Viikkopudotus ja viikonloppu

Oon nyt viikon verran saanut pidettyä pitkästä aikaa ruokapäiväkirjaa ja samalla kirjannu painoa ylös melkeenpä joka aamu. Viikon pudotus oli 2,2kg! Tämä viikko on kokonaisuudessaan ollu projektin osalta ihan hyvä. Pieniä "repsahduksia" on tullu syömisissä, mut no stress! 

Eilen sitten vapaan lauantai-illan kunniaksi innoistuin "vähä" ostaan karkkia kun oli niin hyviä tarjouksia! Onneksi ei tarvinu kaikkea yksin syödä vaan mulla oli apulaisia tukena. Vieläkin tuolla ois melko paljon karkkia jäljellä, mutta koitan pitää näppini erossa. Toinen yritelmä tälle päivää on käydä lenkillä ennen töitä ja töiden jälkeen vielä salilla, sen verran lyhyt työpäivä että vois hyvinkin ehtiä jos vaan vihtii ;)

Testasin uutta rahkamakua!

Oon usein koittanu helpottaa herkkuhimoa erilaisilla maustetuilla rahkoilla. Näitä Arlan uusia Protein-rahkoja oon kerran aikasemminkin testannut ja eilen testiin pääsi tämä vadelma-ruusunmarja. Ihan hyviähän nämä on, mutta tuntuu että kaikki maustetut rahkat maistuu melkeen samalta. Melkeenpä mielummin syön ihan kunnon rahkaa ja maustan sen itse marjoilla tai hedelmillä jne. 

Ajotin salitreenit ja lenkkeilyt enemmän alkuviikolle ja viikonloppu on taas mennytkin töitä tehden niinku aina. Alaselkä on jo jonkin aikaa ollu huonompana, varsinkin aamulla se on ihmeen jäykkä mut onneksi melko pian sänkystä nousemisen jälkeen se vetreytyy. Sain kuitenkin tehtyä jalkapäivänä maastavetoa ihan hyvin, mut jalkaprässissä alaselkään sattu sen verran että se jäi välistä. Uusia ennätyksiä sain tehtyä hack-kyykyssä, joka on kyllä yks mun lemppareista salilla. 

Pikkuhirviö on viettänyt aikaa "mummon" eli mun äidin kanssa kun oon ollu töissä. Kovasti se auttanu kotitöissä! 

Ai mitennii sohvanpäälliset on mun jäljiltä miten sattuu?!

Ihan jäätävä luu!!

Juoksuaika

Kokeilin eilen pitkästä aikaa hölkkäämistä lenkillä. Olin satavarma, että jalka ei nouse senkään vertaa kuin mitä viime keväänä kun ekoja kertoja päätin vähä juoksennella. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin! Hölkkäsin pieniä pätkiä aina niin kauan kuin jaksoin ja syke nousi tosi korkealle. Aattelin kuitenkin alotella rauhallisesti enkä revitelly koko lenkkiä vaan kävelin loppuajasta. Viime kesänä tosiaan ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan kokeilin lenkillä muutakin kuin kävellä reippaasti. Aluksihan se oli sitä että jaksoi vain pieniä matkoja, mutta yllättävän nopeasti se kunto kasvaa ja jaksaa aina vain pidempiä matkoja.

Mukavasti palo kaloreita!

Olin niin innoissani siitä, että kuntoni ei ollutkaan niin huono mitä luulin plus mulla on uus aivan ihana Niken juoksutakki, et lähdin taas lenkille aamupäivästä. Mun on tällä hetkellä melkeenpä mahdoton päästä aamulenkeille, koska pennun kans on tietyt rutiinit ja niitä ei voi jättää väliin. Mutta eiköhän sitä vielä jossain vaiheessa taas pääse. Pentua ei voi lenkittää kunnolla vielä ihan hetkeen.

Nämä lomapäivät on menny tosi nopeasti, huomenna taas töihin. Oikeestaan on jo kiva mennä töihin. Eilen käytiin äiskän kans kaupungilla ja poikettiin syömään mun työpaikalle. Ois kieltämättä tehny mieli jotain muutakin kuin salaattia... No saatto sinne lautaselle eksyä kebabia! Mut äiti vetiki rasvasilla pottuilla ja riisillä ;)

Ruokakuvat varmaan pitäs ottaa ENNEN syöntiä :D Mut hyvää oli ja hyvin uppos!

Käytiin iltasella ajelemassa ja Ria pääs taas totutteleen auton kyytiin!

Sit yritettiin päikkäreitä...

