman sekunnin maltoin ihmetellä ulkomuotoa, muistutti keksitaikinaa. Eka haukun jälkeen totesin, että ei tämä patukka ainakaan makea ole...ja hetken päästä totesinkin että no onpa suolaista keksitaikinaksi. Siis se suolaisuus paistoi läpi mun makuun ihan liikaa. Makean ja suolalaisen yhdistelmä on ihan ok, mutta kohtuuden rajoissa. Kahvin kanssa tämä ei ainakaan sopinut yhtään! Jatkossa tämä patukka taitaa jäädä meitsiltä väliin, mutta onpahan nyt tullut testattua.

 

Mutta mikäpä piristäisi pettynyttä naista enemmän kuin...

 

Viikkopudotus ja uusia kuvioita

Hellurei ja mainiota viikon alkua! Se on maanantai ja virallinen pyllerön punnituspäivä, vaikka toki saatan keskellä viikkoakin puntarille hypätä välillä. Viikon saldoksi tuli -1,6 kiloa. Parilta viikoltahan keräsin sen kilon verran takaisin painoa, että siksi varmaan lähti nyt sitten noinkin paljon. Puolen kilon viikkovauhti on semmonen aika soppeli, vaikka malttamaton hätähousu välillä oonkin. 

Tänään taas huomasin kuinka olo vaan kevenee ja paranee. Vaikka vielä löytyy makkaraa ja löllykkää sieltä sun täältä, mutta mitä vähempi sen mukavampi on meikäläisen olla kun ei purista ja ahista. Ja mikäs sen mukavampaa kun huomaa, että vaatteet jotka aikasemmin tuntui kiristäviltä tuntuu nyt jo jopa löysiltä. Mutta kylläpä nuita tavoitevaatteita on vielä kaappi pullollaan, onneksi oon lopettanut niiden ostamisen :D

Tästä viikosta taitaa tulla melko vauhdikas, sais melkein olla kalenteri taas käytössä että muistaa kaikki sovitut jutut. Mutta oon niiiiiiin iloinen että oon saanut vähän äksöniä tähän tasaiseen arkeen. Oon aikaisemmin ollut ehkä liian epävarma ja ajattellut turhan usein ettei musta olis joihinkin asioihin, mutta eipä sillä asenteella pitkälle pötkitä. Nyt oon vaan päättänyt laittaa tuulemaan ja oon saanut jo paljonkin aikaan. 

Viikko alkoi tänään melko vauhdikkaasti, ensin aamuvuoro päätyössäni ja sen jälkeen tapasin aivan liian pitkästä aikaa vanhaa ystävää. Ei kyllä tunnin kahvittelu riittänyt kuulumisten vaihtamiseen eli liian harvoin tulee nähtyä. Hyvä mieli jäi kahvitteluhetkestä, mutta silti huono omatunto siitä kun ei tarpeeksi usein itsekään tee sitä aloitetta että nähdäänkö. Siinäpä olis parantamisenvaraa :)

 

Tänään kävin myös alkuillasta tutustumassa uuden lisätyöni juttuihin, saas nähdä miten tällä blondilla pysyy viikonloppuna hommat hanskassa! Kiva saada vähän vaihtelua päätyön ohelle ja ylimääräinen rahakin on aina tervetullutta. 

Blogiini on tulossa yhteistyökuvio, jota en vielä tässä vaiheessa enempää avaa. Tällä viikolla selviää lisää ja toivotaan, että tästä kuviosta poikii jotain enemmänkin. Kaipaan uusia haasteita ja toivottavasti niitä saan piakkoin. Myös opiskelurintamalla oon miettinyt "täyskäännöstä" kun tuntuu, että yksi asia jumittaa vaan kuukaudesta toiseen paikallaan ja valmistuakin pitäis vielä tämän vuoden lopussa. 

Tällä viikolla toivottavasti selventyy monta asiaa tai ainakin saa jotain hommia eteenpäin. Se taitaa tässä kohtaa olla Fridan iltapissatus, omat iltapesut ja petiin. Ei muuten tarvi melatoniinia tämä nainen. 

 

 

 

-28 senttiä

Edistymistä painonpudotuksessa/kehonmuokkauksessa kannattaa ehdottomasti seurata muutakin kuin  puntarin avulla. Oon tainnut tästä ennekin kirjoitella blogissa, mutta tänään sain taas kerran todeta että se mitä vaaka näyttää on vaan numeroita. Vähän niinkuin ikäkin :) 

Oon melko säännöllisesti ottanut mittoja kropastani ja pistänyt Excel-taulokkolle ylös mittoja matkan varrelta. Pikkusen harmittaa, kun joitain vanhoja mittoja jäi vanhalle hajonneelle tietokoneelle. Siellä olis nimittäin ollut semmosia mittoja että niihin olis kiva tehdä vertailuja tänä päivänä! Onneksi mulla on kuitenkin hämäriä muistikuvia ainakin lantion ja mahan ympärysmitoista. 

