Odottavan aika on pitkä!

Parin kuukauden jännitys loppuu ihan kohta, enää viis tai oikeestaan neljä päivää Ms. Fitnessin alkuun. Käyn vähintään kerran päivässä tarkastamassa profiilistani, että jokos ohjelmat olis tullut, mutta ei vielä. Jotenkin tuntuu tosi hyvältä alottaa tämä projekti, oon saanut ihan tarpeeksi nyt hengähtää näistä hommista. Muutenkin nyt kun koulu taas alkaa ja on syksy, niin kaikki uudet kuviot tuo vähä piristystä arkeen. 

Viimestä täyttä työviikkoa viedään!

Pakko tehdä tunnustus: vaikka oon pyrkiny arkisin pysymään ruodussa ruoan suhteen, on tää viikko menny vähä lörinäksi. Jotakin tämmöstä tosin osasin itseni tuntien odottaa. Eli oon siis pikkusen joka päivä pistänyt poskeeni jotain "kiellettyä". MUTTA! Ihan vaan siihen vedoten, että ens viikosta lähtienhän mä en saa syödä enää mitään hyvää ;) Joo tiiän että on taas selittelyn makua, koska munhan on tähän asti pitänyt herkutella vaan viikonloppusin. Mutta enpä ota tästä ressiä, jos tää viikko menee vielä löysemmin. 

2007

7/2013

8/2014

Kuten ylläolevista kuvista näkee, on muutosta tullut parempaan suuntaan vaikka nyt paino on taas ollut nousussa. Mutta peliähän ei ole vielä menetetty. Pari viikkoa sitten aloin katselemaan koneelta kuvia viime kesältä ja kieltämättä kauhistuin. En muistanut kuinka hyvälle mallille viime kesänä tämän homman jo sain, enkä voinut olla ajattelematta minkälainen peilikuva olisi nyt, jos olisin jatkanut samaan malliin... Noh, matka jatkuu. Nyt lähen naposteleen irtokarkkeja ja viemään koiran iltapissalle :D

 

Uusi viikko ja vanhat kujeet

Melko perus maanantai. Oon kyllä aina tykännyt maanantaipäivistä, enkä pelkästään siksi että silloin on aina hyvä aloittaa taas laihduttaminen ;) Jos edellinen viikko on syystä tai toisesta mennyt penkin alle, maanantaina saa taas uuden mahdollisuuden ja uudesta viikosta voi tehdä edeltäjää paremman. 

Viikonlopun karkkiostoksille sain näin vauhdikasta seuraa. Lapset on kyllä mainioita ja saan työssäni olla heidän kanssaan melko paljon tekemisissä. Lapsilta tulee ihanan suoraa palautetta! Olispa vielä itsekin tuollainen pieni tyttö ja vois hiukset hulmuten pomppia ilman huolen häivää :)

Koko viime viikon mua vaivas jatkuvasti pienet flunssan oireet eli kurkku- ja pääkipua sekä muuten huonoa oloa. Kuumetta ei noussut, vaikka välillä olin varma että kyllä tässä nyt kunnolla iskee tauti. Ärsyttävää kun ei voi kerralla tulla kunnolla pariksi päiväksi kipeäksi, vaan kokoajan saa miettiä että no ollaanko tässä nyt edes työkuntosia vai ei. Salitreenit jäi viime viikolta kokonaan välistä, lenkillä tuli käytä pari kertaa. Se on kumma kun flunssaa pukkaa, niin alkaa herkkuhammasta kolottaa. Kai sitä vaan hakee jotain lohtua huonoon oloon ja fiilikseen. 

Onneksi kuitenkin sain pidettyä mässäilyt hallinnassa. Oon nyt ennen Bodycampin valmennuksen alkua sallinut itelleni viikonloppusin pieniä herkkutteluhetkiä ja sitten viikolla koittanut pysyä suunnilleen pt:n mulle tekemällä ruokavaliolla. Tämä viikko tulee vielä menemään vanhalla kaavalla, mutta ens viikolla alkaa koulu ja se Ms.Fitness eli tiedossa on varmasti kiireinen ja vauhdikas syksy, mutta meikä on valmiina! 

Neenulla on asiaa...

Pitkästä aikaa, taas kerran :) Tämä mun blogi on kuitenkin suurimmalta osin liittynyt mun painonpudotus- ja kropanmuokkausprojektiin, mutta näiden aiheiden osalta täällä päässä ei tapahtunut yhtään mitään niin eipä ole paljon blogillekkaan ollut annettavaa.