...joista ei tullut lopulta mitään :)

Salikissa!

Lomapäivä nro. 2! Vaikka nukuttiin taas pitkään, oon ihmeen paljon saanu aikaseksi tänään. Pienen aamuäreyden jälkeen sain siivottua koko huushollin! Iltapäivästä ulkoiltiin ja leikittiin Rian kanssa ulkona. 

Välillä pitää pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä...(huomatkaa suuuri keppi!)

 Meillä ois Rian kans tarkotus jossain vaiheessa alkaa harrastaan tokoa paikallisessa koirakoulussa. Tällä hetkellä treenaillaan kaikenlaisia temppuja ihan vaan kotona. Mun koirat on ollut aina enemmän "kotikoiria", mutta Rian kanssa olis tarkotus olla hieman aktiivisempi. 

Tämän lomapäivän ehdoton kohokohta oli se kun pääsin salille! Salihommat on tosiaan menny vähä nihkeesti vaikka oonki jo ihan terve. 

Muhevoitunut kesästä...

Rv 20 vai oisko sittenkin tullu vähä tankattua?

Salille oli kuitenkin tällä kertaa mukava mennä ja treeni kulki ihan kivasti. Annoin käsiläskeille kyytiä, allit huusi hoosiannaa! Jos sitä ens kesänä jo uskaltas hiattomalla kulkea... Tänään mulle tuli semmonen tunne, että kyllä nämä salitreenitkin tästä alkaa taas kulkemaan jos oikeasti niin haluan ja päätän. Sain kuitenkin niin hyvin tulosta nopeassa ajassa keväällä ja kesällä. Kyllä musta siis vielä salikissa tulee, mikäpä mua estää jos terveys kestää. 

Mulle tehtiin syksyllä uus saliohjelma, joka on melko erilainen kuin aikaisemmat. Saliohjelman teki tällä kertaa naisohjaaja. Uudessa ohjelmassa panostettiin enemmän kiinteytyspuoleen. En sitten syksyllä kerennyt montaa kertaa uutta ohjelmaa tehdä, joten teen sitä nyt. Mulle oli aivan uutta se, että käyn treenin puolivälissä noin kymmenen minsaa polkemassa pyörää tai crossaria. Kaikki uus kyllä piristää! 

Nyt pitäis kyllä hyödyntää noi sulaneet pyörätiet ja alottaa uudelleen myös hölkkääminen. Siinäkin kehityksen huomaa tosi nopeasti ja on varmasti vähä tehokkaampaa kuin normi kävely. Ja rasva varmasti palaa! Ajattelin kaivaa myös pyörän esille ja voishan sitä lenkkeilyn sijasta käydä heittämässä kunnon pyörälenkin. Nyt voisin kuitenkin heittää itseni tuonne petiin puhtaisiin lakanoihin, voisko ihanampaa olla touhukkaan päivän päätteksi...


 

Paino laskee!

Kävin tänään aamulla puntarilla ja jes jes, paino todellakin on lähteny laskuun! Pari kiloa muutamassa päivässä, että nesteitä taitaa olla suurin osa. Mutta vaa'an lukema vaikuttaa ainakin mulla motivaatioon tosi paljon. Ihan muutaman sadan grammankin pudotus antaa lisämotivaatiota jatkaa, pienestä se on kiinni. Mutta jokainen pudotettu sata grammaa vie tätä hommaa eteenpäin! 

Tänään oli ensimmäinen "lomapäivä". Koulusta on siis hiihtoloma ja töitä olis tiedossa vasta loppuviikosta. Nukuttiin tosi pitkään, vaikkakin herättiin pisuhommiin melko varhain mut jatkettiin sitten unia. Ria on ollu taas niin onnellinen, kun mamma on koko päivän kotona. Ollaan leikitty uusilla leluilla ja oltu ulkona. Ulkona tosin on tänään ollut melko surkea sää, päivällä satoi ensin lunta ja sen jälkeen räntää. 

Yritin tehdä rästiin jääneitä kouluhommia, mutta jostain syystä kiinnostus oli täys nolla. Yleensäkin maanantaisin olo on melkoisen väsynyt, kun koittaa palautua työviikonlopusta. Lisäksi kouluhommat kärsi ehkä osittain erään pienen riiviön takia...joka halus päästä myös posettaa mamman kans!

Bad hair day eli tukka tötterölle!

Kynnetkin lakattu loman kunniaksi

Melko ykstoikkonen päivä, mutta kiva välillä näinkin. Huomenna vois jo kehitellä jotain äksöniä ja esimerkiksi raahata ittensä sinne salille! Tänään taitaa olla ohjelmassa iltalenkki, saas nähdä onko tiet kuinka täynnä loskaa....