Tänään pitkästä aikaa päätin taas mittailla enkä odotellut että senttejä olisi huimasti kadonnut kun viimeisen kuukauden aikana painokaan ei ole tippunut juuri yhtään. Vaikka senttejä lähtee yleensä nopeammin kuin kiloja, niin kyllä nämä kaksi asiaa kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Tammikuussa oon alkanut rustaamaan uusinta mittataulukkoa, harmi kun en ottanut kuvia tammikuussa pöhöttyneestä kropastani.

Maaliskuu 2015 ja nyt. Maaliskuusta tähän päivään senttejä on lähtenyt noin -12.

Laskin huvikseni, montako senttiä on lähtenyt tammikuusta ja yhteistulokseksi tuli -28 senttiä. Se on kyllä ainakin mun mielestä tosi paljon. Reilussa puolessa vuodessa multa ei kiloja ole kuitenkaan lähtenyt kuin jotain viis suunnilleen ja niidenkin kans oli tuo kevät vähän jojoilua. Eli mitäs tästä voi päätellä? Pienikin kilomäärä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu! Olo on niiiiiin paljon kevyempi kuin alkuvuodesta. Maaliskuussakin oli havaittavissa pientä pöhötystä ja muistankin olleeni tosi väsynyt ja huonovointinen. Muistan että salille lähtö oli välillä niin vaikeaa kun oma turvonnut olo teki kiukkuiseksi. Mutta kummasti se mieli oli ihan eri kun sieltä salilta lähti :) 

Eli suosittelen ottamaan mittanauhaa vaan kauniiseen käteen ja pistämään itelle ylös mittoja. Ihan vaan vaikka johonkin paperille tai hommaat vaikka itelles jonkun kivan nätin vihkon ja alat pitämään vaikka päiväkirjaa omasta projektista. Vois olla jopa hauskaa kirjottaa ihan päiväkirjaa omista fiiliksistä, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkistä jne. Itse kiireisenä ihmisenä oon todennut hyväksi videopäiväkirjan, vaikka en oo kovin montaa kertaa kuvaillutkaan. Muutama hauska pätkä kyllä löytyy, joita voi olla vielä kivempi katsella sitten taas kun seuraava välietappi on suoritettu. Yhden videopätkän laitan jossain vaiheessa tänne blogiin, odotahan hetki vielä Annika ;)

Onnistumisen tunteita oon saanut kokea tänä viikonloppuna parikin kertaa. Mitä tähän yhteen tärkeimmistä projekteistani eli painonpudotukseen tulee, niin oon selvinnyt koko viikon ilman niitä herkkuja kuten uhosin alkuviikosta. Viikonloppua odotin jännityksellä, koska sillon oon pitänyt herkkupäivän (tai kaks heh heh). Mutta eipä mulla pahemmin edes tehnyt mieli mässätä, pari kertaa kävi ajatus mielessä että no olishan se kiva vaikka edes vähän maistaa jäätelöä. Mutta jotenkin nyt on ollut niin "vahva" fiilis, kun kerta oon päättänyt että tällä viikolla en herkuttele niin sitten se on niin. Pieni juttu ehkä kun kyse yhdestä viikosta, mutta monta pientä juttua yhteensä on jotain isompaa. Öööh ompa jo sekavaa, mutta tarkoitin että itselle kannattaa välillä laittaa tiukemmat rajat niissä asioissa, joissa tietää olevansa heikko. 

Niitä lupauksia itselleen (ja ehkä lähipiirille) siitä, että nyt loppuu herkuttelu on melko helppo antaa. Mutta niitä kannattaa oikeasti aina miettiä edes pikkusen enemmän. Miksi lupaan näin? Mitä sillä lupauksella saavutan? Pelkkä lupauksen ääneen sanominen on vaan sanahelinää ja lupaus unohtuu helposti päivässä tai parissa kun ensimmäinen tiukempi houkutusten hetki tulee nokan eteen. "Nooh mää otan nyt vielä tällä kertaa, jos vaikka ens viikolla sitten taas yrittäs". Mutta jos oot yhtään vaivautunut miettimään lupaustasi, niin sen pitäminen tiukoissakin tilanteissa on huomattavasti helpompaa. Yleensä repsahduksesta seuraa pettymys. Kyllähän se harmittaa aina kun lupaukset petetään, ihan sama kuka on luvannut ja kenelle.  