Kesä on perinteisesti mennyt töissä, lämmintä on piisannut ja vuorotyöläisen arki tuntuu välillä siltä, että oon aina vaan töissä. Sitä mää vaan taas ihmettelen, että mihin se kesä taas meni... Syksy on taas täällä! Syksyhän on alkuvuoden ohella uusien elämäntapojen aloittamisen ja laihduttamisen kulta-aikaa, joten täytyyhän tämänkin pyllerön olla menossa mukana.

Elämään on taas mahtunut monenlaista myllerrystä ja oon suosiolla jatkanut taukoa tässä läskien karistelussa. Oon edelleen sitä mieltä, että välillä on hyvä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tehdä vaan niitä asioita, joihin voimat sillä hetkellä riittää. Kaikella on aikansa. 

Onkohan meillä vähä kakkanen peili :)

Reilun viikon päästä eli maanantaina 1.9 alkaa Bodycampin Ms. Fitness ja arvatkaa kuka on ostanut paketin jo pari kuukautta sitten?! No meikä! Alkuinnostus on vaihtunut pikkusen kauhunsekaisiin tunteisiin... Mihin oon taas pääni pistänyt! No ehkä mä selviän :) Kyse on kuitenkin puolen vuoden projektista, joka on tavallaan pitkä aika ja tavallaan ei. 

Kuva lainattu Bodycampin sivuilta

Oon nyt pari viikkoa itekseni koittanut tiristellä rasvoja ja saada pahimmat kesäpöhöt pois. Pari kiloa on lähtenyt jätskiä ja siideriä vatsan sekä vyötärön seudulta ;) Pienestä jännityksestä huolimatta odotan innolla tulevia ruokavalio- ja treeniohjelmia sekä erityisesti sitä, mihin suuntaan kroppa Bodycampin avulla lähtee muokkautumaan.

Jälleen pienen itsetutkiskelun paikka

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkein kuin lomaa. Töitä on ollut vain muutamia vuoroja ja kouluhommia oon tehnyt niin vähän että ei voi ees laskea :) Pahimmat stressitekijät alkaa olla selätetty ja sen myötä myös uniongelmat on tältä erää voitettu. Selkäkin alkaa olla kunnossa ja rannekipukin kesti vain yhden päivän. Tämä nainen alkaa siis olla taas iskussa :) 

Iloisena iltalenkille!

Pieni relaaminen ja hengähdystauko kaikesta "pakollisesta" kuten treenamisesta, laihduttamisesta, kouluhommista deadlineineen jne. on tehnyt kyllä ihan hemmetin hyvää! Syksystä asti elämä on ollut jatkuvaa selviämistä päivästä toiseen ja keväällä alkoi näyttää siltä, että sitä helkkarin valoa ei siellä tunnellin päässä ole! Mulla on vielä ikävä taipumus stressatessa vaipua liian syvälle synkkyyteen... Mutta nyt mulla on ollut aikaa levätä ja miettiä kunnolla kaikkea, mitä en ole ehtinyt aikaisemmin kunnolla miettiä. 

Yksi suurimmista ja samalla pienimmistä murheistani on ollut tämä oma kroppa. Huomasin tässä keväällä, että stressaan aivan liikaa tästäkin. Oon nyt yrittänyt alkaa suhtautua terveemmin omaan kroppaani. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun ei tee liian suurta numeroa ja stressiä siitä, että ne selluliitit, mahamakkarat, roikkuvat allit, paksut reidet ja iso peräsin on tässä ja nyt. Niille voi kuitenkin tehdä jotain, mutta jos nyt tuntuu siltä että aika ja voimavarat ei riitä, niin pitää odottaa parempaa hetkeä. Kirjoitinkin aikaisemmin siitä, että itselle pitäisi olla armollisempi ja tämä ajatus on vaan vahvistunut.

Irtokarkkeja <3 Näitäkin oon vetänyt ilman huonoa omaa tuntoa :D

Viime viikonloppuna tein pienen reissun siskoni luo Ouluun. Lauantaina päivällä hyppäsin junaan ja matkassa ei vierähtänyt kuin reilu tunti. Kävimme päivällä Torinrannassa syömässä Suola-aitassa sekä jälkkäriksi piti pienen sulattelun jälkeen hakea jätskipallot. 

Massut tuli oikein täyteen herkkuhetkien jälkeen ja lähdettiinkin hetkeksi siskoni luo levähtämään ja vaihtamaan kuulumisia. Illalla maisteltiinkin viiniä ja päätettiin vähän tällätä ja lähteä katsomaan kaupungin menoja...