Duunia duunia

Tämäkin viikonloppu on taas mennyt töitä tehdessä. Oikeasti mulla olis ollut vaan yksi vuoro, mutta sain pari lisää ja eikai sitä töistä voi kieltäytyä. Ens viikon jälkeen teen vielä vähän enemmän töitä, noin 3-4 vuoroa viikossa. Siihen lisäksi koulua neljänä päivänä viikossa plus kaikki muut hommat. Täytynee taas palauttaa mieliin ajankäytön hallinta. 

Loppuviikko on menny treenien suhteen..noh huonosti! Tuli pikkusen takapakkia flunssan kanssa ja päätin että en nyt stressaa liikunnan suhteen. Syömiset on menny suhteellisen ok, paitsi eilen pidin "vapaasyöntipäivän" eli suuhun tais mennä muutakin kuin "fitnessruokaa". Mut ruotuun palasin jo tänään aamupuuron merkeissä ja hyvä niin. Ens viikolla mulla on kokonaiset neljä vapaata ja aattelin sitten panostaa treenamiseen enemmän. Syömiset on kuitenkin mennyt sen verran hyvin, että paino on lähteny laskemaan ilman liikuntaakin.

Tällä hetkellä joudun antamaan todella paljon aikaa tälle uudelle tulokkaalle. Itselläni ei ole ihmislapsia, mutta voin hieman samaistua pienten lasten äiteihin tämän koiravauvan kanssa. Kaiholla muistelen aikaa jolloin sai syödä aamupuurot ja juoda kahvin aivan kaikessa rauhassa ilman mitään keskeytyksiä. Mutta aika menee nopeasti ja kohta ei ole enää pentua vaan aikuinen fiksu (?) koira :)

Rimpula!

Iloisin mielin töihin lähdössä ;)

Nyt iski masennus!

Oon jo pidempään, pari kuukautta tiedostanut sen, että mulle on hiljalleen tullut kiloja lisää ja paikat on päässy niin sanotusti löystymään kun salilla ei oo tullut treenailtua. Tokihan mulla oli erittäin vakava syy olla treenamatta, koskaan en riskeerais omaa terveyttä saatika henkeäni salitreenauksen takia, niin mukavaa kuin se onkin. Nyt mua vaan ärsyttää se, että en saa vieläkään raahattua persaustani sinne salille tarpeeksi usein. Mutta uskon edelleen, että pääsen yhtä hyvään vauhtiin kuin viime kesänä. 

Katselin eilen vanhoja viime kesänä otettuja kuvia täältä blogista ja tietokoneeni kätköistä. Kuvat kyllä todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Kuvista tajusin kuinka paljon paremmalta (?) näytin viime kesänä. Mutta toisaalta sain kimmokkeen siihen, että mun on pakko päästä takaisin samoihin mittoihin mahdollisimman pian ja jatkaa hommaa siitä vielä eteenpäin. En voi olla niin luuseri että palaan vanhaan koska en oo siihen todellakaan tyytyväinen. Ylipainosena mun ei oo hyvä olla ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. 

Vaatekaappiin on taas alkanut ilmestyä löysemmän mallisia paitoja...

Mulla on tapana aina välillä masistella ja tuntea itteni maailman lihavimmaksi ja rumimmaksi, mutta onneksi se menee lopulta ohi :) Sain tässä vähän aikaa sitten melkoisen kolauksen itsetuntooni eräässä asiassa ja se masensi entisestään tätä takaisin lihomista. Mutta yritän siitäkin kolauksesta kaivaa motivaatiota tähän taisteluun läskiä vastaan. 

Pikkuakka :)

Nyt kun oon tässä aikani angstannu ja saanu ärsyttävän flunssan melkeenpä kokonaan pois, vois alkaa sanoista tekoihin. Lisään taas veden juontia (joka on vähentyny varmaan puolella!), lisään liikuntaa (mulla ei tuu enää hyötyliikuntaakaan kun on auto käytössä), lisään itsekuria (joka on viimeaikoina ollu tooosi surkea) sekä ennen kaikkea palauttelen mieleeni sen tavotteen mikä mulla on!

 

Jatkaisko vai ei...