Se miksi sitten itse teen lupauksen esimerkiksi siitä, että pidän jatkossa herkkupäiviä/hetkiä harvemmin kuin kerran viikossa? Siksi että mulla on tavoite ja päämäärä. Siihen kuuluu ainakin normaali paino ja hyvä kunto. Haluan myös alkaa taas harrastaa juoksemista. Haluan pysyä myös jatkossa taas terveenä. Tuossahan tuli jo  monta, mutta on myös muitakin mutta nuo jo pelkästään on tarpeeksi riittäviä syitä. Silloin kun on tavoite ja päämäärä ja oot miettinyt asiaa sekä tehnyt "sotasuunnitelman" niin sen jälkeen jää tehtäväksi se työ. Ja yks työ on se lupausten pitäminen. Tulee ihan satavarmasti eteen niitä tilanteita, että mun tekis mieli työntää pää sinne työpaikan jäätelöaltaaseen ja vetää ne kaikki jäätelöt naamaan. Mutta jos ei oo herkuttelun aika, niin sitten sinne ei sukelleta :)
 

Ens viikonloppuna oon luvannut sitten ottaa rennommin ja suoda itselleni yhden vapaamman päivän, mutta sitten taas homma jatkuu. Ja jos yhtään tuntuu, että seuraavaa herkkupäivää ei tarvi suunnitella, niin se päivä olkoon sitten kun siltä tuntuu (esim. ens jouluna...MUHAHAHHAAH niin varmaan). Mutta herkkuhetkinä en mieti sen kummemmin näitä asioita, vaan ihan luvan kanssa nautiskellen vedän herkut tyytyväisenä naamaani. Elämästä pitää kuitenkin nauttia eikä näissäkään hommissa saa pipo olla liian tiukalla. 

Vita Liberata

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät rusketu. Tai no ehkä vähän, mutta hyvin vähän. Yleensä menen punaiseksi eikä puna muutu välttämättä brunaksi, vaikka kuinka toivoisi. Auringossa tuntikausia makoilu ei ole kyllä koskaan erityisemmin mua edes kiehtonut, pitkäveteistä hommaa. Ja tuloksena vielä on yleensä punoittava nokka ja palanut rintakehä. Toki hyviä suojakertoimia osaan jo onneksi käyttää, mutta suvussamme esiintyy ihosyöpää ja tämän takia ihon "tahallinen" altistaminen riskeille ei oikein houkuttele. 

Kolme kesää sitten, valkoisena ja ilman ripsiä :)

Itseruskettavien käytöstä mulla ei ole hirveästi kokemusta, muutamaa eri merkkiä on tullut kokeiltua. Enemmän on tullut käytettyä asteittain ruskettavia kosteusemulsioita, koska muutenkin kroppaa tulee rasvailtua päästä varpaisiin päivittäin. Kaikista ikävimpänä ominaisuutena itseruskettavissa tuotteissa on aina ollut ehdottomasti se haju! Yllättävän voimakas löyhkä lähtee jopa niistä miedoimmista tuotteista eli asteittain ruskettavistakin. Vielä jos tulee rajoja ja epätasainen jälki plus väri lähtee epätasaisesti iholta, niin mielummin oonkin sitten vitivalkoinen. Yleensä homma on mennyt niin, että parina päivänä oon malttanut läträtä ruskettavien kanssa ja sitten se on vaan jäänyt. 

Testasin reilu vuosi sitten eka kerran vaahtomaista itseruskettavaa, merkkinä Lumene 

Tänä kesänä oon törmännyt tosi usein sosiaalisessa mediassa sekä blogeissa kahteen itseruskettavia tuotteita valmistavaan tuotemerkkiin. Toinen on Curasano ja toinen on sitten tämä Vita Liberata. Jälkimmäisestä eli Vita Liberatasta oon lukenut enemmän käyttäjäkokemuksia ja pienen tutkiskelun jälkeen en voinut vastustaa kiusausta... Omasta kotikaupungista ei yllättäen löytynyt jälleenmyyjää joten ei auttanut kuin alkaa nettikaupoista etsimään. Löysinkin hyvän tarjouksen pienestä verkkokaupasta nimeltään Sisters Beauty Shop. 