Hauskaa meillä oli ja seuraavana päivänä meinas vähäsen väsyttää :) Mutta tällä reissulla tunsin taas eläväni ja mulla oli pitkästä aikaa oikeesti hauskaa! 

Pääsinpäs sanomaan...

Juuri kun viime postauksessa kerroin, kuinka kerta toisensa jälkeen meinaa tulla kaikenlaista kuraa niskaan... Noh alaselänkivut on ollut kohta viikon poissa (joten eiköhän ne sieltä kohta tule takasin heh heh) ja muutenkin olo on ollut parempi. Eilen herätessä huomasin vasemman ranteen olevan kipeä. Se ei ollut turvonnut eikä siinä ollut näkyviä vammoja, ajattelin että oon vaan yöllä röhnöttänyt sen päällä ja kipu menee ohi. Vaan eipä mennyt ja jouduin hakemaan sairaslomaa. 

Tänään vasta pääsin lääkärille ja yllättäen ranne ei ollut läheskään niin kipeä kuin eilen. Nopeasti meni ohi, mutta voi tulla kuulemma piankin uudestaan kipeäksi. Viikonlopun käsi saa levätä, kun mulla on viikonloppuvapaa. Tämä viikko on muutenkin ollut tosi rento, koulusta on lähiopetus loppunut ja työtkin jäi nyt vaan yhteen vuoroon. Sattui melkoisen makiat kelit tälle viikolle! Tänään oon ottanut vähä arskaa, mutta eipä se meikäläisen valkoiseen hipiään meinaa tarttua. 

Vissiin eka pullistelukuva?! On haba vähä kadoksissa kun ei oo tullu reenailtua!

Tosiaan tiedossa olis vapaaviikonloppu, mikä on melko harvinaista herkkua töissä käyvälle opiskelijalle. Huomenna lähden yhdeksi yöksi siskoni luo Ouluun ja saas nähdä mitä jännää keksitään ;) Ihan päästä viettämään tyttöjen iltaa siskon kanssa <3

Armoa itselle

Kuten aikaisemmista kirjoituksista on voinut päätellä, mun elämässä on ollut hyvin monta laihdutusyritystä. Ei tietysti voida puhua pelkästään yrityksistä, jos painoa on kuitenkin lähtenyt noin kaksikymmentä kiloa. Jotain on siis saatu aikaan. Viime kesänä pääsin vaakalukemalla uusiin ennätyksiin omissa tavoitteissa. Olin erittäin tyytyväinen ja kovasti porskutin eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Elämässä ei kuitenkaan aina voi tietää mitä tapahtuu ja joskus tapahtuu sellaisia asioita jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti.

Toiset meistä ovat vahvempia ja kestävät enemmän, menevät eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven, tapahtui mitä tapahtui. Sitten on taas ne, jotka herkemmin reagoivat ja ottavat asiat raskaammin. Itse taidan kuulua enemmän näihin jälkimmäisiin, vaikka yritän aina ajatella että periksi ei anneta. Iän myötä on ehkä enemmän alkanut sietämään alamäkiä, mutta siitä en pääse mihinkään että jos jossain asiassa menee päin persettä, niin se vaikuttaa sitten ihan kaikkeen mitä teen ja miten toimin. 

Viime syksynä tapahtuineiden asioiden johdosta mun hyvin edennyt projekti kropan suhteen tyssäsi melko hyvin, tästä oonkin avautunut jo. Näihin päiviin asti kerta toisensa jälkeen on mennyt niin, että kun yksi asia on selvinnyt ja siitä on päästy yli, on tullut lisää kuraa niskaan. Kaikkien asioiden takia mun voimat ja kiinnostus laihduttamiseen on ollut rehellisesti sanottuna melkeen täys nolla. Välillä oon noussut kuopastani ja päättänyt että nyt loppu narina ja aletaan hommiin. Sitten on taas tullu jotain ikävää eteen ja oon repsahtanut. 