Niin siinäpä vasta kysymys! Tämä blogi kuivui kasaan taas. Olin kyllä osannut odottaa jotain tämmöstä kun syksy tuli ja opiskelut taas alkoi. Syksy toi kuitenkin tullessaan niin paljon muutakin. Viime syksy oli varmasti mulle henkilökohtasesti raskainta aikaa koskaan. Yllättäen tapahtui kaikkea, mikä vaikutti kaikkeen, ihan kaikkeen mun elämässä. Siinä jäi painonpudotus- ja kuntoprojektit aivan toisarvoiseksi kun tarvi punnita koko elämää uudelleen. Oman terveyden lisäksi rakkaan koirani Lennyn terveys alkoi heiketä entisestään. Opiskelut, työt ja kaiken muun pyöritys alkoi tuntua äärettömän raskaalta ja välillä tuntui että oon henkisesti aivan loppu. 

 Marraskuun lopulla jouduin tekemään raskaimman päätökseni. Oli lakattava olemasta itsekäs ja päästää Lenny kivuista sekä rajoittuneesta elämästään koirien taivaaseen. Pidemmän aikaa olin jo aavistanut, että tämä päätös ei ole enää kovin kaukana. Kesästä asti erilaiset vaivat haittasivat jokapäivästä elämäämme, eikä niille oikein enää voinut mitään. Eläinlääkärin mielestä päätös oli erittäin järkevää, koira ei voinut enää viettää täysipainoista koiran elämää. 

 Oon ollu todella surullinen Lennyn pois menosta. Oon ollu kyllä melko helpottunutkin, kun Lennyn on nyt parempi olla. Ikävä on edelleen vaan niin paljon <3

Koko loppusyksy ja talvi on mennyt jonkinlaisessa sumussa, joulu meni vaan odotellessa että se olisi ohi. Minkäänlaiseen joulufiilikseen en päässyt vaikka yritin. Joulukuussa muutin uuteen kotiin, mikä oli monella tapaa hyvä ja ehkä piristäväkin ratkaisu. 

Tammikuussa moni asia alkoi selkeytyä ja aloin fyysisesti olla taas kunnossa. Sain lääkäriltä luvan alkaa harrastaa taas liikuntaa varoen ja muutenkin viettää normaalia elämää. Aloittaminen tuntui taas tauon jälkeen hankalalta, vaikka kiloja on hiljalleen tullut lisää kesästä ja se ahistaa melkoisesti. Salilla oon kuitenkin saanut käytyä pari kertaa viikossa ja lenkkeily on alkanut maistumaan oikeinkin hyvin, että eiköhän tämä tästä. 

Tammikuussa myös tein jotain mitä oon miettinyt jo pitkään... Hankin koiranpennun! Haavelin Lennylle "pikkusisarusta", mutta sellaista ei meille Lennyn elinaikana tullut. Lennyn kuoleman jälkeen tiesin haluavani uuden koiran suhteellisen pian, koska en osaa olla ilman koiraa. Olin ajatellut uutta tulokasta saapuvaksi aikaisintaan kesällä, mutta kuinkas sitten kävikään...

Hyppäsin junaan määränpäänä Lappeenranta....

 

Tämmönen nukkui vieressä ja välillä sylissä paluumatkalla :) 

Eli mulla on nyt uusi koira, saksanpaimenkoiranarttu nimeltään Ria. Kaikki on mennyt tosi hyvin, pentu on tosi kiltti ja terävän oloinen sekä melko vilkas. On ollut tosi piristävää saada tommonen elämäniloa pursuava ilopilleri! Vaikka välillä meinaa vähän kiristää hermoja kun kaikki ei mee ihan yhtä sujuvasti, kuin aikuisen koiran kanssa ;) 

Ria <3

Painonpudotusprojekti on tosiaankin ollut tauolla kuten tämä blogikin. Läskejä olen huonolla menestyksellä koittanut alkuvuodesta asti karistella. Nyt vielä iski yli viikon kestänyt flunssa, joka kylläkin alkaa jo helpottaa. Vielä olis noin kolme kuukautta aikaa päästä kesäkuntoon! Pelkkä kesäkunto ei tietenkään riitä, vaan täytyy päästä koko loppuelämän kestävään hyvään kuntoon. Haluan ennen kaikkea olla normaalipainoinen ja terve. 

 Näin paksusti täällä voidaan :D Kiloja on tullut kesästä suunnilleen viis, pientä jojoilua on ollu kokoajan ja tuo vaaka temppuilee siihen malliin että pitäs hankkia uusi. Mutta matka jatkuu ja eiköhän ne kilot ala taas karisemaan, kun saan motivaation taas kohdilleen ja voin taas treenata entiseen malliin. Nyt vois lähteä iltalenkille...