Sopivan tuotteen ihotyypilleni löydettyäni laitoin tilauksen menemään ja innolla jäin odottelemaan, koska paketti saapuu. Meni viikko eikä tilaustani oltu edes vielä lähetetty. Otin yhteyttä yritykseen, josta pahoiteltiin etteivät he olleet muistaneet ilmoittaa tilaamani tuotteen olevan toistaiseksi loppu. Lupasivat ensitilassa käsitellä tilaukseni, kun tuotetta taas saapuu sekä lisäksi laittaa jonkin kiva lahjan mukaan... 

Hmmm missähän se lahja?

Paketti saapui melko pian sähköpostittelun jälkeen, tosin lahjaa ei paketissa näkynyt. Pääasia kuitenkin oli, että sain tilaamani tuotteet perille vaikka melkein pari viikkoa menikin. Täytyy kuitenkin sanoa, että en ehkä toista kertaa taida ko. yrityksestä tilata. 

Vita Liberatan tuotteista löytyy kahdenlaista koostumusta, voidemaista ja vaahtomaista eli moussea. Lisäksi tuotteet on merkitty värikoodeilla, sävy valitaan halutun tummuusasteen mukaan. Itse valitsin vaahtomaisen tuotteen sen helppouden takia, tosin vaahto vaatii nopeaa toimintaa. Sävyksi valitsin kaikista tummimman eli darkin. Lisäksi tilasin myös levityskintaan, joka on ehdoton apuväline tuotteen levityksessä. 

Esivalmisteluna ennen tuotteen testausta ei tarvinut tietysti kuin perusvalmistelut eli suihku ja ihon kuorinta. Ihoa ei kannata suihkun ja kuorinnan jälkeen rasvata, koska se tekee ihon pinnalle kalvon ja ruskettava tuote ei pääse yhtä tehokkaasti vaikuttamaan. Kun tuotteen levittämisen jälkeen käy ensimmäistä kertaa suihkussa, kannattaa peseytyä pelkällä vedellä. 

Valmistajan kotisivuilta löytyy kattavasti tietoa tuotteista ja käyttövinkkejä: Vita Liberata

Ihan kaikenvaralta päätin kokeilla tuotetta vapaapäivänä, vaikka luotto tosin oli kova koska olin kuullut tuotteesta pelkkää hyvää. Aloitin tuotteen levittämisen jaloista ja ensimmäinen reaktio oli "Wooouuu!" Vaahto todellakin oli helppo levittää levityskintaan avulla ja väri näkyi välittömästi iholla, mikä myös osaltaan auttoi tuotteen levityksessä. 

Tuote todellakin kuivui heti ja tuntui ihanan kevyeltä, ei yhtään tahmealta tai muutenkaan epämukavalta. Ja mikä parasta, tämä tuote ei todellakaan sisällä ikäviä hajuhaittoja. Toki tuotteen alkaessa vaikuttaa, pystyi iholta haistamaan kevyesti sen perinteisen itseruskettavan tuoksun mutta se ei todellakaan ollut yhtä pistävä kuin yleensä. Rusketus kehittyy kolmessa tunnissa ja iho alkoikin hiljalleen tummua. Tuotteen levittämisen jälkeen suositellaan kevyesti pukeutumista ilman hankaavia vaatteita, mutta olen kuullut tapauksista jotka pukeutuvat normaalisti heti levittämisen jälkeenkin. 

Suoraan sängystä, puusta pudonneena ;)

Noin tunti tuotteen levittämisen jälkeen...

 

 

Tuote todellakin täytti lupauksensa käyttömukavuudesta. Parin tunnin kuluttua mulla oli luonnollinen ja aidon näköinen rusketus, jota en ole saanut aikaan kuin solariumissa. Väri haalistui jonkin verran parin suihkun jälkeen, mutta kuitenkin luonnollisen näköisesti. Rusketus kuitenkin pysyi useamman päivän ja levittelinkin moussea uudelleen muistaakseni parin päivän päästä ja rusketus syventyi uudelleen. Käyn työn ja harrastusten vuoksi suihkussa pari kolmekin kertaa päivässä, joten mulla väri ei kyllä kovin kauaa pysy. 

Helppous, hajuttomuus, ihoa hoitava koostumus sekä 80 prosenttisesti luomu tuote saa meitsiltä arvosanaksi täyden kympin!

Sokeria siellä ja sokeria täällä

Hellurei! Täällä on päästy mukavasti jo ruotuun. Onhan nyt jo keskiviikko niin voi hyvin hehkuttaa ;) Viikonlopun aikana paiskin töitä ja päätin vielä pari päivää ottaa iisisti, että oon varmasti kondiksessa eikä tuu enää takapakkia flunssan kanssa. Nyt en enää sanallakaan mainitse tuota saakelin FLUNSSAA täällä blogissa.