Varsin hyvin tiedän että liikunnasta ja painonpudottamisesta ei sais tulla stressi. Mutta mulle on niistä tullut just se! Oon oikeestaan ollut ihan hiton kyllästynyt koko laihduttamiseen. Vaikka puhunkin tästä aina elämäntaparemonttina. Mutta siitähän tässä on kyse, että uusilla elämäntavoilla saan läskit pois. Viimeaikoina musta on vaan tuntuntut siltä, että mun koko elämä on ollut vaan yhtä laihdutusta. Jo pienenä ala-aste ikäsenä tyttönä jokaisella terkkarireissulla mulle sanottiin että painoa pitäs saada vähän pois ja käteen lyötiin erilaisia esitteitä ruokaympyrästä ja ravintosuosituksista. Lähes kaikkia laihdutuskeinoja on tullut kokeiltua. Yläasteella ysiluokalla aloitin eka kertaa painonvartijat. Kaalikeittokuuria taisin kokeilla myös yläasteikäisenä. Karppausta ja superdieettiä sitten aikuisempana. Että periaattessa oon tässä laihdutellu enempi ja vähempi parikymmentä vuotta, että ei ihme että kyllästyttää.

Noh eihän mun tässä tarvis valittaa, jos oisin kerralla hoitanut homman kuntoon aikanaan. Se laihduttaminenhan on niin helppoa, ei muutaku liikut enempi ja syöt vähempi! Että lopettas sen valittamisen ja alkas hommiin! Miten meitä ylipainosia onkin niin paljon, jos homma on niin helppoa... 

Stressaamista laihduttamisesta voisi helpottaa se, että olisin itselleni armollisempi. Mun silmät avautui tämän asian suhteen viikonloppuna töissä, kun ventovieras nainen alkoi kyselemään että oonko laihtunut ja sanoi että mun kasvot on kaventuntut paljon. Näen töissäni paljon ihmisiä enkä muista törmänneeni naiseen aikaisemmin. Mutta kommentti lämmitti mieltä ja erityisesti se, että nainen kertoi ihailevansa ihmisiä jotka pystyvät pudottamaan painoa. Kerroin hänelle kuinka painoni on vuoden pysynyt lähes samana eikä oikein etene tämä homma. Nainen sanoi että voin olla tyytyväinen saavutuksiini ja pitää olla itselle armollisempi. Jäin miettimään naisen lausetta tajusin itsekin, että mun pitäis tosiaan olla tyytyväisempi saavutukseeni ja ehkä hieman löysätä pipoa. 

Nyt kun oon saanut taas vähä tota kuraa tuolta niskasta pois ja mietittyä asioita uudelta kantilta, oon kaivanut ruokapäiväkirjan esille. Oon palannut puhtaampaan ja kevyempään ruokavalioon sekä alkanut taas liikkua, fiiliksen mukaan ilman stressiä :) 

Ripsihuolto ja hiusten päivitys

Tällä viikolla oon saanut vähän kohennettua kuontaloa. Reilu kuukausi sitten vaihdoin hiusten väriä radikaalisti blondista tummaksi (vähän liiankin tummaksi), pientä muokkausta on pitänyt vielä tehdä. Oon aikaisemminkin ollut tummatukkainen ja täytyy myöntää, että omaa silmää miellyttää enemmän tämä tumma pää. Kokonaan hiukset eivät ole tummat, vaan niissä on liukuvärjäys jota mulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. 

 Kaikkien kampaajien kauhuksi tein tämä muutoksen ihan omin pikku kätösin. Tosin oon käyttänyt osittain kampaamotuotteita, joten hiukset on pysyneet ihan hyvin päässä. Kaupan väreistä oon käyttänyt vain sävytteitä eli mitään kestovärejä en tällä kertaa käyttänyt. Uutena tuotteena mulle käytin kaverin suosituksesta KC Professional Four Reasons Take Away kestosävytettä, sävynä 4.1 Espresso. Näitä saa siis vain kampaamoista ja ovat huomattavasti hellävaraisempia kuin kauppojen sävytteet.

Kuva lainattu netistä

 Samoihin aikoihin kun tummensin hiuksiani, kävin laitattamassa kauan haaveilemani ripsienpidennykset. Tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa huollattamassa ripsiä samalla laittajalla, huoltoväli venähti vahingossa turhankin pitkäksi.

Oon ollut tosi tyytyväinen ripsiin, helpottaa ja nopeuttaa aamuja kun ei tarvitse säätää ripsentaivuttimien ja ripsarin kanssa. Mulla käytettiin (muistaakseni) 12 ja 13 millisiä D-kaarevuudella. Seuraava huolto pitää ottaa pikkusen nopeampaa, ettei tilanne pääse kovin pahaksi ;) Alla olevassa kuvassa taas tukkajuttuja: Vapaapäivänä vahingossa onnistuin vääntämään just semmosen nutturan, jonkalaista oon monenakin kouluaamuna yrittänyt vääntää....