Liikunnan oon pikkuhiljaa aloitellut taas tauon jälkeen ja on kyllä ihana päästä liikkumaan. Ja mikä parasta oon saanut sokerihimolle stopin, kerrasta poikki vaan niks ja naks. Vaikka mitään hälyttävää repsahdusta ei siis oo sattunut, itseni ja omat heikkouteni tuntien tuhon tiellä oltais taas aika äkkiä oltu, jos meno olis jatkunut samana. En vaan kertakaikkiaan enää halua niitä vanhoja huonoja elämäntapoja mistään hinnasta takaisin. En sitä kilomäärää, en sitä jatkuvaa väsymystä, turvotusta, epämääräisiä kipuja, en yhtään mitään.

Puntarille uskaltauduin maanantaina aamulla, kilon verran oli tullut parissa viikossa painoa lisää eli nou pänik! Seuraavan kerran vois hypätä puntarille vaikka ens maanantaina. Paitsi mulla on ihan semmonen tunne, että se yks kilo on jo parissa päivässä lähtenyt ;) Mutta jos vakavasti puhutaan, niin on kyllä huomattavasti keveämpi olo tullut jo parissa päivässä kun on siistinyt syömisiä ja laittanut läskin tutisemaan lenkipolulla. 

Kaikenlaisia houkutuksia on jo eteen tietysti tullut, mutta oon niin tyytyväinen että oon pysynyt lujana. Työssäni oon käytännössä tekemisissä kokoajan herkkujen kanssa, mutta töitäpä sinne on menty tekemään eikä herkuttelemaan :) Oon tullut siihen tulokseen, että se on ihan ehoton ei. Vähän sama homma kuin alkoholisteilla, ei pisaraakaan tai lähtee käsistä. Tästä oon parin ystävän kanssa puhunutkin, että se on "korkki" kiinni kokonaan tai muuten ei tuu mittään. 

Sain tuossa ajatuksen, että voisin testata pystynkö olemaan kaksi viikkoa ihan täysin ilman herkkuja. Oon nyt pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mielellään niin että ei koko päivää vedä ihan läskiksi kuitenkaan. Mutta uskon että painon putoamisen saisi paremmin vauhtiin, jos jättäs nämä herkkuhetket toistaiseksi kokonaan pois. Ajatus siitä miksi ajattelin nyt kaksi viikkoa olla "kuivilla" , syntyi siitä että veljeni ja hänen avovaimonsa ovat tulossa parin viikon päästä käymään ja oli puhetta kälyn kanssa leipomishommista. Voihan se toki olla, että oon vieroittunut niin hyvin siihen mennessä että jätän leipomukset muille ;) Varsinkin jos leivottais Nutella-juustokakkua! 

Mutta pointtina on siis se, että ruokavaliolla pysytään ja kaikki ylimääräinen minimiin. Kysyy hitosti sinniä ja kurinalaisuutta. Mutta tiiän että pystyn. Oon ennenkin pystynyt ja moni muukin pystyy. Miksi en pystys...? Pari vuotta sitten kun tiputtelin painoa kymmenisen kiloa noin puolen vuoden aikana, en muista syöneeni kovinkaan montaa kertaa karkkia tai muuta sokerimömmöä sinä aikana. Eikä mulla edes tehnyt mieli. Muistan yhdenkin illan kun pöytä suorastaan notkui äidin ostamia herkkuja ja muut veteli niitä mielissään naamaan, niin itse katselin vierestä eikä tuntunut oikeasti missään. Olin niin onnellinen kun olin saanut painoa pois enkä halunnut antaa minkään pilata sitä. Silloin tällöin herkutteluhan nyt ei tietysti pilaa mitään, mutta kuitenkin. 

Sokerista vielä sen verran, että tietysti oon  ollut tietoinen jo pidempään siitä kuinka paljon piilosokeria elintarvikkeet sisältävät. Melko usein törmää valistaviin kuvaesimerkkeihin siitä, kuinka monta sokeripalaa mikäkin tuote sisältää. Tällä viikolla kuitenkin uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä tutkin sokeriasioita vielä enemmän ja meinasi leuka loksahtaa auki muutaman "yllärin" kohdalla. Vaitiolovelvollisuus sitoo meikäläisen suun, mutta sitä sokeria todellakin löytyy mitä yllättävämmistä ruoista ja ihan saakelin paljon, olin oikeasti ihan järkyttynyt. Onkohan tässä ikäänkuin marinoitunut sokerilla?